Siirry pääsisältöön

Kyllä me tiedämme


Jos et ole lukenut Tanotorvesta kolumniani, niin tässä...

Metropoli tulee ja terveysasemat lähtevät. Metropolihallinto tekee liikkumisen joustavaksi ja halvaksi. Viisi isoa terveysasemaa lisää liikkumisen tarvetta. Eli kaikki on muka kunnossa. Liikkumaan pääsee kätevästi minne vaan ja kun palvelut viedään kauas asuinsijoiltamme, pitää meidän liikkua ja näin kun liikkuminen lisääntyy, on helppo todistaa että kannattavaksi tuli. Terveysasemien kustannukset laskevat kun niitä on nykyistä vähemmän ja liikenne tulee kannattavammaksi kun liikkujia on nykyistä enemmän.
Mitä tässä sitten valittaa!

Kukaan ei ole kysynyt minulta missä minun ikäihmisen olisi parasta käydä otattamassa verikokeita, käydä röntgenissä tai muissa tutkimuksissa tai hakea apua vaivoihini terveyskeskuslääkäriltä tai uusia resepteitäni. Kaukana, kaukana isossa virastotalossa virkamiehet ovat päättäneet missä meidän on parasta hoidattaa itseämme.
Samaan aikaan puhutaan että metropoli-hallinto tuo mukanaan lähidemokratian. Lähidemokratialla lisätään yhteisöllisyyttä ja kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa lähiympäristönsä kehittämiseen ja palveluihin.

Kattia kanssa, sanon minä äiti-vainaan sanontaa lainaten. Moiseen en usko.
Terveysasemien sulkemishankkeesta tihkuvien tietojen mukaan ikäihmisten suurhoitopaikka perustetaan läntiseen Helsinkiin joko Kannelmäkeen tai Malminkartanoon. Kannelmäkeen pääsee Pitäjänmäen suuralueelta parhaiten kävellen Mätäjoen vartta pitkin tai oikoen peltoteitä myöden. 

Julkisia kulkuneuvoja tarvitaan useampi ennen kuin Kantsu on saavutettu. Malminkartanoon pääsee vähän helpommin. Niin kaukana molemmat paikat ovat että kyllä siinä taksiliikenne lisääntyisi. Palvelulinja voi helpottaa tilannetta, jos se kulkisi sieltä missä me matkaajat olemme.

Kannelmäen keskuksessa olisi se hyvä puoli, että jospa sitten jollain tavalla ratkaistaisiin Pitäjänmäen ja Kannelmäen välinen liikennöinti. Sitten vihdoin ja viimein pääsisimme Kanneltalon kulttuuririentoihin. En millään tahdo ymmärtää miksi kaupunkisuunnittelijat eivät ole aikoinaan osanneet liittää näitä naapurikaupunkiosia luontevasti toisiinsa.

Pienessä mittakaavassa ihmettelen monessa paikassa, miksi kukaan ei etukäteen käy seuraamassa missä väki liikkuu. Kun korjataan puistoa, suunnitellaan tiet ja polut kauniisti paperille. Kun kaikki on valmista, kuljemme me siitä mikä on kätevintä ja mihin olemme tottuneet. Emme tottele suunnittelijoiden aivoituksia, vaan omiamme. Kuljemme omia polkuja pitkin.  

Omien, mutta kirjasta ammennettujen ohjeiden mukaan tulee Helsingin Kaupunginteatterin huikeassa musikaalissa Miten menestyä vaivatta liike-elämässä ikkunanpesijästä menestyvä liikemies. Musikaali perustuu1952 julkaistuun samannimiseen opaskirjaan. Broadway-musikaali aiheesta nähtiin 1961 ja uusin versio 2011. Antti Lang nuorena menestyjänä ja Esko Roine vanhana konkarina avittavat koko musikaalin esiintyjäjoukon hauskaan ja ihastuttavaan esitykseen. Tuntuu hienolta lähteä esityksestä kotiin hyvillä mielin monta ajatusta mielessä. Viihdyttävää viihdettä! 


Ihan kuin teatterinjohtaja Asko Sarkola olisi tiennyt että tänä syksynä kaivataan piristystä kaikkeen ankeuteen ehkäpä enemmän kuin pitkään aikaan. Siitä huolimatta jään jännityksellä odottamaan niin Kaupunginteatterin kuin Suomen Kansallisteatterinkin Vanja-enoa. Millaista Tsehovia näemme?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…