Kyllä me tiedämme

Jos et ole lukenut Tanotorvesta kolumniani, niin tässä...

Metropoli tulee ja terveysasemat lähtevät. Metropolihallinto tekee liikkumisen joustavaksi ja halvaksi. Viisi isoa terveysasemaa lisää liikkumisen tarvetta. Eli kaikki on muka kunnossa. Liikkumaan pääsee kätevästi minne vaan ja kun palvelut viedään kauas asuinsijoiltamme, pitää meidän liikkua ja näin kun liikkuminen lisääntyy, on helppo todistaa että kannattavaksi tuli. Terveysasemien kustannukset laskevat kun niitä on nykyistä vähemmän ja liikenne tulee kannattavammaksi kun liikkujia on nykyistä enemmän.

Mitä tässä sitten valittaa!

Kukaan ei ole kysynyt minulta missä minun ikäihmisen olisi parasta käydä otattamassa verikokeita, käydä röntgenissä tai muissa tutkimuksissa tai hakea apua vaivoihini terveyskeskuslääkäriltä tai uusia resepteitäni. Kaukana, kaukana isossa virastotalossa virkamiehet ovat päättäneet missä meidän on parasta hoidattaa itseämme.

Samaan aikaan puhutaan että metropoli-hallinto tuo mukanaan lähidemokratian. Lähidemokratialla lisätään yhteisöllisyyttä ja kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa lähiympäristönsä kehittämiseen ja palveluihin.

Kattia kanssa, sanon minä äiti-vainaan sanontaa lainaten. Moiseen en usko.

Terveysasemien sulkemishankkeesta tihkuvien tietojen mukaan ikäihmisten suurhoitopaikka perustetaan läntiseen Helsinkiin joko Kannelmäkeen tai Malminkartanoon. Kannelmäkeen pääsee Pitäjänmäen suuralueelta parhaiten kävellen Mätäjoen vartta pitkin tai oikoen peltoteitä myöden. 

Julkisia kulkuneuvoja tarvitaan useampi ennen kuin Kantsu on saavutettu. Malminkartanoon pääsee vähän helpommin. Niin kaukana molemmat paikat ovat että kyllä siinä taksiliikenne lisääntyisi. Palvelulinja voi helpottaa tilannetta, jos se kulkisi sieltä missä me matkaajat olemme.

Kannelmäen keskuksessa olisi se hyvä puoli, että jospa sitten jollain tavalla ratkaistaisiin Pitäjänmäen ja Kannelmäen välinen liikennöinti. Sitten vihdoin ja viimein pääsisimme Kanneltalon kulttuuririentoihin. En millään tahdo ymmärtää miksi kaupunkisuunnittelijat eivät ole aikoinaan osanneet liittää näitä naapurikaupunkiosia luontevasti toisiinsa.

Pienessä mittakaavassa ihmettelen monessa paikassa, miksi kukaan ei etukäteen käy seuraamassa missä väki liikkuu. Kun korjataan puistoa, suunnitellaan tiet ja polut kauniisti paperille. Kun kaikki on valmista, kuljemme me siitä mikä on kätevintä ja mihin olemme tottuneet. Emme tottele suunnittelijoiden aivoituksia, vaan omiamme. Kuljemme omia polkuja pitkin.  

Omien, mutta kirjasta ammennettujen ohjeiden mukaan tulee Helsingin Kaupunginteatterin huikeassa musikaalissa Miten menestyä vaivatta liike-elämässä ikkunanpesijästä menestyvä liikemies. Musikaali perustuu1952 julkaistuun samannimiseen opaskirjaan. Broadway-musikaali aiheesta nähtiin 1961 ja uusin versio 2011. Antti Lang nuorena menestyjänä ja Esko Roine vanhana konkarina avittavat koko musikaalin esiintyjäjoukon hauskaan ja ihastuttavaan esitykseen. Tuntuu hienolta lähteä esityksestä kotiin hyvillä mielin monta ajatusta mielessä. Viihdyttävää viihdettä! 

Ihan kuin teatterinjohtaja Asko Sarkola olisi tiennyt että tänä syksynä kaivataan piristystä kaikkeen ankeuteen ehkäpä enemmän kuin pitkään aikaan. Siitä huolimatta jään jännityksellä odottamaan niin Kaupunginteatterin kuin Suomen Kansallisteatterinkin Vanja-enoa. Millaista Tsehovia näemme?