Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2013.

Eteisen matto

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä että Matias tarvitsee kotiinsa eteiseen maton. Onneksi on lähestymässä sekä nuoren miehen syntymäpäivä ja nimipäivä. Siis kohti Ikeaa. Mukaan otettiin myös Karla, joka oli eilen iltapäivän ja sitten loppujen lopuksi koko illan ja yönkin meillä.


Mattoahan ei voi ostaa ellei ole kokeillut muita tarjolla olevia tuotteita ja syönyt Ikean kuuluisia lihapullia - onneksi Matias söi ne minunkin puolestani. Minä sain kotona itse tehtyjä.


Minä sain uuden roskakorin. Samanlaisen kuin Enskalla, Matiaksella ja Karlalla ja varmaan aika monella suomalaisella.

Karlan kanssa kävimme myös lankakaupassa. Hän halusi uuden pehmeän huivin ja minä tarvitsin muita lankoja. Tänään Karla oppi virkkaamaan. Eilen illalla hän teki ketjusilmukoita - taitoa oli jo ennestään. Hieman suren kun kenelläkään perheemme naisista ei ole innostusta kutomiseen. Vaikka en minäkään sukkia ja lapasia halua kutoa. Onneksi on Martta ystäväni - 87 vuotias - joka jaksaa kutoa sukkia vaikka kuinka p…

Tavallinen viikko

Ensin maanantaina aamupäivällä joogassa, sitten iltapäivä yleistä orientoitumista kaikenlaiseen ja eritoten tarinaan jota yritän kirjoittaa isäni suvusta. On ihanaa selata digitoituja kirkonkirjoja. Tunnissa ei välttämättä löydä yhtään mitään. Mutta joka kerta kun sukulaisen nimi näkyy vanhoissa asiakirjoissa, tuntuu hämmentävältä. Hän on todella ollut olemassa.

Aika tuskaista ja vaikeaa on kehittää tarinaa kun ei oikeasti tiedä mitä ihmiset ovat tehneet ja miten ylipäätään eläneet. Onko aina talvella ollut kylmä, ruokaa liian vähän ja ympärillä vain pimeyttä. Välillä ahdistaa kun miettii miten isoisäni äiti on 1800-luvun lopulla elättänyt kolme aviotonta poikaansa piian töillä. Ei voi kuin ihailla Anna Loviisaa. Kaksospojat olivat 11-vuotiaina kun heidän äitinsä meni naimisiin ja synnytti vielä tyttären. Tuskinpa työmies Jooseppi Rissasen ilmaantuminen muutti elämää perusteellisesti. En myöskään tiedä yhtään mitään millainen oli isäni lapsuus, mitä hän teki, puhumattakaan mitä hän aj…

Oikean kokoinen valokuva

Perjantaina menin uudestaan viemään Intian viisumipapeita. Nyt intialainen mies selasi läpi kaikki tiedot, verttasi passin ja anomuksen tiedot ja hyväksyi valokuvan. Olimme kiinnittäneet ne niitillä - olin muka lukenut jostain sellaisen ohjeen. Mutta niitti piti repiä irti ja kuvat liimattiin!!!!!

Torstain jälkeen voin hakea passit pois. Lysti maksoi 128 euroa. Eli ei halpaa eikä helppoa. Ei ihme että niin moni lähtee matkatoimistojen valmiille matkoille. Minähän olen menettänyt otteeni niihin, koska olen vuosikausia matkannut oman henkilökohtaisen matkanoppaani neuvojen, ohjeiden ja opastuksen turvin. Jos Maarit joskus saa lähtöpassit hienoista hommistaan, hän voi ryhtyä matkaoppaaksi. Hesarissa oli juuri juttu 67-vuotiaasta rouvasta joka edelleen tekee matkaoppaan töitä. Eli jutun mukaan niissä hommissa ei ole eläke-ikä-ylärajaa.

Meillä oli tänään myöhäinen lounas klo 16: lihapataa, bataatti-munakoiso-kesäkurpitsa-paistos, perunamuusia, alkupala nuorisolle melonia ja kurkkua ja pork…

Intian mies tiedi mitä tahtoi

Tarkoitus on maaliskuussa lähteä katsomaan Tas Mahalia Agraan Intiaan. Matkalle tarvitaan hyvä opas ja matkanjohtaja = Maarit;  lentoliput = Maarit tilasi ja minä maksoin; hotellihuoneita = Maarit on varannut sekä Intian viisumi.

Ensin piti todeta että Intian lähetystö on ulkoistanut visumipalvelunsa. Sitten piti etsiä tarvittavat tiedot ja ennen muuta hakulomake netistä. Lomake löytyi. Se oli niin vaikea täyttää että ensimmäistä kertaa eläissäni purskahdin itkuun tietokoneen ääressä. Olin yrittänyt täyttää lomaketta kaksi tuntia ja kaikki valui hukkaan. Kun olin pitänyt tuntien tauon, täyttäminen onnistui.

Sitten hankittiin vakuutusyhtiöstä todistus siitä että meillä on voimassa olevat matkavakuutukset. Enska sai yhdellä soitolla hienot todistukset vakuutuksen olemassa olosta.

Valokuvat kaivettiin vanhoista varastoista!!!

Tänään aamjupäivällä lähdin matkaan kohti Herttoniemeä ja Hitsaajankatua. Paikka löytyi helposti ja parkkipaikkakaan ei tuottanut ongelmia. Jonotusnumero kädessä od…

Perukirja ja hiihtoretkiä

Kummallista miten tyttärieni tyttärien elämä on mennyt tanssiksi. Karla, 9  tanssi torstaina vanhaa hans-vili-vili hans-lai-lai piirileikkiä. Kun kerroin että minäkin olen tanssinut sitä, hän kyseli oliko se minusta hauskaa. Koulussa saimme juhlissa tanssia vain piirileikkejä lukioon asti.

Elisa, 16 harjoittelee Tanskassa hienoja hovitansseja. Niitä näkee elokuvissa ja tv-ohjelmissa. Emme me päässeet aikanaan tanssimaan niitä edes lukiolaisten vanhojen tansseissa - sellaisia ei ollut olemassakaan. Tanssit ovat monimutkaisia, joten niissä on aikamoinen oppiminen.

En tiedä kumpi on hankalampaa oppia hienoja monimutkaisia vanhoja tansseja, vai kirjoittaa perukirjaa kun tätimme ainoaa poikaa ei löydy mistään. Maistraatin virkailija purskahti melkein nauruun, kun kävi ilmi ettei kyselemälläni miehellä ole osoitetta. Vähän se minua harmitti, mutta nyt olen päättänyt lopettaa etsimisen.

Jotain hyvää on lumen paljoudessa. Olen ollut tänään ja eilen hiihtämässä Talin golf-kentällä. On hauska k…

Menomummin menopelit

Ensin oli liian paljon lunta, mutta ei ollut liukasta. Nyt on lunta sopivasti, mutta liukasta. Mutta kaikki on nyt hallinnassa. Annaliisan idean mukaisesti lähdin heti joulun jälkeen katsomaan Tapiolan Stokkalle Icebug-kenkiä. Tietysti kanta-asiakastarjouksessa olleet kengät eivät sopineet, joten päädyin kalliimpiin.




Kumiseen pohjaan on kiinnitetty nastoja ja pystyssä pysyy. Eilen teimme Enskan kanssa miltei kahden tunnin lenkin ja tänään sauvojen kanssa viiletin pitkin Konalan liukkaita teitä 50 minuuttia.

Joulu on nyt purettu viimeistä koristetta myöten. Olohuoneessa on varmaan pitkään koristeena Elisan tekemä piparkakkulinna.

Vanha vuosi päättyi kulttuuririntamalla upeaan Hurjaruuthin Talvisirkus Afrikkaaan. Esityksen suolana oli neljä nuorta afrikkalaista akrobaatti-nuorukaista. Men oli huimaa ja siitä nauttivat Kerttu, Karla, Elisa, Kaisu, Kent ja minä.

Torstaina olimme Karlan ja Elisan kanssa Kansallisoopperassa katsomassa Lumikuningatar-balettia. Minusta oli kaikella tavalla hu…

Uusi vuosi odottaa meitä

Olen varmaan tyypillinen suomalainen isoäiti, joka ei joulun aikaan juuri avaa tietokonettaan. Sähköpostit kun pystyy lukemaan IPhonestakin ja sieltä voi vähän vilkuilla facebookiakin. Tekemistä ja erilaista ohjelmaa on riittänyt vaikka kuinka paljon.

Merkittävintä oli että olimme jouluaattona Kaisun ja Maaritin perheen kanssa yhdessä meillä. Elisa, Maarit ja Jukka tulivat jo perjantaina ennen joulua. Maaritin ja Jukan kanssa laitoimme hienon joulupyödän. Olin tehnyt alustavia töitä niin paljon kuin mahdollista, mutta kaikkea ei voinut tehdä etukäteen.



Jotain uutta pitää aina kehittää. Laitoin joulupuuroon, joka syötiin Turun joulurauhan julistamisen jälkeen niin monta mantelia, että jokainen sai omansa. Olin ennen joulua käynyt Fazerin tehtaan myymälässä ja kaikille oli henkilökohtaisen maun mukainen "mantelilahja". Kesti vähän aikaa kun itse kukin huomasi että järjestely oli hyvä.


Tavallisella joulupukilla oli tänä vuonna niin kova kiire, että ei ehtinyt poiketa meillä. Se…