tiistai 1. tammikuuta 2013

Uusi vuosi odottaa meitä

Olen varmaan tyypillinen suomalainen isoäiti, joka ei joulun aikaan juuri avaa tietokonettaan. Sähköpostit kun pystyy lukemaan IPhonestakin ja sieltä voi vähän vilkuilla facebookiakin. Tekemistä ja erilaista ohjelmaa on riittänyt vaikka kuinka paljon.

Merkittävintä oli että olimme jouluaattona Kaisun ja Maaritin perheen kanssa yhdessä meillä. Elisa, Maarit ja Jukka tulivat jo perjantaina ennen joulua. Maaritin ja Jukan kanssa laitoimme hienon joulupyödän. Olin tehnyt alustavia töitä niin paljon kuin mahdollista, mutta kaikkea ei voinut tehdä etukäteen.



Jotain uutta pitää aina kehittää. Laitoin joulupuuroon, joka syötiin Turun joulurauhan julistamisen jälkeen niin monta mantelia, että jokainen sai omansa. Olin ennen joulua käynyt Fazerin tehtaan myymälässä ja kaikille oli henkilökohtaisen maun mukainen "mantelilahja". Kesti vähän aikaa kun itse kukin huomasi että järjestely oli hyvä.


Tavallisella joulupukilla oli tänä vuonna niin kova kiire, että ei ehtinyt poiketa meillä. Sen sijaan meille tuli sukupuolineutraali talvisesonkihenkilö. Kerttu, neljä ja puoli vuotta (kuvassa vasemmalla) epäili että pukin vaatteisiin oli sonnustautunut Maarit-täti.

Jossain vaiheessa pari viikkoa ennen joulua Kaisu ja Enska pohtivat että olisi hienoa jos jokainen saisi vain 3-4 pakettia. Onneksi suunnitelma ei lähtenyt lentoon eli me kaikki saimme monta, monta pakettia. Minullakin on nyt nomination-koru ja uutta hajuvettä ja uusi rannekello. Lahjoja oli ihana avata ja hyvältä tuntui kun lahjan saa piti siitä mitä olin hänelle antanut. Eli joulu kaikkine syömisineen ja vesijuoksu-pyrähdyksineen oli varsin onnistunut. Jukka ja Maarit halusivat uida ja minä pääsin aina siivellä vesijuoksemaan.

Tältä näytti rapun pielemme eilen kun Elisa ja Karla rakensivat lumiukon. Hienoa turskipäähine on varmaan likemmäs 40 vuotta vanha. Tänään se piti ottaa sisälle kun sade nujeri koko lumiukon.

Joulun jälkeisen ajan parhaita hankintoja on ollut icebug-jalkineet, jotka kävin ostamassa Stockalta ja joilla pysyin hienosti pystyssä tänäänkin vaikka tiet ovat tavattoman liukkaita. Kumipohjaisissa jalkineissa on nastoja, jotka hauskasti antavat periksi eli kävellessä kuuluu mukava kohina.

Hurjaruuthin Talvisirkus Afrikka oli upea esitys - paras talvissirkus koskaan. Tulossa on oopperan Lumikuningatar, joten kulttuurikaan ei ole ihan jäänyt retuperälle, vaikka on kovin paljon ole ehtinyt lukea.

Ette arvaa miten ihanaa oli saada joululahjaksi Pyynkin näkötorni-kortti ja -kirjanmerkki sekä As.Oy Koulukatu 16:sta kertova kirja. Olen asunut ko. talossa elämäni kaksi ensimmäistä vuotta ja tätimme Alli ja Maija asuivat siinä vielä 1950-luvullakin - tosin piharakennuksessa.
 
Elisa lähtee Tanskaan perjantaina, joten sitten alkaa se pitkä ja tavallinen arki. Onneksi maltoin olla tekemättä uudenvuodenlupauksia. Elämä on kaikilta osin niin mallillaan ettei se lupauksista voi paremmaksi tulla.

Näin hieno linna koristaa meillä varmaan pitkään piirongin päällystää olohuoneessa. Linnan on suunnitellut Elisa ja toteuttanut Elisa ihan pienellä Karlan ja minun avulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti