Siirry pääsisältöön

Uusi vuosi odottaa meitä

Olen varmaan tyypillinen suomalainen isoäiti, joka ei joulun aikaan juuri avaa tietokonettaan. Sähköpostit kun pystyy lukemaan IPhonestakin ja sieltä voi vähän vilkuilla facebookiakin. Tekemistä ja erilaista ohjelmaa on riittänyt vaikka kuinka paljon.

Merkittävintä oli että olimme jouluaattona Kaisun ja Maaritin perheen kanssa yhdessä meillä. Elisa, Maarit ja Jukka tulivat jo perjantaina ennen joulua. Maaritin ja Jukan kanssa laitoimme hienon joulupyödän. Olin tehnyt alustavia töitä niin paljon kuin mahdollista, mutta kaikkea ei voinut tehdä etukäteen.



Jotain uutta pitää aina kehittää. Laitoin joulupuuroon, joka syötiin Turun joulurauhan julistamisen jälkeen niin monta mantelia, että jokainen sai omansa. Olin ennen joulua käynyt Fazerin tehtaan myymälässä ja kaikille oli henkilökohtaisen maun mukainen "mantelilahja". Kesti vähän aikaa kun itse kukin huomasi että järjestely oli hyvä.


Tavallisella joulupukilla oli tänä vuonna niin kova kiire, että ei ehtinyt poiketa meillä. Sen sijaan meille tuli sukupuolineutraali talvisesonkihenkilö. Kerttu, neljä ja puoli vuotta (kuvassa vasemmalla) epäili että pukin vaatteisiin oli sonnustautunut Maarit-täti.

Jossain vaiheessa pari viikkoa ennen joulua Kaisu ja Enska pohtivat että olisi hienoa jos jokainen saisi vain 3-4 pakettia. Onneksi suunnitelma ei lähtenyt lentoon eli me kaikki saimme monta, monta pakettia. Minullakin on nyt nomination-koru ja uutta hajuvettä ja uusi rannekello. Lahjoja oli ihana avata ja hyvältä tuntui kun lahjan saa piti siitä mitä olin hänelle antanut. Eli joulu kaikkine syömisineen ja vesijuoksu-pyrähdyksineen oli varsin onnistunut. Jukka ja Maarit halusivat uida ja minä pääsin aina siivellä vesijuoksemaan.

Tältä näytti rapun pielemme eilen kun Elisa ja Karla rakensivat lumiukon. Hienoa turskipäähine on varmaan likemmäs 40 vuotta vanha. Tänään se piti ottaa sisälle kun sade nujeri koko lumiukon.

Joulun jälkeisen ajan parhaita hankintoja on ollut icebug-jalkineet, jotka kävin ostamassa Stockalta ja joilla pysyin hienosti pystyssä tänäänkin vaikka tiet ovat tavattoman liukkaita. Kumipohjaisissa jalkineissa on nastoja, jotka hauskasti antavat periksi eli kävellessä kuuluu mukava kohina.

Hurjaruuthin Talvisirkus Afrikka oli upea esitys - paras talvissirkus koskaan. Tulossa on oopperan Lumikuningatar, joten kulttuurikaan ei ole ihan jäänyt retuperälle, vaikka on kovin paljon ole ehtinyt lukea.

Ette arvaa miten ihanaa oli saada joululahjaksi Pyynkin näkötorni-kortti ja -kirjanmerkki sekä As.Oy Koulukatu 16:sta kertova kirja. Olen asunut ko. talossa elämäni kaksi ensimmäistä vuotta ja tätimme Alli ja Maija asuivat siinä vielä 1950-luvullakin - tosin piharakennuksessa.
 
Elisa lähtee Tanskaan perjantaina, joten sitten alkaa se pitkä ja tavallinen arki. Onneksi maltoin olla tekemättä uudenvuodenlupauksia. Elämä on kaikilta osin niin mallillaan ettei se lupauksista voi paremmaksi tulla.

Näin hieno linna koristaa meillä varmaan pitkään piirongin päällystää olohuoneessa. Linnan on suunnitellut Elisa ja toteuttanut Elisa ihan pienellä Karlan ja minun avulla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Tarvitsemme monen maan kansalaisia

Etiopia, Tunisia, Irak, Viro, Venäjä, Filippiinit, Thaimaa, Ghana, Somalia. Ja jokin muukin maa vielä lisää. Nämä ovat heidän kotimaitaan. He ovat tulleet Suomeen monesta eri syystä. He ovat opiskelleet täällä, saaneet itselleen ammatin. Sillä mitä he ovat olleet kotimaassaan, ei ole enää kovin paljoa merkitystä. He ovat opiskelleet myös suomen kieltä ja saaneet työpaikan. Moni on jo saanut Suomen kansalaisuudenkin.
He ovat töissä Palvelukodissa, missä vierailen läheiseni luona usein. Kun ovea on avaamassa joku heistä, saan ystävällisen vastaanoton, minulta saatetaan kysyä mitä minulle kuuluu ja sitten vaihdetaan yhteiset kuulumiset eli hoitaja kertoo mitä läheiselleni kuuluu. Usein jopa tulee minun kanssani tervehtimään häntä.
Ja näitä ihmisiä, näitä sairaanhoitajia ja lähihoitajia on viikkokausia parjattu ja moitittu. Poliitikot väittävät, että he eivät ole ratkaisu vanhusten hoidon hoitajapulaan. Heidän työnsä laatua on moitittu – vaikka heti kohta selitetään, että kansainvälinen ho…

Me Rosvolat Tikkurilan teatterissa

Kerttu ja Rosvoloiden auto 

Tikkurilan teatterin esitykset syntyvät suotuisten tähtien alla. Vieläkin jaksan kehua talvella näkemääni Adalmiinan helmeä. Nyt voin siirtää kehumiset teatterin kesänäytelmään Me Rosvolaan. Sini Kolun kirjasarjasta Selja Ahava on dramatisoinut ja Carita Välitalo ohjannut vauhdikkaan ja hauskan esityksen.
Näytelmä on tulvillaan esittämisen riemua ja iloa. Tikkurilan Teatteri- ja Sirkuskoulu on toiminut Vantaalla 25 vuotta. Ja Kotiseututalo Påkaksen pihapiirissä on näytelty kesäisin vuodesta 1998. Me Rosvoloissa on mukana monta teatterikoululaista isoissa rooleissa, muutamat monessa eri roolissa.
Rosvolan perhe on melkein kuin minkä tahansa asuntovaunulla kesäisin paikasta toiseen liikkuva perhekunta. Heidän tapansa ovat ihan vähän erilaisia kuin tavallisille perheillä, kuten Vainiston perheellä, jonka isä kuntoilee kaiken aikaa, äiti hienostelee ja lapset ovat vallattomia veijareita. Rosvolat menevät karavaanareitten kesätapaamiseenkin. Aika usein he rosvoi…