Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2016.

Hamlet ja kumppanit Tanskanmaalla

Olin juhannuspäivänä Kronborgin linnassa Helsingörissä Tanskassa. Toisella puolella merta siinsi Ruotsin Helsingborg. Kronborgin linnaa nimitetään myös Hamletin linnaksi. William Shakespeare ei tiettävästi koskaan käynyt Tanskassa, mutta hän kuitenkin sijoitti Hamletin asumaan Kronborgin mahtavaan linnaan.

Koska tänä vuonna tulee kuluneeksi 400 vuotta kirjailijan kuolemasta, on Kronborgissakin päätetty juhlsitaa tapahtumaa. Linnaan oli kutsuttu vieraiksi Shakespearen näytelmien henkilöitä. Hamletin näimme kyllä vilaukselta. Sen sijaan saimme kaikessa rauhassa tutkia linnan eri huoneita ja jopa seikkailla kasemaatissa eli kellarissa.





Tanskassa juhannusaatto oli oikeana päivänä. Juhannuskokko poltettiin torstai-iltana. Maarit asuu alueella jossa on kolme ja puoli sataa asuntoa luhtitaloissa. Kokko oli taloyhtiön mailla olevan lammen rannalla. Väki oli kokoontunut pöytien ääreen - osa pöydistä oli viety iltaa varten paikalle - syömään ja grillaamaan. Pari hyvin isänmaalliselta kuullostav…

Arvoton vai arvokas

Näin kesäkuun Tanotorvessa. 
Haluan vanheta arvokkaasti, sanoi ystävämme parikymmentä vuotta sitten. Ihmettelin mistä moinen toivomus oli tullut vähän yli 60-vuotiaan miehen mieleen. Nyt ymmärrän! Mahdollisuudet toiveen toteutumiseen olivat aikanaan melkein mahdolliset.

Olin 1980-luvun puolivälissä hoidettavana Keravan terveyskeskuksen vuodeosastolla. Olin selkeästi henkilökunnan mielestä mieluinen potilas, koska oli nähtävissä että toivun ja kotiudun aikanaan.
Istuessani illalla tv-huoneessa, parista potilashuoneesta soitettiin kellolla apua, mutta kukaan ei mennyt. Kun hoitaja sitten aikanaan oli käynyt katsomassa mikä on hätänä, kysyin miksi vasta nyt menitte. ”Ainahan ne soittavat turhaan!” Aamiaiselle komennettiin tuntia ennen kuin sitä ehdittiin jakaa meille, jotka pystyimme liikkumaan omatoimisesti. Mitä vanhempi potilas sitä varmemmin hänelle huudettiin. Vaippaongelmia ja muita hoitoharmeja en nähnyt, koska minut oli laitettu yhden hengen huoneeseen.       
Asiallista hoitamista…

Reinikainen ja Vatanen

Heti alkukesällä olen tavannut kaksi vanhaa tuttavaani. Vatasen Tuusulassa ja Reinikaisen Tampereella. 
Reinikaisen tuntee moni muukin kuin minä. Minä en ainakaan voi olla pitämättä hänestä. Kesäteatterissa ei haitannut vaikka Reinikainen oli vähän erinäköinen ja -oloinen kuin aikanaan tv:stä tutuksi tullut poliisimies. 
Tampereen Komediateatterissa Risto Korhonen kantoi hienosti esikuvansa viitan. Oli melkein yhtä hyvä kuin oikea Reinikainen Tenho Sauren aikanaan. Esko Roine ylikomisario Rautakalliona oli yhtä jäyheä ja huvittava kuin telkkarissa. Aikanaan kun Eskon isä Eero Roine astui Tampereen Työväen Teatterin lavalla, alkoi osa yleisöstä nauraa ennen kuin näyttelijä oli suutansa avannut. Minä ihmettlin ilmiötä.  Nyt sain pidätellä nauruani kun Rautakallio asettui asemiinsa. 
Sisareni ja minun fanittama Aimo Räsänen sai ihan rauhassa luoda Hautamäestä omanlaisensa poliisin. Räsäsen Hautamäessä oli sopivalla tavalla jämäkkyyttä, joten edes jollain tavalla saattoi kuvitella että poli…

Vatanen oli oikeilla jäljillä

Kesäteatterikausi on avattu hyvissä merkeissä. Keski-Uudenmaan teatteri täytti jälleen kerran odotukset. Tuusulassa Krapin kesäteatterissa oli tarjolla Arto Paasilinnan romaanista Jäniksen vuosi dramatisoitu tarina. Asialla ovat olleet Esa Leskinen, Sami Keski-Vähälä ja Kirstian Smeds. Monille Jäniksen vuosi on se Risto Jarvan ohjaama elokuva, jonka pääosassa on Antti Litja.
Tällä kertaa Vatasena oli Juha Veijonen. Vatanen on joutunut työelämän pyörteisiin niin kovaa vauhtia ettei ns. enää muista edes omaa nimeään. Siitä pääsee pois vain kun käyttäytyy väärällä tavalla ja jättää kaiken taakseen.
Milko Lehto on oivaltavasti taikonut lavalla kaikkine tykötarpeineen – hieno lavastus ja hulvattoman hauska puvustus on Heini Haarasen käsialaa – hyörivät konsultit ja muut kummajaiset. Meno on railakasta ja yllätyksellistä. Siis kesäteatteria parhaimmillaan. Hieman loppupuolen ”saarnaaminen” pitkästytti, mutta vain vähän.
Ja näyttelijäjoukko -  Seppo Halttunen, Jari Hämäläinen, Johannes Korpi…

Turvana verkossa

Tästä se on alkanut. Vaikka kuvassa on vain äitini ja isäni ja minä vaunuissa, seisovat varmasti äidin tädin Lyyti-tädin (kuten häntä kutsuimme) kotitalon pihalla hänen miehensä Eemeli, äidin kolme sisarta ja vanhimman sisaren mies.
Siinä oli äitini ja isäni turvaverkko. Kaukaisempi turvaverkko oli Varkaudessa, missä asuivat isäni äiti ja hänen silloin vielä lapseton tyttärensä.
Äiti sai apua lastensa hoitamiseen ja asioiden hoitamiseen ja moneen muuhun elämän pulmaan ja iloon tukea tädiltään ja sisariltaan. Äidinäitini kuoli kun oma äitini oli vasta 19-vuotias.
Nyt on väitöskirjan turvin todistettu että lapselle isovanhemmista on läheisin äidinäiti. Olisin väittänyt näin ilman tutkimuksia. Itselleni äidinäidin tilalle tuli äitini sisarista Alli-täti. Hän oli tukeni ja turvani pikkutytöstä asti. Jo viisi-vuotiaana oli tädin kanssa kesällä meidän omalla retkellä ja yhteisen lomaviikon vietimme kymmenen vuotta. Allilla oli pidempi kesäloma kuin hänen sisarellaan Maijalla, joten minä sai…

Vanhan naisen viikko

Lukiolaisena mieleeni iskostui mielikuva vanhan naisen elämästä. Pääasiassa hän istuskelee keinutuolissa ja seurustelee mukavien ihmisten kanssa. Keittelee silloin tällöin kahvit ja hoitelee kukkia.
Kävin katsomassa äidin tätiä Tampereella Koukkuniemen vanhainkodissa, minne hän oli joutunut/päässyt lähes 80-vuotiaana, kun kotona selviytyminen ja toistuvat angiinat olivat 1960-luvun alussa selkeä syy saada apua. Lyyti-täti oli minun mielestäni ihan tyytyväinen oloonsa. Kävihän Tapio Rautavaarakin aina silloin tällöin laulamassa Koukkuniemessä. Laulaja muisti entisen naapurinsa Helsingin Oulunkylästä. Täti oli asunut miehensä kanssa Oulunkylässä ennen sotaa muutaman vuoden. Palasivat sitten Tampereelle.
Mielikuvani vanhan naisen elämästä ei kyllä kovin paljon vastaa todellisuutta: - Maanantaina aamupäivällä seniorijooga ja illalla valokuvien valintaa ja seulomista Pitäjänmäen työväenyhdistyksen 100-vuotishistoriikkiin. Olen historiikki-toimikunnan puheenjohtaja. -       Tiistaina kiirehdin…