LM-Mummin maailma

Kaikki alkaa lupaavasti Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Juhlat – ja elämä siinä sivussa -näytelmän ensi minuuteilla. Eeva (Sari Puumalainen) on kutsunut koolle perheen ystävät juhlistamaan hänen ja Heikin (Timo Tuominen) 30-vuotishääpäivää. Juhlat ovat Heikille yllätys. Sari Puumalainen ryntäilee hermostuneena ja jännittyneenä pitkin näyttämöä rehvakkaasti vannealushameessa ja levitetyissä hiharakenteissa. Juhlien teemana on Valheita ja viettelyksiä -elokuva. Myöhässä oleva Heikki saapuu aikanaan ja juhlat pääsevät alkamaan. Jo juhlien alusta lähtien ilmassa on keski-ikäisten naisten ja miesten välien selvittyä, eroamisia, pettymyksiä, rakkautta, suhteiden alkamisia ja loppumisia. Näytelmän ovat käsikirjoittaneet ja ohjanneet Kirsi Porkka ja Marina Meinander. Kaikki toimii näyttämöllä hyvin ja kerronta etenee soljuvasti. Mutta loppujen lopuksi tuntuu, että olen nähnyt ja kuullut tämän kaikan jo moneen kertaan. Keskeisenä teemana on vanhempien odotukset lapsistaan ja su

Kansallisteatterin Omapohjan näyttämöllä on näytelmässä Talo kaksi taloa ja kaksi henkilöä: mainetta niittänyt näyttelijä ja lapsuudenkodissaan koko ikänsä asunut isäntä. Näyttelijä (Pirjo Luoma-aho) haluaa ostaa vaarinsa rakentaman talon ja vetäytyä sinne rauhaan – itse asiassa sairastamaan. Taisto (Petri Liski) on tukahtua yksinäisyyteensä ja kaiken polkemiseen paikallaan. Taina West on kirjoittanut ystävyyttä ja ennakkoluulottomuutta ”julistavan” näytelmän, josta Laura Jäntti on ohjannut koskettavan ja karhean hauskan esityksen. On myönnettävä, että henkilöt ovat aika kliseisiä, mutta niinhän me ihmiset olemme. Usein tarvitaan joku tuuppaamaan eteenpäin ja kertomaan mitä toinen ihan oikeasti voisi tehdä. Tarina on täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka kertovat enemmän kuin suuresti julistettavat asiat. Riikka ei muista naapurin häntä neljä vuotta nuorempaa pikkupoikaa. Vasta kun Taisto näyttää Riikalle vanhan valokuvan, muistuu Riikan mieleen pikkupoika, joka seurasi häntä kaikkia

Kysy siskoilta -esityksen kantaesitys oli Turun kaupunginteatterissa syksyllä 2021. Näin sen Espoon teatterissa. Näytelmän motto: ”Jostain syystä naisten hormonijutut ei oo tabuja siks, etteikö niistä sais puhua, vaan siks, että ne on niin kiusallisia, ettei kukaan halua puhua niistä”, koskee jokaista naista ja siinä samalla myös jokaista miestä. Esitys käsittelee naiseutta ja hormonien vaikutuksia historian ja tutkimustiedon varassa. Oman osionsa saavat hysterian historia, pirullinen PMS, loputtomat ulkonäköpaineet, kuukautiset, äitiys ja vanheneminen.   Näytelmäkirjailija-ohjaaja Satu Rasila tunnustaa alun perin kirjoittaneensa tekstiä ohjeeksi omalle itselleen, piti kartoittaa etukäteen mitä ikääntyminen tuo tullessaan. Teksti kantoi kuitenkin kokonaiseen esitykseen, johon Susanna Haavisto kirjoitti laulut ja Anna-Mari Kähärä sävelsi musiikin. Kähärä myös huolehtii esityksen etenemisestä pianon takana tukenaan bassossa Sara Puljula.   Rehvakas ja rempseä esitys tempaisee katso

Tampereen Työväen Teatterissa hurmaa katsojia näytelmä Saituri, alaotsikolla ”Ihana raha”. Lisänimi on enne. Näytelmä on ihana, mutta se on myös riemastuttava, säkenöivä, sitä mitä voi nimittää teatterin juhlaksi. Moliéren kirjoittama komedia Saituri nähtiin ensimmäisen kerran Pariisissa vuonna 1658.  Eli melkein neljä sataa vuotta katsojat ovat kerääntyneet teattereihin katsomaan mitä tapahtuu kun rikas ja vanha saituri Harpagon yrittää saada vaimokseen nuoren ja kauniin Mariannen. Marianne on rakastunut Harpagonin poikaan ja Harpagonin tytär on rakastunut Valére-nimiseen nuorukaiseen. Harpagon ei tyttärensä puuhia hyväksy. Hän haluaa naittaa tyttärensä rikkaalle, mutta vanhalle herra Anselmille. Tässä ainekset minun tämän syksyn ehdottomalle suosikilleni. On tapana sanoa että joku loihtii hienon esityksen taikasauvallaan. Tampereella sitä on heiluttanut teatterinjohtaja Otso Kautto. Ja hyvin on heiluttanutkin. Hänellä on ollut oivallisena tukena toimittaja Juha-Pekka Raeste. Näytelmä

Tampereen Työväen Teatterin Väinämöinen ravistelee käsityksiämme Kalevalasta ja sen sankareista perusteellisesti ja riemullisesti. Juha Hurme on päätellyt että koko Kalevala on Eljas Lönnrotin käsialaa. Lönnrot on kuunnellut ja muistiin kirjannut lukemattoman määrän runoja, mutta rakentanut niistä itse jännittävän ja kunniakkaan tarinan. ”Kalevala on hieno kirja. Tutkijoiden mukaan se on aika puhtaasti kaunokirjallinen tuote. Tehdessään kansanrunoutta ymmärrettäväksi Lönnrot väärensi perinnettä hyvää hyvyyttään. Aineisto oli hankalaa, monesti karjalankielistä ja saavuttamatonta. Juoni on Lönnrotin keksimä ja jopa termi  Kalevala  hänen muokkaamansa. Sellaista paikkaa ei muinaisrunoudessa ole”, sanoo Juha Hurme. Juha Hurmeen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa esityksessä Eino Salmelaisen näyttämöllä kaikki on toisin. Tätä uudenlaista tarinaa vie eteenpäin Pekka Käpin musiikki ja äänimaailma, missä ei ole tietoakaan kansanmusiikin poljennosta tai viipyilevästä toistosta. Pikemminkin vä