Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2014.

Ei ehdi niin ei ehdi

Monessa eläkeläisyhdistyksessä on viime viikkoja etsitty kiivaasti uusia toimihenkilöitä. Huolestuttavan monesta yhdistyksestä kerrotaan ettei ole ketään joka haluaisi ryhtyä puheenjohtajaksi tai ylipäätään hallituksen jäseneksi.

Yhä uusia jäseniä kyllä liittyy. Minä päätin, kun jäin eläkkeelle, etten ota mitään tehtäviä. Minä en halua sitoutua. Minä haluan hoitaa lastenlapsia. Minä haluan jotain uutta elämääni. Lapseni asuu ulkomailla ja minä haluan auttaa hänen perhettään.

Vaivoin saan hillittyä itseni. Niinpä niin. Syitä riittää. On helpompi olla kuluttaja kuin tekijä. Tyttäreni on perheineen asunut monessa eri maassa ja yhtä monessa eri maassa olen ollut hoitamassa hänen lapsiaan. Olen ns. hoitanut tai ollut myös Suomessa asuvien lastenlasten kanssa mielestäni kohtuullisen paljon.

Silti olen ottanut tehtäviä hoitaakseni ja kaiketi saanut myös jotain aikaan. Aika innokkaasti olen myös pitänyt kodin kunnossa ja ruokkinut aviomiestäni säännöllisesti ja kuntoillakin olen ehtinyt. Muus…

Pysyin pystyssä

Nyt on sitten koettu talven ensimmäiset liukkaat kelitkin. Lauantaina onnistuimme Lisan kanssa taituroimaan hyvin keskustassa. Siellä kadut eivät pahemmin olleet liukkaita. Olimme Viirus teatterissa kokemassa ja näkemässä ainutlaatuista teatteria. Lauri Maijala on kirjoittanut ja ohjannut näytelmän Missä nyljimme kerran. Alunperin näytelmää on esitetty ruotsiksi, nyt suomeksi.

Särkyneiden sydänten hotellissa elämänmeno on häkellyttävää. Aina ei pysy kärryillä ollenkaan. Välillä sai hienoja oivalluksia. Jos pitää yhdellä sanalla kiteyttää kaikki se on mielestäni ahneus. Se teetättää ihmisillä mitä vain.

Ilahduttavaa oli jälleen kerran nähdä miten hyvä näyttelijä Maria "Marre" Ahlrothista on tullut. Yritin selittää Lisalle, että Marre on mieheni tyttären miehen tytär. Ihan selkeää! Tuntui kivalta kun Marre ja hänen poikaystävänsä Viktor Idman tulivat tervehtimään näytöksen jälkeen.

Ostin nämä icebug-kengät kaksi vuotta sitten. Ja ilman niitä en olisi eiliselle lenkillekään usk…

Syyskokouksissa

Nyt se aika vuodesta kun kaikkien yhdistysten on pidettävä syyskokouksensa, jossa hyväksytään seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja valitaan henkilöt jotka suunnitelmaa toteuttavat. Eilisillalla osui kaksi.

Pitäjänmäki-seuran kokous alkoi kolmella lyhyellä selonteolla: Tanelin päiväkoti jatkaa (lopettamisuhka väistyi), Mätäjoessa elää edelleen taimenia (vesistöihmiset ovat tehneet paljon töitä), kyläavustaja-hankkeesta. Kyläavustaja-hommaa jäin miettimään. Omakotiyhdistyksellä on kylätalkkari. Muutamaan heistä olen tutustunut. Yksi osaa toista, toinen toista. Saa nähdä millaisia kyläavustajia palkataan - tavoitteena on työllistää pitkäaikaistyöttömiä.

Kokous alkoi kiivaalla keskustelulla siitä onko virallisesti koolle kutsuttu vai ei. Kumma juttu että yhdistysrekisteriviranomaiset olivat hyväksyneet sääntöjen muutoksen, vaikka muutosprosessi ei ollut sääntöjen mukainen. Mutta kokous pidettiin ja poislähtöni jälkeen hyväksyttiin hieno toimintasuunnitelma - josta minä en ymmärrä mitää…

Tosihyvää teatteria

Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmisto paranee loppuvuotta kohti. Pienen näyttämön viimeinen ensi-ilta ennen tilojen isoa remonttia oli Einsteinin rikos. Ranskalainen Éric-Emmanuel Schmittin näytelmän kantaesitys oli Pariisissa tämän vuoden tammikuussa. Hienoa että se on saatu Timo Torikan suomentamana heti meille.
Albert Enstein muutti natsien valtaantulon jälkeen 1932 Yhdysvaltoihin Princetonin tutkimusinstituuttiin. Hänen kehittämänsä suhteellisuusteoria oli muodostunut oleelliseksi osaksi atomi- ja ydinfysiikkaa. Näytelmässä etevä tiedemies joutuu läpikäymään moneen kertaa keksintönsä käyttämistä atomipommin rakentamiseen. FBI on palkannut satamassa lojuvan kulkurin (Pekka Huotari) vakoilevaan Einsteinia (Heikki Kinnunen). Välillä näyttämöllä loikkii agentti (Joachim Wigelius) kuulustelemassa kulkuria, jospa tämä olisi saanut selville jotain uutta.

Kari Heiskanen on ohjannut näytelmästä tiiviin – kestoltaan puolitoista tuntia – ja intensiivisen näytelmän. Koskettavaa ja ajatuksia …

Leikataan, ei leikata

Tänä aamuna olin sairaalavaatteet päällä Herttoniemen sairaalassa. Hoitajan mukaan ensimmäisenä leikkaussalissa. Puolen tunnin kuluttua kerrottiin että lääkäri on sairas 64 vuotta sitten turmeltuneessa peukalossa on sisäpuolella onkalo ja kynsi melkein irti. Olen ollut jonossa 5 kuukautta.  Saa näh koska on seuraava yritys. Takana jännityksen täyteinen aika lailla valvottu yö. 

Pelastusarmeijan juhlissa

Olen ollut lapsena ja nuorena (17-vuotiaaksi asti) Tampereella Pelastusarmeijan partiolippukunnassa. Enska on ollut Pelastusarmeijan partiossa Turussa. Minä kävin äidin kanssa muutenkin Pelastusarmeijassa. Äiti kävi naisten Kotipiirissä ja myyjäisissä ja tavallisissa kokouksissakin. Enska huomasi Hesarista että Pelastusarmeija juhlii 125 vuotta Helsingissä viikonvaihteessa.

Lauantai-iltana oli ohjelmassa juhla Temppeliaukion kirkossa. Luvassa oli musiikkia, laulua, näyttelijä Ritva Oksanen, Pelastusarmeijan johtaja André Cox. Paikalla olivat varmaan kaikki Suomen Pelastusarmeijan upseerit. Tapasin entisen työkaverini, jonka appi on Pelastusarmeijan palveluksessa.

Kun olimme lähdössä tuli Enskaa kättelemään tamperelainen Pelastusarmeijassa vapaaehtoisena toiminva Kullervo. Hän oli sitä mieltä että muisti minut ja minä muistan hänet. Enskan ja hänen tiensä ovat kohdanneet työkuvioissa.


Tuntui hienolta että juhlan tunnus oli yllä oleva Luomme tulevaisuutta ja tulevaisuudesta puhui kenral…

Aidosti hauskaa

Helsingin Kaupunginteatteri on jo ajat sitten julistautunut kansanteatteriksi. Kansahan haluaa leipää ja sirkushuveja. Ja jälkimmäisten tarjoamisessa teatterilla on merkittävä osa. Etenkin meille vanhemmille naisille - näinhän kaikki kulttuurin käyttöä mittaavat tiedot meille todistavat.

Ihastuttavaa sirkushuvia on tarjolla Helsingin Kaupunginteatterin Areena näyttämöllä. 1920-luvulla amerikkalainen Avery Hopwood kirjoitti lukemattomia komedioita, joita on esitetty runsain mitoin. Otetaan toiset! on tarinaltaan aika tavanomainen. On kaksi pariskuntaa, miehet opiskelukavereita, toisella kaunis, nuori vaimo ja toisella uskollinen hissukka. Toinen juristeista pitää yllä naisten miehen mainetta ja toinen on säntillinen, kotona viihtyvä herrasmies.

Mutta mitä tapahtuu kun kaksi hissukkaa jää keskenään ja he päättävät repäistä ja olla niin kuin muutkin. Kun kaksi kokematonta ryhtyy kunnolla ryyppäämään, farssiksihan kaikki menee. Tällä kertaa vaan tosihauskasti ja tyylikkäästi.

Jouko Klemet…

Juhlaa ja juhlaa

Tuntuu siltä että viime viikko oli yhtä juhlaa. Sunnuntaina seurakunnan syntymäpäiväjuhlat - sankarina Enska, 70 v., tiistaina Pitäjänmäen Eläkkeensaajien Merkkipäiväjuhlat - Enska meiltä juhlittavien pöydässä ja tiistaina illalla Pitäjänmäen Muistipiirin 10-vuotisjuhlat. Juhla oli hyvin lämminhenkinen ja kuten jo olen ennättänyt kertoakin sain Kotiseutuliiton ansiomerkin. Olen siitä hyvin otettu. Tuntuu mukavalta ku ntehtyä työtä arvostetaan. Ja töitä olen todella tehnytkin. Ja se typ jatkuu edelleen.


Onneksi tämä kuva on niin pieni että ette näe mitä teen. 1950 - kun olin 7-vuotias menin 5-vuotiaan naapurin pojan kanssa leikkaamaan peltiä avoimeksi jääneeseen peltileikkuriin. Kävi vahinko ja etusormeni ja peukalo jäivät leikkuriin. Etusormen irronnut pala ommeltiin kiinni mutta siihen tuli kuolio ja niin minulla on tavallista lyhempi etusormi. Ei sillä voi näyttää yhtään mitään. Käytän oikean käden keskisormea kaikkeen siihen mitä tavalliseti käytetään myös etusormea. Niin olen täs…