perjantai 28. marraskuuta 2014

Ei ehdi niin ei ehdi

Monessa eläkeläisyhdistyksessä on viime viikkoja etsitty kiivaasti uusia toimihenkilöitä. Huolestuttavan monesta yhdistyksestä kerrotaan ettei ole ketään joka haluaisi ryhtyä puheenjohtajaksi tai ylipäätään hallituksen jäseneksi.

Yhä uusia jäseniä kyllä liittyy. Minä päätin, kun jäin eläkkeelle, etten ota mitään tehtäviä. Minä en halua sitoutua. Minä haluan hoitaa lastenlapsia. Minä haluan jotain uutta elämääni. Lapseni asuu ulkomailla ja minä haluan auttaa hänen perhettään.

Vaivoin saan hillittyä itseni. Niinpä niin. Syitä riittää. On helpompi olla kuluttaja kuin tekijä. Tyttäreni on perheineen asunut monessa eri maassa ja yhtä monessa eri maassa olen ollut hoitamassa hänen lapsiaan. Olen ns. hoitanut tai ollut myös Suomessa asuvien lastenlasten kanssa mielestäni kohtuullisen paljon.

Silti olen ottanut tehtäviä hoitaakseni ja kaiketi saanut myös jotain aikaan. Aika innokkaasti olen myös pitänyt kodin kunnossa ja ruokkinut aviomiestäni säännöllisesti ja kuntoillakin olen ehtinyt. Muusta en nyt viitsi leuhkia!!!

Hämmentää kun joku haluaa kietoutua yhden asian ympärille ja rakentaa siihen koko eläkeläiselämänsä. Lapsen mokomat kasvavat. Enää en kokoa Matiaksen kanssa Bionicle-legoja ja leikki niillä. Nyt pesen sotaväessä olevan pojan pyykkejä, vien ne kaappiin, tyhjennän tiskikoneen ja ladon sinne likaiset astiat, roskiksenkin tyhjennän ja vien tyhjät pullot pois. Onpahan pojan mukavampi palata intistä kotiin lomalle.

Vastavuoroisesti minulla ei ole tietokonehuolia. Siitä pitävät huolen niin Matias kuin sisarensakin. Ei apu tietenkään hälytysajoneuvon nopeudella tule, mutta tulee joka tapauksessa.

Töissä käyvä sisareni hoitaa lomillaan tyttärensä lapsia. Hänellä on enemmän kertyneitä lomapäivä kuin työuransa alussa olevalla tyttärellä.

Malli on saatu vanhemmiltamme. Selailin taannon vanhoja allakoitani. Jos en ole ollut Maaritin kanssa Tampereella vanhempieni luona, oli heistä jompikumpi Vantaalla Maaritin ja minun luona. Isä oli kaiken lisäksi sivutoiminen talonmies, joten jonkun oli oltava kotona ovet aukaisemassa ja lukitsemassa ja muutenkin piti pitää talosta huolta. Mutta lapsenlapsen hoitoon oli aikaa ja haluja. Eikä se kaventanut muuta elämää.

Tekijä on kivampi olla kuin kuluttaja.  

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos mummi että olet niin aktiivisesti ollut osa meidän elämää vaikka olemmekin asuneet ulkomailla. Ja nyt kun asun tässä ihan vieressä, voisin minäkin tsempata ja tulla käymään useammin! Ylihuomenna nähdään! :D

    VastaaPoista