sunnuntai 22. tammikuuta 2017

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Miehelläni on ollut kolmisen vuotta kuulolaite. Kuulolaitteen saa kun käy terveysasemalla kuulotutkimuksessa ja siinä todetaan alentunut kuulo. Kuuloasioissa pääkaupunkiseudulla toimitaan HYKS:n eli yliopistollisen sairaalan piirissä. HYKS on ulkoistanut meitä koskevat palvelut Kuulokeskukselle. Se toimii Valkoisessa talossa Haagassa eli aika lähellä kotiamme.

Sivusta katsoen kuulolaitteen käyttäminen on hankalaa. Pattereita pitää vaihtaa ainakin kahden viikon välein, on vaihdetta ja puhdistettava laitteessa olevaan ohuen ohutta muoviputkea ja puhdistettava laitetta muutenkin. Hämmentyneenä katselen vierestä kun mieheni huoltaa kojetta, minun tekniset kykyni eivät moiseen yltäisi.

Vähitellen kävi ilmi, että laite syö pattereita tiuhaan tahtiin. Ei ollut mitään väliä minkä merkkisiä ja mistä hankittuja patterit ovat. Rasian, jossa laite on saatu, pohjassa lukee, että se on HYKS:n omaisuutta ja näin ollen sen kunnosta valittaminen kuuluu Kuulokeskukseen. Näin neuvottiin terveysasemalla, johon ensin otin yhteyttä.

Joulun pyhien takia mieheni pääsi laitteensa kanssa Valkoiseen taloon tammikuun 4. päivänä. Viallinen on, oli teknikon vastaus. Koje jäi Kuulokeskukseen ja mies alkoi sinnitellä ilman kuulokojetta.

Kului päiviä ja jopa pari viikkoa ja mitään ei kuulunut. Tarkistimme että puhelinnumero on varmasti oikea. Suivaantuneena päätin kahden viikon kuluttua kojeen huoltoon jättämisestä soittaa ja selvittää mistä oikein on kyse.




Soitin ja soitin 

Tarvittiin monen monta soittoa. Laite on lähetetty maahantuojalle Tampereelle. Ei ole kuulunut sieltä mitään. Kyllä sieltä postissa lähettävät kun on valmis. Korjaus kestää pari viikkoa. Eikö teidän miehellenne ole annettu varakojetta. No, eipä ole annettu.

Muutaman soiton jälkeen sovittiin että voin noutaa varakojeen. Sain kauniin rasian ja kiikutin sen tyytyväisenä kotiin. Mutta sieltä puuttui henkilökohtainen korvakappale. Tarvittiin yhden yön yli nukkuminen, ennen kuin taas jaksoin ja kehtasin soittaa ja kysyä. Voi, voi eikö se olekaan miehellänne. Yleensä se annetaan mukaan. Varalaitteella ei ole näin ollen mitään virkaa.

Monen utelemisen jälkeen sain selville korjaajan puhelinnumeron. Maahantuojalle koje oli tullut Haagasta viikossa, mutta kahdenkaan viikon kuluttua sitä ei vielä ollut edes otettu korjauksen kohteeksi. Ystävällinen naishenkilö lupasi siirtää sen kiireellisten koppaan.      
Kopassa laite ei ollut soiton jälkeen kovinkaan kauan. Korjaaja soitti ja kertoi että vahvistin on rikki, mutta HYKS ei varmaankaan anna lupaa sen korjaamiseen. Miehenne tarvitsee uuden laitteen. Eli palatkaa lähtöruutuun.

Vanha laite on tulossa ja postikin jo ehti pudottaa postiluukusta tiedon että kolmen päivän kuluttua kirje olisi noudettavissa kotipostistamme.

Perheen paremmin kuulevana hoidin asiaa koskevan puhelinliikenteen. Mutta miten hoitaa yksin asuva tai yksin asioitaan hoitava.

On hienoa että yhteiskunnan kustannuksella saa kuulolaitteen ja siihen liittyvän hoidon. Se on sitä meidän hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta miksi hyvinvointimme on niin haurasta, hidasta ja tehotonta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti