Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Gabriel tule takaisin

Tummat kiharat hiukset, silmälappu, sulava käytös ja soljuva puhe. Muuta ei juuri tarvita kun kapteeni Gabriel Lindström hurmaa vanhapiika-sisarukset ja melkein näiden sisarvainaan tyttärenkin.
Mika Waltarin Gabriel tule takaisin nähtiin näyttämöllä ensimmäisen kerran 1945. Seuraavan kahden vuoden aikana se esitettiin 17 teatterissa. Valentin Vaala ohjasi Gabrielista elokuvan 1951, pääosassa Tarmo Manni.
Paljon on pohdittu mistä Waltari sai aiheen näytelmäänsä. Oliko hän tutustunut Helsingin yössä Ruben Oskar Auervaaraan? Auervaarasta kerrottiin Helsingin Sanomissa tammikuussa 1945, näytelmä syntyi helmikuussa. Waltarin elämää tutkineet eivät ole löytäneet vastausta kumpi oli ennen Auervaara vai Gabriel.
Kun poistuimme Suomen Kansallisteatterin Willensaunasta muisteli moni katsoja Tarmo Mannia hurmaavana huijarina. Sampo Sarkola on kyllä ihan yhtä uskottava ihana mies kuin esikuvansakin. Kun taidot osaa ei ole kummoinen juttu hurmata naisia.
Gabriel tulee paperikaupan pitäjien kotiin nu…

Listan velvollisuudentuntoinen nainen

Kansallisteatterin Omapohjassa Pirjo Määttä esittää kanadalaisen Jennifer Tremlayn näytelmää Lista. Irene Aho on ohjannut yhden naisen esityksen, jonka Jukka Huitila on yksinkertaisen tyylikkäästi lavastanut tehnyt ja suunnitellut myös valaisun.
Näytelmän nimetön nainen on tunnontarkka ja velvollisuuden tuntoinen. Hänen kotinsa on aina erinomaisessa kunnossa, lapset hoidettu hyvin, tekemättömät työt on listattu eli kaikki on hallinnassa. Nainen on halunnut muuttaa maaseudun rauhaan. Kylässä häntä kuitenkin häiritsevät silmän kantamattomiin ulottuvat pellot. Eikä hän liioin halua tutustua kyläläisiin.
Mutta naapurissa asuva Camilla ei kysy haluaako nainen ystäviä vai ei. Hän tunkeutuu neljän lapsensa kerta naisen elämään. Camillan kotona mikään ei ole järjestyksessä eikä ojennuksessa. Hänen kodissaan eletään eikä suoriteta elämää niin kuin naisen kodissa. Camillan odottaa viidettä lasta ja uskoutuu naapurilleen. Hänen lääkärinsä on vanha ja hän haluaisi synnytykseen nuoremman ja paremman…

Varissuolla eletään täysillä

Turun Kaupunginteatterin musikaalissa Varissuo eletään ankeissa tunnelmissa. Kaikilla menee huonosti. Joko syynä on menneisyyden kolhut tai kyvyttömyys elää nykyhetkessä asianmukaisesti ja velvollisuuksien edellyttämällä tavalla. 
Turussa on musikaalin voimin kerrottu Kakolasta ja Seilistä ja nyt arkipäiväisestä Varissuosta. Käsikirjoittaja on Satu Rasila, laulujen sanat Palefacen ja ohjaus Mikko Koukin.Näyttämöllä muutama kokeneempi näyttelijä ja joukko huikean hienosti tanssivia ja laulavia nuoria esiintyjiä. Meno on raisua ja sen ansiosta paljolti mukaansa tempaisevaa.
Varissuo on Turun suurin lähiö, asukkaita liki 9 000. Lähiön asukkaat edustavat 60 eri kansallisuutta ja siellä puhutaan 40 eri kieltä. Vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan Varissuolla asuvat Turun onnellisimmat ihmiset
Tuntuu että mukaan on mahdutettu kaikki negatiivinen mitä tällä hetkellä on yhdestä lähiöstä voi löytää. Päällimmäiseksi jäi pohdinta siitä miten helposti miehet luistavat isyydestään. Vasta kun yksin…

Martti Suosalo ja Parasta elämässä

Miljoona parasta asiaa
Turun Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä on alkamassa näytelmä Parasta elämässä.Esittäjinä englantilaisten Duncan Macmillanin ja Johnny Donahoen kirjoittamassa ja Pentti Kotkaniemen ohjaamassa näytelmässä ovat käsiohjelman mukaan Martti Suosalo ja yleisö.
Näyttelijä tulee vastaan lämpiössä. Hän jakaa muutamille katsojille paperilappuja ja neuvoo, että kyllä hän sitten aikanaan sanoo mitä pitää tehdä. Osa katsojista istuu näyttämöllä. On selvää että yleisö pääsee mukaan esittämään näytelmää. Ja näin myös käy.
Suosalo puuhaa näyttämöllä omalla vähäeleisellä ja mukaansa tempaavalla tavalla. Näyttelijän innostunut tapa kertoa esittämänsä henkilön elämästä tarttuu yleisöön. Näyttämölle roolihenkilöiksi joutuvat (tai pääsevät) selviytyvät rooleistaan hyvin. Aika moni jopa nauttii esittämisestä.
Syntyy riemastuttavaa, mutta tarinan sisällön takia vähän surullistakin teatteria. Pieni poika on aikanaan kirjoittanut lapuille asioita, jotka ovat ”parasta elämässä”. Pi…

Nukkekoti Nora Teatteri Jurkassa

Kaksi nuorta naista Teatteri Jurkan pienessä esiintymistilassa. Tuolit, matto, patja, iso marenkikakku. On hiirenhiljaista tai räiskyvää huutamista ja kirkumista. Alistumista ja hämmennystä. On elämän ottamista omiin käsiin. Mutta onko olemassa sittenkään naisen vapautta.
Henrik Ibsenin Nukkekoti esitettiin ensimmäisen kerran 1879. Huikea päätös näytelmälle oli Noran lähteminen pois kotoaan. Skandaalihan se oli, vaikka tapahtuikin vain näyttämöllä. Vieläkin saatamme hämmästellä miten nainen voi jättää miehensä ja lapsensa.
Dramaturgi Marie Kajava ja ohjaaja Alma Lehmuskallio ovat yhdessä kahden näyttelijän Rosanna Kempin ja Kreeta Salmisen kanssa rakentaneet Ibsenin tekstin pohjalta moni-ilmeisen näytelmän. Molemmat näyttelijät ovat näytelmän Noria. Eivät mitenkään Noran persoonan eri puolia. Noran tarinaan tulee ilmavuutta ja ulottuvuutta kun esittäjiä on kaksi.
Näyttelijöiden antaumus esitykseen on hieno. On hienovireistä pohdintaa, hämmennystä, raivoa, irtiottoa, alistumista, va…

Hauska ja harmiton Syntipukki

Agapetuksen Syntipukki -näytelmän sankari on se, jota aina syytetään, tapahtui sitten mitä tahansa. Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa Syntipukki on tavaratalo Sammon ratkaisu asiakkaiden valituksiin. Kun palkataan tarpeeksi tohelo henkilö Syntipukiksi, pääsevät muut työntekijät helpommalla.

Ikivanha näytelmä. Mitä sillä on tekemistä meidän ajassamme. On paljonkin – ainahan me sysäämme syyn mistä tahansa rikkeestä tai kommelluksesta mielellään jonkun muun aiheuttamaksi. Syntipukki siihen tarvitaan.
Mutta tällä kertaa näytelmä ei sujukaan tuttujen kaavojen mukaisesti. Esitystä varten oli Studio Pasilan lavalle kokoontunut kuusi Teatterikorkeakoulun opiskelijaa, kolme naista ja kolme miestä sekä kaksi kokeneempaa näyttelijää Santeri Kinnunen ja Jouko Klemettilä.
Näytelmän roolitus ratkaistaan arpomalla. Yksi näyttelijöistä on kuiskaajan roolissa, eivät kaikki muista ihan kaikkia kaikkien näyttelijöiden vuorosanoja ja taitavat kuiskaaja voi omilla päätöksillään hieman aina vaik…

Rehevä Herra Puntila ja hänen asiallinen renkinsä Matti

Kun loistavan Kinky Bootsin väki lepää välillä, täyttää Helsingin Kaupunginteatterin ison näyttämön Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti. Tilaa Pertti Sveholmin Johannes Puntila tarvitseekin – etenkin humalapäissään. Eikä tilan tarve pienene niinäkään hetkinä kun Puntila on selvin päin.
Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen näytelmä on monille tuttu, mutta aina yhtä yllättävä. Kari Heiskasen ohjauksessa Puntila on omahyväinen hölmö. Humalassa kiltti, avokätinen ja kanssaihmisistään pitävä, mutta selvänä sietämätön öykkäri. Siinä välissä taiteilevat tytär, autonkuljettaja, piiat, muut palkolliset ja koko kylä.
Olemmeko me tämä alistuva kansanosa? Siitä meitä muistuttiin oivaltavasti, mutta myös viihdyttävästi. Brechtin ja Wuolijoen Puntilalla on oikea esikuvakin. Hellan aviomiehen sukulaismies, joka teki juuri sitä kaikkea mitä Puntila tekee näytelmässä.
Kaupunginteatterin Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti on näyttelemisen riemujuhlaa. Sveholm on riehuessaan ja koko ajan näyttämöllä …

Teatteri Avoimien Ovien loistava Papin perhe

”Ei hellyyttä enää hiventäkään eikä heikkoutta. Kovaa kuria vain ja ankaraa silmälläpitoa. Yksin ei kaupungille milloinkaan ja lukkojen taakse, kun lähdemme kotoa pois.” Tämä on pastori Henrik Valtarin uusi ohje tottelemattomaksi heittäytyneen nuoremman tyttären Maijun kasvatusohjeeksi. Ohjeen pastori antaa vaimolleen.
kin jälkeen kun Minna Canth kirjoitti näytelmänsä Papin perhe vuonna 1891. Papin perhettä esitetään nyt Teatteri Avoimissa Ovissa Helsingissä. Ohjaaja Heini Tola ja koko ryhmä haluaa Papin perheellä kunnioittaa Minna Canthia, jonka syntymästä tulee ensi vuotta kuluneeksi 175 vuotta. Papin perhe on myös teatterin 20-vuotisen taipaleen juhlanäytelmä. Aikaisemmin Avoimissa Ovissa on nähty Heini Tolan ohjaamat Canthin näytelmät Annaliisa ja Työmiehen vaimo.
Papin perhe on syvääluotava kuvaus kaikesta siitä mitä autoritääriseesti lapsiaan kasvattavan miehen perheessä voi tapahtua. Pastori Valtarille totuus on vain se mitä hän itse pitää totuutena. Hän haluaa, että pojasta tule…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Rönsyilevä Musta Saara

Runsauden sarvi vai sekahedelmäkeitto. Pirkko Saision, Jussi Tuurnan ja Laura Jäntin uusin aikaansaannos Musta Saara Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä on räiskyvää teatteria. On hyvä käsikirjoitus, korvia hivelevää musiikkia ja oivalluksia pursuava ohjaus. Taitava näyttelijäkaarti. Näytelmän aihe ajankohtainen ja koskettava.
Transsilvaniaan on tarkoitus rakentaa Unionin rahoilla uusi asuinalue romaneille. Asuntojen tieltä on purettu suuri sikala. Rahat ovat kadonneet ennen kuin asunnot on saatu aikaan. Kun ei asuntoja, romanit lähtevät katsomaan suojelupyhimystään Mustaa Saaraan Ranskaan Camarguen suistoon. Matkalla ovat vastassa ottomaanit, husaarit ja janitsaarit.
Toisaalla Kansallispuolueen johtohahmot isä (Juha Mujea) ja tytär (Katariina Kaitua) pyrkivät Ranskan presidentiksi. Tytär vauhdittaa omaa kisaansa Jeanne d´Árcin hahmossa. Draculakin (Timo Tuominen) sekaantuu presidenttikisaan. Ja on siellä matkalla kolme vanhaa tanssijatartakin (Sinikka Sokka, Ulla Tapaninen…

Hurmaava Kinky Boots

Eläköitynyt teatterinjohtaja Asko Sarkola arveli muutama vuosi sitten että Helsingin seudulla on sata tuhatta musikaalin ystävää. Tämän syksyn jälkeen joukko varmasti kasvaa. Niin onnistunut on Helsingin Kaupunginteatterin (Sarkolan ent. työpaikan) musikaali Kinky Boots.
Kinky Bootsin maailmanvalloitus alkoi vuonna 2012 Chicagosta. Musikaalin käsikirjoitus on Harvey Fiersteinin, musiikki ja laulujen sanat Cyndi Lauperin aikaansaannoksia. Kaiken perustana on Geoff Deanen ja Tim Firthin käsikirjoittama elokuva.
On konkurssin partaalla oleva kenkätehdas. Kenkätehtaan omistaja on pitänyt itsestään selvänä, että poika jatkaa isänsä jalanjäljissä. Mutta poika haluaakin päästä opiskelemaan ja karistaa paikkakunnan pölyt ja kenkätehtaan nahan hajut harteiltaan. Mutta kohtalo kääntää kaiken. Isä menehtyy ja poika Chrles (Petrus Kähkönen) palaa tehtaalle lopettamaan toimintaa, mutta sattumalta hän saa paikallisessa kapakassa esiintyvältä drag-taiteilija Lolalta (Lauri Mikkola) idean uudesta tuo…

Kekkonen ja Kremlin tanssikoulu

Urho Kekkonen oli kova jätkä. Ja kova jätkä on Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön uutuusnäytelmässä Kekkonen ja Kremlin tanssikoulua Kekkosta näyttelevä Eero Aho. Kari Heiskasen kirjoittama ja ohjaama näytelmä kertoo vuodesta 1961, jolloin Urho Kekkonen halusi olla presidentti myös seuraavat kuusi vuotta eli vuodet 1962 – 1968.
Historian tapahtumat saavat jälkeenpäin aina selityksiä ja tulkintoja. Kari Heiskanen haluaa näytelmällään kertoa mikä oli noottikriisi syksyllä 1961. Kekkosen lisäksi näyttämölle tarvitaan joukko aikakauden poliitikkoja sekä Kekkosen elämään vaikuttaneita naisia.
Mukana on Väinö Leskinen (Rauno Ahonen), Arvo Korsimo (Risto Kaskilahti), Johannes Virolainen (Jari Pehkonen), Kaarlo Pitsinki (Matti Olavi Ranin), Lyyli Aalto (Vappu Nalbantoglu), Olavi Honka (Matti Rasila), Veikko Vennamo (Pertti Sveholm), Väinö Tanner (Timo Torikka) ja Ahti Karjalainen (Mikko Virtanen). Neuvostoliitosta on tarvittu mukaan Aleksei Zaharov (Ahonen) ja Nikita Hrustsov (Sveh…

Espoon paras paikka

Espoon paras paikka on mielestäni ollut tänä kesänä Leppävaaran maauimala. Sitä se on ollut monen muunkin mielestä. Mukisematta olen ollut valmis jonottamaan suihkuun sekä ennen altaaseen menoa että altaasta pois tullessa. Olen jonottanut lippukassalle, wc-tiloihin ja hiustenkuivaajalle. Pukukoppeja on onneksi niin paljon että niitä riittää kaikille. Samoin vesijuoksuvöitä on riittänyt kaikille halukkaille.
Hellepäivinä ei ole voinut narista siitä että täällä on niin paljon väkeä. Ei isossa altaassa eikä lasten altaissa eikä liukumäessä eikä nurmikolla – missään ei ole ollut tyhjää tilaa. Vesijuoksuradalla kuulee pakostakin mitä muut keskustelevat. Lähes kaikki ovat kaverilleen kehuneet miten hyvä paikka tällainen maauimala on. Pienet puutteet on kuitattu olan kohautuksella. Eniten olen muiden kuorossa harmitellut että teini-ikäisille ja oikeastaan alakoulu-ikäisille ei uimalassa ole oikein muuta paikkaa kuin liukumäet.
Meillä ei ole maauimaloita kuin nimeksi. Helsingissä on Stadika j…

Pieni mies muuttii monta asiaa

Yöllä kuuluu puhelimesta pienen pieni ääni. Sieppaan puhelimen käteeni. Poika syntyi 00.44. Tunnin päästä puhelimesta löytyy jo valokuvakin. Ja sitähän pitää lähettää moneen paikkaa, vaikka kuinka olisi yö.

Pieni poika on muuttanut monta asiaa ympäriltään. Nyt on olemassa uusi äiti ja isi. On ukki, nanna, famu, eno ja setä, isoisoukki, isosisoäiti, isotäti. Minä olen isoisoäiti ja sisareni isoisotäti. Minä en suostu olemaan isoisoäiti. Sehän kuullostaa ihan ikälopulta. Kukaan muu pikkupojan ympärillä ei saa olla Mummi, joten minä olen myös hänen Mumminsa.

Perhepiirissä pohditaan voinko hoitaa vauvaa. He ovat unohtaneet tai eivät tiedä että äitini hoiti lapsenlastani ihan kelvolliseksi samanikäisenä mitä minä nyt olen. En tietenkään  tarjoudu perhepäivähoitajaksi, mutta silloin tällöin ja vähän kerrallaan.

Olen huomannut että netistä löytyy ohjeita ja mielipiteitä kaikkiin asioihin mikä liittyy vauvan hoitoon. Jorvin sairaalan Kotipesässäkin kehotetaan uuden vauvan vanhempia katsomaan …

Minä ja jalkapallo

Pilkku, paitsio, rajaheitto, varoitus, rankkarikisa, keltainen kortti, kanveesi, ilmatila, vapaapotku, viikateliike, pitkä avaus, liimana pinnassa.
Kummallista kieltä, käsittämättömiä termejä. TV-ruudulla salskeat nuoret miehet juoksevat ja juoksevat. Ja kaiken aikaa minä toivon että pallo, jonka perässä pelaajat juoksevat menisi
jompaankumpaan maaliin. Katson jalkapallon MM-kisoja telkkarista suorana lähetyksenä.

Veljeni pelasivat jalkapalloa. Heidän harjoituksiaan tai otteluitaan en käynyt koskaan katsomassa. En pitänyt nurkissa lojuvista treenikasseista enkä hikisistä treenikamoista. 
Olin yli 20-vuotias kun seisomapaikoilla seurasin jalkapallomaaottelua Helsingin Olympiastadionilla. Välillä yritin kysyä ystäviltäni, joiden matkassa olin tullut otteluun, mitä kentällä oikein tapahtuu. Mistä tulee paitsio, miksi jotakuta rangaistaan, mistä tulee rajaheitto? Kaverit kehottivat ystävällisesti minua olemaan hiljaa. Kysymykseni häiritsivät heidän katsomistaan. Lupasivat kertoa tauolla, mut…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…

Ryhmäteatterin koskettava Yksi lensi yli käenpesän

Mielessä Milos Formanin unohtumaton elokuva, käyntejä erilaisissa mielisairaaloissa, vierailuja hoitokodeissa, monenlaista psyykkisesti sairasta ja dementoituna. Miksi menet katsomaan Ryhmäteatterin esittämää Yli lensi yli käenpesän -näytelmää Suomenlinnan kesäteatteriin, kysyi sukulaismies. Olethan nähnyt vastaavaa ihan oikeasti ja näet ja koet jatkuvasti.
Kannatti mennä. Näytelmän hieno tulkinta ja näyttelijöiden paneutuminen rooleihinsa tekivät esityksestä upean ja myös unohtumattoman.
Ryhmäteatterin näytelmä on monelta osin aika uskollinen elokuvan hengelle. Ken Keseyn romaanin pohjalta Kale Wassermann on sovittanut tarinan näytelmäksi, sen on suomentanut Sami Parkkinen ja ohjannut Suomenlinnan näyttämölle loistavaksi tulkinnaksi Juha Kukkonen.
Robin Svartström on Randle P. Mv Murphynä melkein kuin Jack Nicholsson elokuvassa, mutta juuri oikealla tavalla tämän päivän vastustamaton pikku-huijari. Ylihoitaja Ratchedinä Minna Suuronen on yhtä tiukka, omaan rooliinsa ja mystisiin miel…

En ole uusavuton, vaan edelläkävijä

Tätä mieltä olin toukokuun Tanotorvessa!
Olen edelläkävijä. Olen jo vuosikausia latonut kaupassa ruokaostokseni kassiin. Vaatekaupassa en huoli muovipussia – en ilmaista enkä maksullista. Taion laukustani apukassin, joka mahtuu pieneen tilaan ja johon mahtuu isommatkin ostokset.
Vuosikymmeniä sitten hymyilin hyväntahtoisesti kun äitini kaivoi käsilaukustaan varakassin ja laittoi ostoksensa sinne. Nyt minä teen samaa ja kohta on kaikkien tehtävä niin. Vaikka me mummut emme ole tienneet taistelusta muoviroskaa vastaan mitään, olemme tietämättämme toimineet niin kuin kaikkien on kohta toimittava.
Ostoskassien mukana pitämisen opin Kiinassa yli kymmenen vuotta sitten. Siellä ei käytetty muovipusseja lainkaan, vaan ruokakaupasta ostettiin kestävät kassit, jotka piti aina muistaa ottaa mukaan kun lähti ruokaostoksille.
Enkä ole liioin uusavuton. Tein testin, joka lupasi kertoa olenko uusavuton. Harmitti kun en voinut kertoa, että osaan korjata puhjenneen pyöränkumin. Liioin en rohjennut väittä…

Turun hieno kaksikko: Seitsemän veljestä ja Taru sormusten herrasta

Hienon teatterikevään upea päätös Turussa. Ensin perjantai-iltana Seitsemän veljestä ja lauantaina loppu iltapäivästä neljän tunnin mittainen Taru sormusten herrasta.
Lauri Maijalan Seitsemän veljestä ei ole herättänyt Turussa samantapaista kansannousua kuin 1972 Kalle Holmbergin ohjaama esitys. Mutta ainekset kulttinäytelmäksi ovat Maijan ohjauksessa olemassa. Veljekset ovat nyt Turussa juuri sen näköisiä ja tuntuisia kuin heidän kuuluukin olla. Näytelmä on oivallinen sekoitus Kiven kertomusta ja Maijan tulkintaa sille millaisia jukuripäiset nuoret miehet olisivat nyt.
Kaiken keskiössä on lukemaan oppiminen. Ei se monien eri väittämien mukaan ole itsestään selvää ja helppoa tämänkään päivän lapsille – olivatpa he sitten tyttöjä tai poikia. Nyt vain asian eteen aletaan tehdä töitä aikaisemmin mitä aikanaan Toukolan kylässä.
Veljekset ovat urun kaupunginteatterin esityksessä monella tapaa hyvin tasapäisiä. Kukaan heistä ei nouse selkeästi näytelmän ykköseksi. Oma suosikkini oli Aap…