Siirry pääsisältöön

Anna Karenina Tampereen Teatterissa


Katsojankin sydän on pakahtua kun Tampereen Teatterin Anna Kareninassa kaikki rakastavat väärää henkilöä. On sitten mittapuuna muut ihmiset tai asianosaiset itse. Leo Tolstoi kirjoitti romaani ilmestyi vuosina 1875-1877.  Tampereen esityksen on Tolstoin romaanista dramatisoinut Helen Edmundson ja ohjannut Marika Vapaavuori.

Esityksen erikoisuutena ja koko upean esityksen runkona ovat Anna Karenina
(Pia Pilz) ja Levin (Lari Halme). Kaksikko toimii tarinan kertojana. Välillä näkökulma on toisen ja välillä toisen. Muutaman tovin kesti ennen kuin ratkaisu tempaisi mukaansa.

Vaikka naimisissa olevan Annan rakastuminen Vronskiin on vastoin kaikkia oman aikansa normeja ja soveliaisuussääntöjä, olisi se sitä ehkä vieläkin. Tänä päivänä on vaikea käsittää, miten mahdotonta naisen oli saada avioeroa 1800-luvun Venäjällä, puhumattakaan että aviorikoksen tehnyt olisi saanut lapsen hoidettavakseen.

Nuorena romaania lukiessa Levinin pohdinnat tuntuivat vain hidastavan tarinan kulkua ja välillä niitä ei olisi jaksanut lukea millään. Tässä Anna Kareninassa Levinillä on myönteisessä mielessä filosofin rooli. Välillä hänen ajatuksiaan työn tekemisestä ja intoa tehdä työtä on hieman vaikea ymmärtää. Ei tilanherran varmaankaan ole tarvinnut 1800-loppupuolen Venäjällä ahertaa, mutta Levin oli Tolstoin mukaan erilainen herra.

Anna Karenina on syvällinen näytelmä rakastamisen vaikeudesta, elämisenkin vaikeudesta. Tuntuu että näytelmään on saatu vangittua koko se tunteiden kirjo, joka on tehnyt Tolstoi teoksesta kuolemattoman.

Tampereen Teatterin esityksessä on loistoa, räiskettä, rakkautta, vihaa, elämisen riemua ja tuskaa. Puitteina on yksinkertainen, mutta moneen ulottuvuuteen soveltuva Marjatta Kuivaston lavastus, Leena Rintalan upea pukusuunnittelu ja Miika Riekkisen koskettava koreografia. Kun tähän yhdistetään osaava näyttelijäjoukko, on nähtävänä huipputeatteria.

Pia Piltz on Anna Karenina ihastuttavan ristiriitainen nainen, joka haluaa elämältä enemmän mitä voi saada ja jonka tie tuhoon on viitoitettu paljon ennen kuin hän itse aavistaakaan. Lari Halmeen Levin on turvallinen ja luotettava. Turkka Mastomäki Karenina on ajoittain jopa sympaattinen. Marc Gassot on vietävän komea ja rakastettava Vronski, mutta tällä kertaa hänenkin kestokyknsä äärirajat tulevat hyvin esille. 

Tunteisiin vetoava huikean hieno esitys.


                                                   
                                                   Pia Piltz ja Marc Gassot
                                                                Valokuva Harri Hinkka  


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Tarvitsemme monen maan kansalaisia

Etiopia, Tunisia, Irak, Viro, Venäjä, Filippiinit, Thaimaa, Ghana, Somalia. Ja jokin muukin maa vielä lisää. Nämä ovat heidän kotimaitaan. He ovat tulleet Suomeen monesta eri syystä. He ovat opiskelleet täällä, saaneet itselleen ammatin. Sillä mitä he ovat olleet kotimaassaan, ei ole enää kovin paljoa merkitystä. He ovat opiskelleet myös suomen kieltä ja saaneet työpaikan. Moni on jo saanut Suomen kansalaisuudenkin.
He ovat töissä Palvelukodissa, missä vierailen läheiseni luona usein. Kun ovea on avaamassa joku heistä, saan ystävällisen vastaanoton, minulta saatetaan kysyä mitä minulle kuuluu ja sitten vaihdetaan yhteiset kuulumiset eli hoitaja kertoo mitä läheiselleni kuuluu. Usein jopa tulee minun kanssani tervehtimään häntä.
Ja näitä ihmisiä, näitä sairaanhoitajia ja lähihoitajia on viikkokausia parjattu ja moitittu. Poliitikot väittävät, että he eivät ole ratkaisu vanhusten hoidon hoitajapulaan. Heidän työnsä laatua on moitittu – vaikka heti kohta selitetään, että kansainvälinen ho…

Me Rosvolat Tikkurilan teatterissa

Kerttu ja Rosvoloiden auto 

Tikkurilan teatterin esitykset syntyvät suotuisten tähtien alla. Vieläkin jaksan kehua talvella näkemääni Adalmiinan helmeä. Nyt voin siirtää kehumiset teatterin kesänäytelmään Me Rosvolaan. Sini Kolun kirjasarjasta Selja Ahava on dramatisoinut ja Carita Välitalo ohjannut vauhdikkaan ja hauskan esityksen.
Näytelmä on tulvillaan esittämisen riemua ja iloa. Tikkurilan Teatteri- ja Sirkuskoulu on toiminut Vantaalla 25 vuotta. Ja Kotiseututalo Påkaksen pihapiirissä on näytelty kesäisin vuodesta 1998. Me Rosvoloissa on mukana monta teatterikoululaista isoissa rooleissa, muutamat monessa eri roolissa.
Rosvolan perhe on melkein kuin minkä tahansa asuntovaunulla kesäisin paikasta toiseen liikkuva perhekunta. Heidän tapansa ovat ihan vähän erilaisia kuin tavallisille perheillä, kuten Vainiston perheellä, jonka isä kuntoilee kaiken aikaa, äiti hienostelee ja lapset ovat vallattomia veijareita. Rosvolat menevät karavaanareitten kesätapaamiseenkin. Aika usein he rosvoi…