Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2016.

Hieno Avoimien Ovien Anna-Liisa

Pitäjänmäen Eläkkeensaajien Teatterikerho on jo monen monta kertaa käynyt katsomassa helsinkiläisen Teatteri Avoimien Ovien esityksiä. Tänä syksynä teatterin ohjelmistossa on Minna Canthin Anna-Liisa. Meistä moni on nähnyt näytelmän moneen kertaa. Tuoreessa muistissa monella oli Tampereen Työväen Teatterin musikaali muutaman vuoden takaa.
Avoimien Ovien Anna-Liisa on omanlaisensa, pakahduttava ja hyvin liikunnallinen näytelmä. Musiikki ja taustakuvat olivat olennainen osa näytelmää. Heini Tola oli dramatisoinut ja ohjannut esityksen, jossa Anna-Liisan hätä ja häpeä oli käsin kosketeltavaa.  Pakahtuneet tunteet tuntuivat luissa ja ytimissä. Pakostakin mietti kuka olisi valmis heittämään ensimmäisen kiven syyllisen niskaan.
Anna-Liisan roolissa oli herkkä, mutta samalla kertaa hyvin voimakas Helmi-Leena Nummela. Husson oveluus ja omahyväisyys sopi hienosti Petriikka Pohjanheimolle. Mikkona Kai Bäckström oli salskea ja tunteistaan varma, uskottava rakkaudessaan. Paavo Kerosuon Johanne…

Mihin se aika menee

Moni väittää että eläkeläisillä on aina kiire. Niin onkin kun kaiken tekeminen vaatii vuosi vuodelta vain enemmän ja enemmän aikaa.

Monta sitten yksi unelmistani toteutui. Sain ruokapöydän jonka ympärillä oli kymmenen tuolia. Koska tahansa saatoin kattaa isommallekin joukolle aterian. Nyt pöydän ympärillä on kahdeksan tuolia ja olen jo miettinyt että osaisinko enää ruokkia neljää ruokavierasta enempää.




Kun pakettiauton sisältö oli sunnuntaina tyhjennetty ja viety viidenteen kerrokseen Maaritin ja Jukan Suomen kotiin, tuli muuttoväki meille myöhästyneelle synttärilounaalleni. Ja kaikki meni niin kuin pitikin - siis ainakin minun mielestäni.

Vanhin tyttäreni palaa Suomeen oltuaan yli 20 vuotta eri puolilla "maailmaa". Kaiken lisäksi hänen kotinsa on meidän naapurissamme. Kun vielä heidän ystävänsä muuttavat meidän seinämme taakse parin kuukauden kuluttua, olen varma että uudenlainen sosiaalinen elämä alkaa.

Varani on pidettävä etteivät nuoremmat naiset pääse huomauttelemaan et…

Sara ja Erik ja Sumu

Teatterisyksy sen kuin jatkuu ja syvenee.

Helmeksi esitysten joukossa nousee ehdottomasti Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä esitettävä Pirjo-Riitta Tähden kirjoittama ja Maarit Pyökärin ohjaama Sara ja Erik. Muutamia vuosia sitten näin hienon tv-dokumentin Sara Hildénistä ja Erik Enrothista. Enkä nytkään pettynyt - näin hienon näytelmän.

Näytelmä oli huikea kuvaus kahden voimakastahtoisen ihmisen rakkaudesta. Mutta ennen kaikkea se on kertomus uskomattoman yrittäjähenkisestä naisesta, joka "haistoi" rahan kaikkialla ja joka oletti että rahan avulla hän saa toisen rakkauden kestämään. Sara loi omasta mielestään taiteilija-miehelleen parhaat mahdolliset olosuhteet työn teolle eli maalaamiselle. Aina hän ei ymmärtänyt miksi toinen ei voi tehdä töitä jatkuvasti. Välillä piti aina päästä matkustamaan. Sara lähti toisinaan mukaan, useimmiten ei.

Teija Auvinen ja Ilkka Heiskanen loistivat nimirooleissa. Näytelmän tempo ja siirtymät ajasta ja paikasta toiseen…

Normaalia liikunnallista elämää

On tutkittu ja kerrottu että yli puolitoista miljoonaa suomalaista harrastaa kävelyä. Kauniina syyssunnuntaina olettaisi kaikkien puuhastelevan harrastuksensa parissa. Olen hämmästellyt eritoten Mäjäjoen varrella kulkevilla väylillä, missä ne miehet ja naiset kävelevät. Täällä kun on mitä mainiommat mahdollisuudet kävellä, juosta tai vaikkapa pyöräillä. Mutta väljää on ….
Uudessa Leppävaaran maauimalassa oli sentään kauniina kesäpäivinä aikamoinen tungos. Mutta suurin osa uimalan kävijöistä oli lapsia. Työikäiset, etenkin nuoret naiset kansoittavat kuntosalit ja me eläkeikäiset riennämme harrastuspaikasta toiseen. Vääjäämättömästi taitaa aika monelle käydä niin että ns. parhaassa iässä ei kunnosta tarvitse huolehtia, koska sitä riittää muutenkin.
Eläkkeellä on aika lukea lehtiä, kuunnella radiota ja lukea Facebookia. Joka päivä törmään jossakin mediassa tietoon että mitä paremmin ikäihminen huolehtii kunnostaan, sitä toimintakykyisempänä säilyy. Kirjailija, lääkäri ja ent. kansanedusta…

Casanova ei pettänyt

Shrekin ja Komissario Palmun jälkeen odotukset olivat uuden teatteriviikon koittaessa aika korkealla. Helsingin Kaupunginteatterissa oli ohjelmassa Casanova ja kenraali sekä Ei makseta, ei makseta näytelmien ensi-illat. Ystävättäreni kanssa emme oikein tienneet mitä menimme katsomaan Casanovan ensi-iltaan. Tarjolla oli hämmentävä tarina suomalaisen kenraalin Yrjö Magnus Sprengtportenin (suoraselkäinen Santeri Kinnunen) ja muistelmiaan viimeistelevän, jo elämänsä ehtoossa olevan Casanovan (uskottava Pekka Laiho) ystävyydestä.

Miehet kohtaava kylpylässä Teplitzissä, nykyisen Tsekin alueella. Eletään 1700-luvun loppuvuosia. Sprengtporten on näytelmän alussa sen ajan pakolainen. Tehtävän Ruotsin armeijassa eivät ole ihan sujuneet toiveiden mukaisesti ja Casanova viettää "eläkepäiviään" kylpylän raukeudessa. Takana ovat suuren naissankarin valloitukset.

Näistä naismaailman valloituksista karulla kenraalilla onkin uudelta ystävältään paljon oppimista. Pasi Lampelan tarinahan ei ol…