tiistai 27. syyskuuta 2016

Mihin se aika menee

Moni väittää että eläkeläisillä on aina kiire. Niin onkin kun kaiken tekeminen vaatii vuosi vuodelta vain enemmän ja enemmän aikaa.

Monta sitten yksi unelmistani toteutui. Sain ruokapöydän jonka ympärillä oli kymmenen tuolia. Koska tahansa saatoin kattaa isommallekin joukolle aterian. Nyt pöydän ympärillä on kahdeksan tuolia ja olen jo miettinyt että osaisinko enää ruokkia neljää ruokavierasta enempää.




Kun pakettiauton sisältö oli sunnuntaina tyhjennetty ja viety viidenteen kerrokseen Maaritin ja Jukan Suomen kotiin, tuli muuttoväki meille myöhästyneelle synttärilounaalleni. Ja kaikki meni niin kuin pitikin - siis ainakin minun mielestäni.

Vanhin tyttäreni palaa Suomeen oltuaan yli 20 vuotta eri puolilla "maailmaa". Kaiken lisäksi hänen kotinsa on meidän naapurissamme. Kun vielä heidän ystävänsä muuttavat meidän seinämme taakse parin kuukauden kuluttua, olen varma että uudenlainen sosiaalinen elämä alkaa.

Varani on pidettävä etteivät nuoremmat naiset pääse huomauttelemaan että nämä jutut eivät ole tarkoitettu yli 70-vuotiaille tai että huomaan olevani viidentenä pyöränä menossa mukana.

Viikonlopun ilona oli myös tuttavamme 80-vuotispäivät. Sankarin mies - haitaristi - jaksoi soittaa tuntikausia ja viihdyttää meitä vieraita erilaisia tietokilpailuilla. Musiikkia ja laulua ja hyvää ruokaa ja hauska tunnelma. 86-vuotias ystävättäreni on vakaasti sitä mieltä ettei hän ole koskaan aikaisemmin ollut näin hauskoilla 80-vuotissynttäreillä. Oli meillä hauskaa kesällä 90-vuotissyntymäpäivilläkin.



Helsingin Sanomat kehotti lähettämään lehteen kuvia näkymästä joka avautuu koti-ikkunasta. Olemme innoissamme kun saamme seurata ikkunoistamme taivaan muuttumista päivän mittaan.
Kun asuu maan tasalla ei näe mitä valoilmiöitä on auringonlaskun aikaan meneillään.


   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti