Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.

Peukalon virittäminen

Tulehtunut peukalo ja turmeltunut kynsi
Yli kaksikymmentä vuotta meni ilman sen kummempaa. Säästinpähän kynsilakoissa kun ei tarvinnut käyttää kynsilakkaa kuin yhdeksään sormeen. Sitten alkoi peukalo vähitellen oireilla. Iho halkesi talvipakkasilla, oli kipeä ja hankala. Ylen terveysasemalla yrittivät hoitaa parhaansa mukaan. Kirjoittaessa sormia tarvitaan koko ajan ja kaikessa muussakin puuhailussa peukalo on tuiki tarpeellinen.
Viitisen vuotta sitten peukalo ärtyi aina vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Kynnen päälle tuli tummempaa kynttä ja alue levisi vähitellen. Lika meni kynnen alle, se tulehtui ja oli kipeä. Välillä en suostunut uskomaan että yhden pienen kynnen takia joutuu kipristelemään kivusta yölläkin. Kului kertakäyttöhanskoja ja puuvillahansikkaita kun suojasin peukaloani.
Sisareni oli vakaasti kynnen poisoton kannalla. Joka toinen Pitäjänmäen terveysaseman lääkäri kannatti pois ottamista, joka toinen vastusti. Kerran oli varattuna leikkausaikakin, mutta joko minä tai vastaano…

Nöpisormi ja sen kaveri

Tässä taustatarinaa sille miksi olen kukenut hieno punainen kääre kädessä jo 10 päivää. Nyt tilanne on jo parampi.



Kymmeniä vuosia sitten oli tapana että nimekkäätkin kirjailijat julkaisivat romaanejaan lehdissä jatkokertomuksena. Nyt on tarjolla tarinan ensimmäinen osa.



NÖPISORMI JA SEN KAVERI
Enää viisi päivää ja sitten on syntymäpäiväni. Täytän seitsemän vuotta. Ekaluokkalaisen kuuluu olla 7-vuotias. Olin ollut kaksi viikkoa Takahuhdin kansakoulussa kaksi viikkoa. Kotoa Tiilitieltä oli matkaa koululle melkein kaksi kilometriä. Ihan helppo matka kun vaan muisti kulkea tien oikeaa reunaa. Siitä ehti hyvin hypätä sivuun kun Kovasen linja-auto tuli ja ajoi ohi.
Vaikka oli jo syyskuun 14. päivä, oli ihan lämmintä. Aurinko paistoi ja olin päässyt koulusta kahdeltatoista. Maija-täti oli hoitamassa Heikkiä, Martti ja minua. Äiti oli Kissanmaalla pesutuvassa naapurin tädin, Kuohukiven Inkerin kanssa. Me asuimme Kuohukiven talon yläkerrassa. Kotona oli keittiö ja yksi huone ja iso vintti, jos…

Hoivaaminen loppuu kesken

Ensin kuuluu olla vuosi, kaksi tai kolme kotona. Sitten mennään päiväkotiin ja kun ikää on karttunut 7 vuotta, alkaa koulunkäynti ja sitä kestää vuosikausia. Hyvässä lykyssä kuluu aika monta vuotta jonkin opinahjon huomassa ja sitten koittavat työvuodet, jos käy hyvin. Eläkevuodet koittavat aikanaan ja niiden myötä vapaus. Kunnes vuodet tekevät tehtävänsä ja terveys alkaa reistailla ja kyky selviytyä arkipäivän askareista hiipuu. Silloin olisi paikallaan hakeutua paikkaan, missä vanhuksesta pidetään huolta.
Elämän alun ja monien vuosikymmenten ketju ulkopuolisesta huolenpidosta häviää silloin kun moni sitä eniten tarvitsee. Vanhojen ihmisen on saatava asua omassa kodissaan omaishoitajan avulla. Asiantuntijat ovat toitottaneet tätä meille ainakin viimeiset 20 vuotta. Tätä mieltä ovat kuulemma kaikki vanhat ihmisetkin.
Varmuuden vuoksi säädettiin vanhuspalvelulaki, johon kirjattiin että seniorikansalaista on kuunneltava ja otettava huomioon hänen omat toiveensa mahdollisen hoidon ja hoi…

Peukalo kuntoon

Yli 60 vuotta sitten teloin sormiani. Oikean käden peukalosta tuli vähitellen ongelma. 

Käsikirurgia tuli apuun. 10 päivää ja sitten näen uuden kynnen peukalossani. 


Siisti Siiri vai likainen Kerttu

Menen teatteriin Kertun kanssa. Helsingin Kaupunginteatterin lämpiössä esitettiin Tiina Nopolan kirjan perusteella tehtyä tarinaa Siiri ja likainen Kerttu. Kun lähdimme teatterista pois Kertun, 6 vuotta kanssa kysyin kumpi haluaisit olla.

Minusta olisi ollut kiva olla likainen Kerttu. Tietysti Kerttu oli likainen ja sottainen ja villi vain muutaman päivän. Oikeasti hän oli ihan yhtä siirti kuin Siirikin. Näytelmä oli tavattoman hauska ja huolella ja innolla tehty. Sanna Majurin Siiri oli niin näpsä ja uskottavat pikkutyttö. Eikä valittamista ollut Tiina Peltosen ja Hannes Suomisen rooleissakaan. Pikku-Otto oli niin hellyttävä kuin pieni poika vain voi. Likainen Kerttu juuri oikealla tavalla vallaton ja villi kun siihen oli tilaisuus.

Tiina Nopola oli kirjoittanut näytelmään ihkauusia lauluja.

Sottaa ja suttaa läträä ja lotraa,  kurassa kelli ja tee siitä velli. Sottaa ja suttaa se on ihanaa. 
Kyllä oikeassakin elämässä välillä haluaisin olla likainen Kerttu. Luin taannon artikkelin jo…

Tilanteen päivitys

Jos minun pitää valita pesenkö vessan, leivonko taatelikakun, luenko kesken olevaa romaania vai kirjoitanko blogia, valitsen ensimmäisen vaihtoehdon. Koska siivottava on joka torstai niin turha sitä velvollisuutta vastaan on niskuroida. 

Ihan toisellakin tapaa voisi elää. Voisi antaa olla esineiden siinä minne on hätäpäissään laskenut, siivota kun huvittaa ja lukea juuri niin paljon ja usein kuin mieli tekee. Sellaistahan eläkeläisen elämän kuuluisi muka olla. Mutta kun se ei ole.

Joulunaika panee väkisinkin miettimään mitä oikeasti haluaa tehdä. Vaikka näennäisesti ei se joulukaan minulle mitään vapautta tuonut. Mutta kun kaikki oli hyvin suunniteltu, niin työt sujuivat joutuisasti ja melkoisella rutiinilla. Me olemme Maaritin kanssa hyvä työpari ja Elisa täydentää meitä hyvin. 

Oli hyvin renouttavaa viettää kolme joulun ja uudenvuoden välipäivää Kaisun perheen kanssa Tallinnassa. Tallinnan joulutori oli viehättävä. Se tuntui paljon kotoisammalta kuin vuosia sitten Berliinin joulukojut.…