Siirry pääsisältöön

Tilanteen päivitys

Jos minun pitää valita pesenkö vessan, leivonko taatelikakun, luenko kesken olevaa romaania vai kirjoitanko blogia, valitsen ensimmäisen vaihtoehdon. Koska siivottava on joka torstai niin turha sitä velvollisuutta vastaan on niskuroida. 

Ihan toisellakin tapaa voisi elää. Voisi antaa olla esineiden siinä minne on hätäpäissään laskenut, siivota kun huvittaa ja lukea juuri niin paljon ja usein kuin mieli tekee. Sellaistahan eläkeläisen elämän kuuluisi muka olla. Mutta kun se ei ole.

Joulunaika panee väkisinkin miettimään mitä oikeasti haluaa tehdä. Vaikka näennäisesti ei se joulukaan minulle mitään vapautta tuonut. Mutta kun kaikki oli hyvin suunniteltu, niin työt sujuivat joutuisasti ja melkoisella rutiinilla. Me olemme Maaritin kanssa hyvä työpari ja Elisa täydentää meitä hyvin. 

Oli hyvin renouttavaa viettää kolme joulun ja uudenvuoden välipäivää Kaisun perheen kanssa Tallinnassa. Tallinnan joulutori oli viehättävä. Se tuntui paljon kotoisammalta kuin vuosia sitten Berliinin joulukojut. Berliinissä tuntui että tarkoitus olisi juode glögiä tai olutta ja syödä joulumakkaraa. Tallinnassa saattoi tehdä sitäkin. 



Kun olin lukenut Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät, meni montaa päivää kun en pystynyt lukemaan mitään muuta. Pää oli täynnä ajatuksia ja ennen muuta asioita ja ajatuksia joita en ollut aikaisemmin kokenut tai pohtinut. Harva romaani on vaikuttanut niin järisyttävällä tavalla. 

Aivan loppuvuoden hienoja teatterikokemuksia oli Kansallisteatterin Willensaunan Harold Pinterin Petos. Arto af Hällströmin ohjaamassa esityksessä joutui miettimään mitä me todella tiedämme toisistamme ja vähän sitäkin sitä meidän pitää tietää. 

Olin tänään Pitäjänmäen kirkossa loppiaismessussa, jossa uuden seurakuntaneuvoston jäsenet siunattiin tehtäviinsä ja he esittelivät itse itsensä kirkkokahveilla. Vaalien aikaan korostui tietämys seurakunnan hallinnosta ja tahtotila kirkon kannanottoihin. Nyt kaikki olivat sulassa sovussa kehumassa sitä kolkkaa missä seurakunnan alueella asuvat ja omaa auvoista suhdettaan seurakuntaan. 

Kukaan ei rehellisessti sanonut että haluan hoitaa tämän seurakunnan asioita ponnella ja oman arvomaailmani mukaan. Seurakuntaneuvoston varapuheenjohtajana vuosikausia toiminut Lulu Nenonen, joka nyt luopui tehtävästään, uskalsi puheessaan sivuta erimielisyyksien mahdollsuutta ja sitä että asiat pitää ratkoa heti. 

Facebook on opettanut meidät kertomaan asioista vain myönteiset puolet ja kaiken sen mikä on kivaa.       

Jostain nuorena opitusta on mielen sopukoissa käsitys että uskovainen ihminen on aidosti rehellinen ja lähimmäisiään rakastava. Onneksi tunnen muutaman tällaisen ihminen. Mutta yleisemmin on pakko myöntää, olen jäänyt ajanvirrassa tässä asiassa joen yläjuoksulle enkä uskalla laskea koskea alas.  Mielikuva joka oli totta vielä 50 vuotta sitten, ei välttämättä ole sitä enää tänään. 



Kaikki joulukoristeet on kerätty hyvään talteen. Tämä Karlan tekemä lumihiutale saa koristaa keittiötä vielä pitkään. Luntakin odotan että pääsisin hiihtämään. Olisi Talin golfkentästä hyötyä meille ei-golffaajille. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…