Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2013.

Vaikea valinta

Kun kerroin että Intian matkan viisumit ovat kunnossa, huomautti Elisa että nyt voit ruveta miettimään matkalle tarvitsemiasi vaatteita.

Nyt se miettiminen alkaa olla melkein takanapäin. Mutta miksi se on aina niin vaikeaa. Vaatteita on kaappi pullollaan, mutta sopivia ei vain tahto löytää. Saa nähdä olenko ollenkaan oikeilla jäljillä. Miksi sitä ei oikeasti muista millainen sää on silloin kun lämpöasteita on 25 ja aamulla 12. Lähdemme liikkeelle parina aamuna tosiaikaisin.

Nyt olen kuitenkin lähdössä viiden vuorokauden matkalle laukulla joka painaa 10 kiloa ja käsimatkatavarana on reppu Toivon että matkan jälkeen minulla on muutakin kerrottavaa ja näytettävää kuin se oliko minulla oikeat vaatteet mukana.

Tällä viikolla olen viettänyt kivoja hetkiä Karlan ja Kertun kanssa. Meillä on Kertun kanssa orpotyttöleikissä hauskaa kun isosisko on pois. Silloin pikkusisko määrää täysin mitä keskisisko - siis minä - saa tehdä. Onneksi me pääsimme vaateostoksille ja koulussa oli terveystarkastus.…

Raakaa tiramisua ja pikanttia uunilohta

Innostun minäkin kertomaan ruoista, kun Elissa kertoo millaisia ruokia hän valmistanut. Meillä oli pääruokana pikanttia uunilohta ja bataatti-perunamuhennosta. Uunilohessa on aurinkokuivattuja tomaatteja, kaprista ja Valion mustapekka-kermaa. Jälkiruoaksi söimme tiramisua. Tein sitä ison kulhollisen kun oli tarkoitus että Kaisun perhe tulee huomenna syömään. Kaisu on kipeäää eivätkä pääse, niin me Enskan kanssa söime heti tuoreeltaan tiramisua päivällä ja nyt illalla uudestaan.


Tiramisu on aina hyvää - etenkin kun tarjoan sen tästä Maaritin taannoin Amerikasta tuomasta hienosta astiasta. Iltaleivät oli päällystetty graavilohesta, punasipulista, ranskankermasta, ruohosipulista ja mausteista tehdyllä höystöllä.


Päivällä kävin hiihtamässäkin. Oli kohtuullinen keli. Väkeä oli Talin laduilla aika paljon, mutta onneksi kovin moni heistä ei päässyt ohitseni. Nyt kun olen käynyt hiihtämässä useamman kerran, tuntuu hiihto sujuvan paremmin. Olen aina pitänyt hiihdosta. Muistan miten onnellinen …

Se ensimmäinen kerta

On aika hämmentävää huomata miten paljon on asioita joita ei koskaan eläissään ole tehnyt. Olen muutaman kerran ollut tekemisissä miehen kanssa jolla on frakki päällään ja nähnyt monta kertaa elokuvissa kun mies pukeutuu frakkiin. Yleensä on nainen auttamassa siinä puuhassa. Minusta ei ollut paljon apua, kun


Matiaksesta tuli näin hieno herrasmies. Teekkarilla kuuluu olla haalarit (muutaman merkin olen ommellut minäkin niihin, Maarit vielä useamman) ja tupsulakki sitten vappuna. En tiennyt että killan vuosijuhlassa täytyy olla frakki. Se on hieno. Ihan vähän lyhensin housun puntteja ja liiviä paikoillaan pitävä kuminauha piti myös lyhentää.

Tämä hiihtolomaviikko on vähän kummallinen. Karla ja Kerttu ovat Vierumäellä isänsä , murtsun, Tuomon ja muiden sukulaisten kanssa. On ikävä - olen niin tottunut näkemään heitä usein. Mukavaa muuta on toki tarjolla. Olimme tänä aamuna Kaisun kanssa vesijuoksemassa Mäkelänrinteen uimahallilla ja kuinka ollakaan altaassa oli Mikko. Oli hauska vaihtaa …

Perukirja ja vanhoja valokuvia

Välillä tuntuu että elämä soljuu eteenpäin ilman sen kummempaa eikä se kuitenkaan ole ihan totta. Viikko sitten vietin viikonloppua Karlan kanssa Tampereella. Menomatka sujui kaameasta Riihimäelle jatkuneesta lumimyrskystä huolimatta onnellisesti. Paluumatkalla oli vähemmän lumisadetta. Liukasta oli ja ohituskaistoilla piti pitää kieli keskellä suuta.
Retken kohokohtia oli ehdottomasti Työväen Teatterin Fedja-sekä, kissa ja koira. Olimme nähneet saman näytelmän Karlan kanssa Kansallisteatterissa. Tampereen esitys voitti mennen tullen. Vertailevaa teatteria harrastimme viime keskiviikkona Kertun kanssa. Näimme vuoden sisällä Peppi Pitkätossun kolmannen kerran. Teatteri hevosenkengän esitys oli meistä toiseksi paras. Paras oli viime kesän Tikkurin nuorisoteatterin esitys ja huonoin Turun kesäteatterin ammattilaisten esitys. Kertussa on selvästi teatterikriitikon ainesta.
Ihan niin kuin Tiitissä ja minussakin. Tämän päivän Demokraatti-lehdessä on iso haastattelu TTT:n Carmenista Eriikka …

Melkein ihanaa kun tulee lunta

Ensin HÄN TULI eli Risu ajoi lumitraktorillaan pihamme puhtaaksi.





Kun pihatie oli aurattu puhtaaksi pääsin hiihtoretkelleni. Menen Taliin autolla koska en halua metallipohjaisille monoilla kävellä tarpeettomasti.




Ilta sujuikin sitten asukastaloseminaarissa. Asukastaloa on puuhattu Pitäjänmäelle vuosikausia. Enää en hirveästi jaksa innostua asiata. Jos sellainen tänne saadaan, se vaatisi muutamalta ihmiselta tosipaljon työtä. Ja herkästi se sellainen ihminen saattaisin olla minä.

Hämmästyttää kun keski-ikäiset ovat aika vähän kiinnostuneita omista kotinurkistaan. Kaikki heidän aikansa ja tarmonsa menee oman perheen ja työn parissa. Ei minuakaan työaikana ihmeemmin kiinnostanut mitä Pitskussa on tai ei ole.

Torstaina vietän päiväni Kertun kanssa ja perjantaina lähdemme Karlan kanssa Tampereelle. Ihanat sukulaiset ovat tavattavissa ja teatteriakin on luvassa.

Melkein ilman lumitöitä

Me olemme ihan kuin normaalit ihmiset. Enska väitti tällaista tänään iltapäivällä. Normaalius tulee siitä että meidän pihatiellämme vierailee lumisina aamuina ja päivinä lumiaura. Tuntematon rouva kyseli taannoin pitääkö sinun tehdä lumityöt tuonne saakka ja viittasi talollemme Henrikintiellä. Totta kai, koska asun siellä tokaisin. Hän kertoi että heidän talossaan käy nykyisin lumiaura, koska hän ei enää jaksanut tehdä neljän perheen rivitalon lumitöitä. Hän lupasi tuoda aurafirman tiedot. Kului varmaan kolme viikkoa, kun saimme yhteystiedot ja nyt meillä on sopimus. Lumityöt pitää tehdä vain autotallin oven edestä ja rappusten vierestä ja tietysti polku talon toiselle puolelle.

Epänormaalia sen sijaan on se että meidän leivänpaahtimen vieressä on grillitikku.


Kyseessä on Elisan keksintö. Leipä otetaan pois paahtimesta pitkän tikun avulla. Keksintö on vapaasti käytettävissä.

Nyt meillä on viisumit Intiaan. Eli se asia on nyt kunnossa. Nyt ei tarvitse kuin päättää mitkä ovat ne vähät v…