Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Symbolismia ja jouluruokia

Päivä alkoi influenssarokotuksella. Kiitos Tiitin joka huolehti että saimme Enskan kanssa turvallisen rokotusaineen!! Koen olevani etuoikeutettu kun lääkäriasiani hoituvat nopeasti, luotettavasti ja hyvin kivuttomasti.

Vietin mukavan päivän ystävättäreni Railin, 83 kanssa. Olimme Ateneumissa symbolismi-näyttelyssä ja kahvilla Ateneumin kahvilassa. Aleksin jouluvalot ja Stokkan jouluikkunakin tuli nähtyä.

Taidenautinnon jälkeen olin asioilla. Kaupungista on loppu 19 millien levyinen teippi katkaisulaitteineen - ei Tiimarissa, ei Sokoksella, ei Suomalaisessa, ei missään. Yritän saada loput joululahjat pakettiin kapeamman teipin avulla.

Viimeiset joulukortit - Karlan tekemät - on viety mummin ystäville ja joulukukka Hilleville.

Nyt olen saanut tehtyä työlistan ja suunnitelman joulun ajan ruokien valmistamisesta. Aloitimme eilen Karlan kanssa tekemällä nimilaput sekä aattoa että joulupäivää varten.

Tällaiselta näyttää aatonaaton tehtävälista


SUNNUNTAI 23.12.2012
Pikantti lohivuoka
Leena-M…

Karkkeja, pikkuleipiä ja lunta

Alan olla kuten kuka tahansa miltei 70-vuotias. Minulla on kiire enkä saa mitään aikaiseksi. Vaikka ei se kaiketi ihan oikeasti pidä paikkaansa.

Perjantaina olimme Pitäjänmäen Eläkkeeensaajien kanssa jouluretkellä. Ensin Fazerilassa tutustumassa yritykseen, sitten maistelemassa tuotteita ja sen jälkeen ostoksilla.


Karkkeja ja suklaata pystyi syömään aika vähän, koska maistiaishuoneessa ei ollut vettä saatavilla ja kun suklaata on syönyt ensin riittävästi, tulee kova jano. Onneksi kaupasta sai hyvät kokoelmat erilaista suklaata. Jouluaatoksi on luvassa hyvä valikoima joulupuurosta mantelin löytäjälle herkkuja. Joululounaan söimme Sälinkään kartanolla. Jouluruoka on siellä aina ollut tosimaukasta ja hyvää. Saa nähdä osaanko meillä laittaa yhtä hyvää.

Lauantaina kuluikin aamupäivä tiiviisti keittiössä. Pakastimessa on kaikki pikkuleivät jotka kuuluvat jouluun: taatelileivät, Maaritin mantelileivät ja Hanna-tädin kakut. Kakkujakin syntyi. Illalla olimme Mikaelin 60-vuotispäivillä Ahlrothe…

Huono näkö ja uudet silmälasit

Kävin silmälääkärillä, koska näköni on huonontunut nopeaa tahtia. Näin on käynyt ja tarvitsen nyt uudet silmälasit.

Ostanko ne Enskan kanssa, Maaritin kanssa, Elisan, Kaisun vai kenen kanssa. Matias tuli tänään lounaalle ja tekemään lumitöitä - minä olin kyllä tehnyt jo yhden kerran ja olin hänenkin kanssaan. Yhtäkkikä kekkasin että Matiashan voisi tulla. Ja niin kävimme ostamassa minulle uudet silmälasit Sellon Intrumentariumista, mistä sai kehyksistä ikänsä verran eli minun tapauksessa 69 prosenttia alennusta sangoista.

Kuva sitten kun muutaman viikon kuluttua saan uudet prillit.

Joulusiivous on tehty eli Enska tamppasi matot ja minä pesin lattiat ja putsasin paikkoja muutenkin. Huomenna eläkkeensaajien kanssa Fazerilaan ja joululounaalle Sälinkään kartanolle Mäntsälään.

Lahjoja ja röhötautia ja näköongelmia

Olemme päättäneet Enskan kanssa olla hyviä ihmisiä tänä jouluna. Meillä on hyvin jouluinen tunnelma kun olemme paketoineet joululahjoja. Enska on parhaillaan yläkerrassa käärimässä minun lahjaani paperiin, koska en saa mennä sinne. Lahjoja odotettavissa!!!!



Lahjoja on kertynyt melkoinen määrä. Kaikki ovat olleet kilttejä koko vuoden ja sitä paitsi pitkästä aikaa - en edes muita koske viimeksi - meillä on joulupukkia odottamassa aattona: Kerttu, Karla, Elisa, Matias, Kaisu, Maarit, Kent, Jukka, Enska ja minä.

Kävin tänään silmälääkärillä. Edellisen kerran kävin vuosi sitten. Aloin lokakuussa ihmetellä kun en nähnyt teatterissa, tv-tekstin lukeminen alkoi olla hankalaa ja isot tieopastetaulut näkyivät vasta aika läheltä. Niinpä niin: kaihi on alkanut edetä oikeassa silmässä ja tarvitaan voimakkaammat lasit. Ei nousua ole kuin 4.25:stä 5.:een ja toisessa vain 0.25 yksikköä. Harmittaa kun pidän tosi paljon Kiinasta ostamistani silmälasin kehyksistä. Nyt pohdin kumpi tai ketkä olisivat par…

Porkkanalaatikko ja piparkakkukakku

Nyt minulla alkaa olla turvallinen jouluolo. Olen laittanut pakastimeen talteen porkkana-laatikko-laatikot. Jääkaapissa on vetäytymässä taatelikakku ja piparkakkukakku. Muutama joulutorttu odottaa myös syömistä. Kakun ehdimme syödä ennen joulua, mutta vanhan tavan mukaan olen ne kuitenkin tehnyt.
Kohta alan tosissani suunnitella joulun syömisiä. Joulukortit on kirjekuorissa valmiina postiin vietäväksi ja joululahjojakin on ostettu aika paljon. Eilen olin Sellossa pikaisilla ostoksilla Matiaksen kanssa. Enpä tiedä kuka on koulinut pojasta hyvää ostosseuraa.


Elisa ja Maarit kertoivat että Tanskassa on satanut tänään koko päivän lunta. Meillä lunta on kertynyt jo näin paljon. Viime talvena lumikasa ulottui työhuoneeni ikkunaan melko pitkälle. Eli kun katsoi ulos näki vain lunta.

Olin tänään lenkillä, osittain kävelin, osittain juoksin. Kadut ovat sohjoisen lumen peitossa, joten eteneminen oli aika hidasta ja raskasta.

Pajulahdelta sain eväitä kaikenlaiseen liikkumiseen. On kyllä hankalin…

Potkukelkka ja geokätkäily

Tänään saimme uusia elämyksiä Pajulahdella. Aamulla melkein kahdenkymnenen asteen pakkasessa teimme muutaman kilometrin lenkin uudenlaisella potkukelkalla.

                                               Ohjaajana oli Tuomo Nurminen
                                                    tuttu mies vuosien takaa

                                                Mummin moderni potkukelkka

                                         Enska lähdössä päivän rientoihin


                                                  Iltapäivän näkymä järvelle


                                               Enska kävi tiistaina kaupassa Nastolassa

Tänään kokeilimme myös geokätköilyä hienon laittaan kanssa. Pajulahden alueella on omat kätkönsä. Emme nyt heti tuoreeltaan hurahtaneet hommaan. Minä palelin enkä oikein tahtonut ymmärtää miksi täytyy  -18 pakkasessa hiippailla ulkona.

Päivä päättyi pallohierontaan. Innostavaa on ollut kokeilla uudenlaisia tapoja liikkua. Hyvältä tuntuu kun tänään kuulimme lihaskuntotestin …

Kuntosalilla ja lihastestissä

Enska venyttelee

Tänään olimme aamupäivällä lihaskuntotestissä Pajulahti-hallissa. Se on kaunis ja iso halli. Siellä on sisätiloissa 330 metrin juoksurata, jalkapallokenttä ja erilaisia muita urheilupaikkoja mm. moukarinheittoa, pituushyppyä ja seiväshyppyä varten. Hallin takaseinällä on miellyttäviä ja kauniita kuntosalilaitteita.

                                                Pakaralihakset saavat kyytiä



                                          Minusta hauskinta on kun kuntosalilaitteet
                                      sointuvat väriltään hallin muuhun sisustukseen

Täällä on paljon lunta ja yli 10 astetta pakkasta. On aika kylmää kun jatkuvasti pitää siirtyä paikasta toiseen. Nytkin pitäisi lähteä päivälliselle ja vielä illalla mennä kuminauhajumppaan ja sitten vaikka uimahalliin. Onneksi ei tarvitse muutamaan päivään tehdä itse ruokaa.


Pakkasta ja kuntoilua

Olemme Enskan kanssa Pajulahdella Minä liikun -kurssilla. Kurssi on räätälöity ikäihmisille ja meitä on vain 8 hengen ryhmän. Olemme kävelleet, vesijumpanneet, keppijumpanneet, pelanneet curlingia ja bocciaa (minä olin vain mukana meistä), olleet kehonkoostumusmittauksessa ja tänään menemme lihaskuntotestiin.

Olemme myös kuunnelleet monenlaista puhetta kuntoilun ja liikunnan tärkeydestä. Enskahan tietää asoista kaiken. Houkuttelin hänet mukaan, jotta edes joskus tekisi muutakin kuin kävelisi. Jäykiksihän paikat sillä menolla tulee.

Asumme Pajulahden uusimmassa hotellitasoisessa talossa järven rannalla. Huone on iso ja tyylikkäästi ja tarkoituksenmukaisesti sisustettu. Aivan toista kuin päärakennuksen soluasunnot!!!!

Keväällä on ryhmän toinen tapaaminen. Tämä kurssi on osa Pajulahden hanketta, johon on saatu opetusministeriön rahaa ja jolla motivoidaan erilaisia ihmisiä liikkumaan. Kaisu kehotti alkusyksystä kysymään. Ensimmäinen kurssi oli täynnä, mutta järjestivät toisen ja kysyttiin…

Lunta, lunta, lunta ja pikkujoulu

Lunta on satanut parin päivänä aikana niin paljon että meille tulevan tien penkat ovat taas täynnä lunta. Eli viime vuotinen painajainen toistuu. Lumi ei kohta taas mahdu yhtään mihinkään. Perjantaina lumityöt hoituiva hyvin, kun Matias tuli iltapäivällä auttamaan.

Karla ja Kerttu olivat meillä yökylässä ja olivat ikionnellisia kun Matias veti heitä ulkona pulkalla. Matias jopa suostui leikkimään "orpotyttöjäkin". Hän oli isoveli ja hänen nimensä on Markus. Minä olen keskisisko, usein nimeni on Sandra, Karla on isosisko (määrää kaiken) ja Kerttu Ruusu-niminen pikkusisko.

Lumen kestää kun meillä on kauniit ulkovalot ja sisälläkin kaikki mahdolliset joulukoristeet - paitsi joulukuusi ja olohuoneen uusista verhoista viimeinen tuli eilen. Kun verhot tuotiin kolme viikkoa sitten, neljästä verhosta yhdessä oli valmiina tahroja ja verhot olivat niin rypistyneet että minun piti silittää ne. Nyt verho oli puhdas ja sileä.


                                                     Seimi olo…

Onneksi on joulukuu

Tanskan matka on takana. Oli kiva olla Elisan varaäitinä. Onneksi osaan laittaa ruokaa josta hän pitää. Tonnikalapasta oli uusi tuttavuus ja hyvää oli. Kaipaan tanskalaisia, isoja viinereitä. Hieman helpotti kuin tein eilen ensimmäiset joulotortut. Jääkaapissa on muhimassa hedelmäkakku - se missä on 250 gr sekahedelmiä, 200 gr rusinoita, pähkinöitä, sukaattia ja kirsikoita. Ei ole onneksi heti tuoreeltaan hyvää.

Ilahdutti kun Kaisu tuli Karlan ja Kertun kanssa yllättäen katsomaan minua heti torstai-iltana ja tytöt supattivat molemmat korvaani että oli ollut ikävä. Niin minullakin!!! Ja nyt sitten ikävä Elisaa!!!!!



Yritän saada jonkinlaista valkeutta aikaan kyntteliköillä - perinteisillä. Eteisessä ollut kynttelikkö ei toiminut Onneksi Sellon Prismasta löytyi uusi ja entisen näköinen.

Pimeästä päivästä huolimatta olemme Enskan kanssa lähdössä kipuamaan Malminkartanon mäelle. Olemme käyneet siellä tänä kesänä-syksynä joka viikonloppu kun olemme olleet kotimaisemissa.

Enska palasi Espan…

Orava ja vanha kutomo

Taitaa maailmassa olla lukemattomia vanhoja tehdasalueita, joille kuumeisesti etsitään uutta käyttöä. Suomessa niitä on Karkkilassa, Verlassa, Fiskarsissa, Tampereella, Turussa, Kotkassa, Mäntässä ja oikeastaan joka paikkakunnalla. Lyngbyssä on Breden vanha kutomo. Opastaulujen mukaan tehdas kaikkineen on ollut yhdyskunta, jossa on pidetty samalla tavalla huolta työntekijöistä kuin meilläkin. Mitenkähän monta vuosikymmentä menee kun näitä isoja tehdasrakennuksia ja kauniita herrojen asuinrakennuksia on tyhjillään Kiinassa, Malesiassa, Indokiinassa ja kaikkialla siellä missä meidän tavaroitamme nyt tehdään.

Tämän aamun uusi tuttavuus oli orava, joka löysi Pokkisen pihalta syötävää hyvin paljon.


                                                    Oravalla on erivärinen turkki

On ollut piristävää olla uudenlaisessa ympäristössä, käydä ruokaostoksilla monenlaisissa kaupoissa. Breden leipomokauppa oli paras. Viinerit ovat tosiherkullisia eikä sämpylöissäkään ole valittamista.

Olen ehtinyt …

Kun ei ole puoliturkkia

Olin tänään shoppailemassa Lyngbyn keskustassa. Meinasin lähteä pois heti kun olin päässyt ostokadulle. Minun ikäiselläni naisella kuuluu olla täällä puoliturkki. Lämpöasteita oli lähemmäs kymmenen, mutta aamulla oli varmaan lähellä nollaa. Hieno käsilaukku minulla onneksi on. Olimme Elisan kanssa liikkeellä ja näimme hienon laukkukaupan lukitussa kaapissa ihan samanlaisen laukun joka minulla oli mukanani. Elisa kysäisi mitä laukku maksaa. Summa oli euroiksi käänetty 1 000 euroa ja Maarit on käsittääkseni maksanut lahjaksi saamistani Mullberry -laukuista alle 100 euroa.


                                                   Näkymä työhuoneen ikkunasta tänä aamuna

Ostosretkellä jäi käsii Arnoldin kaupasta tuliaisia Karlalle ja Kertulle. Sovitin varmaan yli 10 puseroa, mutta en halunnut yhtäkään valko-mustaa-pinkki-harmaa-raitaista puseroa. Gerry Weberin osastolla oli alennusmyynnissä moni sellainen vaate, jonka olin nähnyt Lempäälässä Idea-Parkissa kun olimme siellä Tiitin kanssa.

Elisa on…

Tanskan maalla ei ole mitään mätää

Melkein viikko on vierähtänyt Lyngbyssä, parinkymmenen kilometrin päässä Kööpenhaminasta. Sinne en vielä selviytynyt. Elisa on pitkät päivät koulussa. Nytkin hänellä on lauantaina ja sunnuntaina koululla teatteriprojekti, jossa hän on mukana lavastaja-tiimissä.

Lyngbyn keskusta on täynnä merkkikauppoja (Nooa, Nooa: Jackpott, Jack ja Jones, Maasai), siellä on Magasinin hieno tavaratalo ja iso ostokeskus, josta löytyvät kaikki mahdolliset kaupat. Joten ostoparatiisiin on vain kahden kilometrin verran hyvä kävelytietä. Olen jo käynyt siellä monta kertaa - paremmat ruokakaupatkin ovat siellä. Kilometrin päässä on Siwan kaltainen asiallinen, mutta ei valikoimiltaan niukempi. Hämmentävää on tanskalaisissa ruokakaupoissa ei ole meille tuttuja tuotteita. He luottavat omaan tuotantoonsa. Lienee sama salaisuus siinä että monet vaatemerkit ovat kotoisin täältä.

Täällä on vielä ruska-aika. "Työhuoneeni" ikkunasta avatuu tällainen näkymä.

                               Sää oli eilen har…
Nyt on saatu meille uudet kunnanvaltuustot ja Amerikalle presidentti. Minulta lipsahti viikkoja sitten Enskalle kysymys ketä sinä äänestät ja tarkoitin USA:n vaaleja. Kävi nopeasti selville että minä äänestän Obamaa ja Enska konservatiivien ehdokasta. Siitä huolimatta me molemmat oletimme, että Romney voittaa. Onneksi niin ei käynyt.

Minua kauhistuttaa oikeistolaisten eteneminen kaikkialla maailmassa. Hämmentävältä tuntui eilen illalla katsoa uutisia Ateenan mellakoista. Raivo huonosti hoidettujen asioiden takia on ihmisten mielessä tosisuuri, kun he lähtevät kadulla puolustamaan oikeuksiaan. Me suomalaiset olemme niin "kilttejä" ettei meiltä onnistu edes moinen.

Meillä oli eilen kiva ilta Mikon ja Outin kanssa. He ovat asiallisia ja positiivisia nuoria. Outista tulee varmaan hyvä ja lähi- ja terveelliseen ruokaan perehtynyt kokki. Odotan innolla mitä hän tekee ensi kesänä, kun saa koulunsa loppuun. Hän paljasti että ei varmaankaan palaa yliopistolle. Onneksi saimme vierailu…

Pyhäin päivää

Eilen leivoin taateli-sydänkakun ja vadelmamuffineita - molemmat uusia, mutta hyvänmakuisia ja kohtuullisen hyvännäköisiä tuttavuuksia. Eilen söimme tanskalaista kalaa ja tänään pronkäristystä - siihen lipsahti liikaa kertaa, mutta ei sitä ollut pakko lapioida lautasella.

Nyt olen havaravoinut ja leikannut ylimääräiset ruohotkin pois kadulle menevän tien molemmilta puolilta. Enää on istuttamatta takapihan kukkamaalle kukkasipuleita. Sireeneistä ja jasmiini-pensaasta tulee vielä lehtiä, joten haravoimaan vielä pääsee.

Kävin jo perjantaina ensimmäisen kerran Maunulan hautausmaalla viemässä Heikin = Enskan tyttären Minnan pojan = hautapaikalle kynttilän ja tänään kävimme siellä Enskan kanssa. Kävelyä tuli reilut kymmenen kilometriä - oli piristävä retki vaikka kohteena olikin hautausmaa.


Heikin muistolaatta on vasemmalla ja lyhdyssä palava kynttilä. 
Joku oli ilmeisesti tönäissyt lyhtyä niin että takalasi oli mennyt rikki. Täytyy viedä uusi lyhty velä ennen joulua. Väitetään että lyhtyä…

Mennyttä aikaa muistelen

Olisi pitänyt muistella silloin kun tätini elivät ja silloin kun äiti eli ja silloin kun isä eli. Ymmärrän hyvin ettei minua oikeasti kiinnostanut 20-vuotiaana jutut mitä Kerttu-täti ja Alli-täti kertoivat lapsuudestaan tai isänsä kauppiaana olemisesta. Mutta nyt kiinnostaa.

Tänään sain käsiini Kansallisarkistossa paperin, jolla äidinisäni Martti Kivisen kauppa on virallisesti hyväksytty ja rekisteröity.




Hienointa tässä asiakirjassa on Martti Kivisen nimikirjoitus. Sukutietojen mukaan Martti Kivinen teki konkurssin 1928. Sen jälkeen hänellä oli kauppa Siurossa. Hän kuoli syyskuussa 1929 sydänkohtaukseen 41-vuotiaana. Vaimo jäi puolle paljailla neljän tyttären kanssa. Vanhin Kerttu oli 16-vuotias ja nuorin Maija 5-vuotias. Alli oli 14 ja äitini Sirkka 9-vuotias. Aleksandra muutti pian tyttäriensä kanssa Tampereelle. 
Seuraavaksi minun pitääkin selvittää tekikö hän oikeasti konkurssin. Asioiden penkominen on erittäin mielenkiintoista, mutta hyvin, hyvin hidasta. 
Olin tänään pihatöissä …

Pimeyden ytimessä

Elisa kummastelee pohjoista valoa. Välillä kuulaan kauniita aamuja, jolloin aurinko nousee punertavalta taivaalta ja lupaa kaunista ilmaa. Parin tunnin päästä on kuin pimeys laskeutuisi kaiken ylle. On tulossa sade. Onneksi nyt ei ole satanut muutamaan päivään, sen sijaan on pakkasta ja tiet ovat välillä olleet kuuran peitossa.

Perjantaina laitoimme minun autooni talvirenkaat. Minä tosin vain kannoin talvirenkaat montusta pihalle ja pesin kesärenkaat ja raahasin ne takaisin monttuun. En osaa millään tavalla auttaa Enskaa. Eilen Kent ja Enska vaihtoivat Kaisun auton renkaat. He osaavat hoitaa homman yhdessä.

Viikonloppuna on ollut kirjamessuja ja halloween juhlia ja hirvipatalounas. Kirjamessuilla oli paljon väkeä, paljon kirjoja ja paljon kirjailijoita puhumassa. Tärkeintä oli että tapasin muutaman tutun, sain ostettuja joululahjakirjoja.

Lauantai-iltana olin mukana Karlan ja hänen viiden ystävänsä halloween-juhlissa Viikissä.


Sunnuntaina meille ilmestyi pieni noita ja isompi noita. H…

Tamminiemessä

Eläkkeellä olemisessa on se mukava piirre, että voi päiväasaikaan käydä vaikkapa museoissa. Eilen olimme Pitäjänmäen Eläkkeensaajien 50 hengen joukolla Urho Kekkosen Tamminiemessä. Talo on entisöity alkuperäiseen Kekkosen aikaiseen, aika karuun asuun. Nyt pääsi piipahtamaan myös saunassa. Historian lehtien havina oli kouriintuntuvaa. On hienoa päästä hiippailemaan paikoissa missä on tehty tärkeitä päätöksiä

Ainutkertaista oli että Enskakin oli mukana. Hän ei juuri ole innostunut yhdistysväelle valisemistani retkikohteista.

Hallowee on virallisesti vasta keskiviikkona, mutta jo nyt meillä on koristeita ja huomen illalla on Viikissä Karlan ja hänen ystäviensä juhlat, joihin minä pääsen "valvojaksi". Olen luvannut tehd kaksi eri "uskallatko maistaa" - ruokalaija. Valmiina on karamelliväriä, kapriksi, vadelmakeittoa,, kivennäisvettä, hillosipuleita, ruokasoodaa, kokonaisia neilikoita ja mitä kaikkea keksin.

Autossani on talvirenkaat ja tiedän myös mitä näytelmiä on tul…

Yskää ja skräppystä

Edelleen vaan yskittää - tuntuu siltä että yöllä enemmän kuin päivällä. Siirsin eilen menemiseni Kansallisarkistoon tälle päivälle. Katsotaan miten onnistuu.


Skräppääminen on mieluisin harrastukseni. En malta tehdä mitenkään monimutkaisia sivuja eli sellaisia mitä malleissa on: yksi kuva ja monta paperia päällekkäin ja sitten kaikenlaisia koristeita. Minusta on ihanaa kun iso ruokapöytä on täynnä kaikenlaista kaunista materiaalia ja niitä voi sitten mielensä mukaan käyttää.

Valmiit sivut näytän vain albumista.

Eilisen päivän hyvä hetki oli se kun aamulla löysin Hesarista sunnuntaina kirjoittamani mielipidekirjoituksen. Asiaa olin pohtinut pari viikkoa aikaisemmin lenkillä Tampereella. Idean sain Saukonpuistossa kun kuuntelin Kalevan kirkon kellon soittoa.

Otsikkona oli Siirretään jumalanpalvelukset iltaan.


Minäkin olen huono ihminen ja huono kirkon jäsen. Käyn jumalanpalveluksissa ani harvoin, kuten yhtä useampi suomalainen (HS 21.10.2012). Siitäkin huolimatta että oman seurakuntani ki…

Ihmeellinen puhelin

Miten sinä et osaa käyttää puhelintasi, huokaili Matias moneen kertaan tänään. Hän ei ymmärrä että puhelinta mummi osaa käyttää, mutta kun samassa laitteessa on vaikka mitä ominaisuuksia, tahtovat taidot loppua. Nyt on kaikenlaisia reittitietoja ja valintamahdollisuuksia.
Musiikkiakin latasin Spotifysta lisää. Se kummallista miten nopeasti kyllästyn samojen kappaleiden kuuntelemiseen Ilmeisesti musikaaliset kyvyt ovat vajavaiset. En koskaan opettele ulkoa laulujen sanoja Ihastelen kun moni osaa konserteissa kaiken kuulemansa.
En kyllä osaa niitä kirjojakaan siteerata joita luen. Ulla-Leena Lundbergin Jää on perinteinen kertova romaani. Siinä nuori pariskunta tulee Ahvenanmaalle pienelle saarelle, koska nuori pappi on saanut sieltä työpaikan. Pappi hurmaa seurakuntansa jäsenet välittömyydellään. Topakka vaimo lypsää lehmät, hoitaa ison talouden ja pitää ensin yhden ja hieman myöhemmin toisenkin tyttäräensä kurissa ja järjestyksessä. Pappi suorittaa pastoraalitutkintoaan ja epäilee usk…

Sirkus, Hector ja loisen lapset

Mennyt viikko vain hupsahti. Keskiviikkona Kerttu oli meillä ja leikimme koko päivän orpoja tyttöjä, jopa ulkona. Meidän on helppo kaksistaan päättää mitä teemme. Kerttu oli illan suussa niin innoissaan ulkona olemisesta, että päätin jättää musiikkikoulun väliin ja pitää Kertun meillö yökylässä. Torstai olikin sitten vauhdikas päivä kun sisarukset yrittivät saada kumpikin minusta yliotteen ja ruokkaakin piti laittaa. Torstain kruunasi hauska ja vauhdikas Sirkus Finlandian esitys. Oli parempi kuin viime vuonna. Surmanajajat vain saivat sydämen  läpättämään turhan tiuhaa tahtai. Sirkuksesta tuli tosihyvä mieli.

Perjantaina varustauduimme Karlan kanssa halloweenin tuloon. Mustaa huulikiillettä emme vielä löytäneet.


Sukututkimukseni sai uutta puhtia kun olin lauantaina kuuntelemassa Sukututkimus Seuran tilaisuudessa mistä saa tietoja torppareista,mäkitupalaisista ja loisista eli niistä tavallisista suomalaisista, joiden jälkeläisiä meistä useimmat ovat. Kerron kun pääsen Kansallisarkistoo…

Punaiset saappaat

Viikko on pitänyt sisällään jälkitöitä olohuoneen ja ala-aulan maalauksesta, kiva iltapäivä Karlan kanssa - meillä oli erityisen hauskaa kun olimme Sinellissä ostamassa askartelutarvikkeita joulukorttien tekemsitä varten, teatteri-ilta Matiaksen kanssa, Elvi-tädin hautajaiset Pirkkalassa ja pihatöitä ja Malminkartanon täyttömäelle kapuaminen Enskan kanssa. 

Uudet, lämminvuoriset punaiset saappaat ovat olleet iso ilo pihatöissä ja äsken kun pesin muovisia kukkalaatikoita, jotka ovat olleet verannalle. Ei niitä tietenkään kuuluisi pestä, mutta viime keväänä kun istutin niihin kukkia minua harmitti kun ne olivat niin likaisia - enää eivät ole. 


Olimme Matiaksen kanssa katsomassa Helsingin Kaupunginteatterissa näytelmää Yksi mies, kaksi pomoa. Se perustuu ikivanhaan italialaiseen komediaan Kahden herran palvelija. Me pidimme kovasti näytelmästä. Minusta on hauskaa kun minulla on teatterissa nuori kavaljeeri. 

Kävin perjantaina Mäkelänrinteen uimahallilla vesijuoksemassa. Olin ensimmäistä ker…

Uuden oppimisen vaikeus

Minua harmittaa kun kaiken uuden oppiminen on niin tavattoman hidasta. 
Elisan antamat ohjeet ovat ihan selkeitä, mutta niin käytäntöön vieminen tuntuu tavattoman vaikealta. Väitetään että oppia ikä kaikki, mutta välillä tuntuu että oppisin mitä muuta tahansa mutta en nyt sitten tämän blogin käyttämistä ja kuitenkin haluan päästä asian kanssa sinuiksi

Edellisessä jutussa on kuvakin vain kokeilumielessä. Kuvassa Enska on Viimsin kylpylässä kahden Martan kanssa, joista toinen tottelee nimeä Maisa ja toinen nimeä Martta.

Nyt yritän saada tälle jutulle lukijoita.
Olen monta vuotta kärsinyt siitä kun en osaa engnlantia. Luin sitä koulussa vain kolme vuotta. Sen sijaan luin 7 vuotta saksaa. Kun opiskelin yliopistossa silloin kaikki vieraskielinen kirjallisuus oli joko ruotsin tai saksan kielistä. Olen vähitellen alistunut siihen että minulla on niin sanottu huono kielipää eli opin vieraita kieliä tosi huonosti. 

Olen ollut tyytyväinen kuin taipumus oppia hitaasti ja vähän vieraita kieliä ei ole periytynyt Kaisulle eikä Maatirille eikä Elisalle eikä Matikselle ja toivon mukaan ei Karlalle eikä Kertullekaan. 

Ymmärrän täysin jos Elisa haluaa ryhtyä kirjoittamaan blogiaan englanniksi. Hän saisi paljon enemmän lukijoita ja minun olisi pakko yrittää saada selvä hänen jutustaan, joten minun kielitaitoni joutuisi koetukselle ja saattaisin jopa oppia jotain uutta.   

Olimme Kaisun kanssa perjantaina seuraamassa Karlan luokan kahta oppituntia: äidinkieltä ja ympäristöoppia. Kaksi opettajaharjoittelijaa piti tunnit. Välillä minua harmitti kun Karla sai vasta…