sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Karkkeja, pikkuleipiä ja lunta

Alan olla kuten kuka tahansa miltei 70-vuotias. Minulla on kiire enkä saa mitään aikaiseksi. Vaikka ei se kaiketi ihan oikeasti pidä paikkaansa.

Perjantaina olimme Pitäjänmäen Eläkkeeensaajien kanssa jouluretkellä. Ensin Fazerilassa tutustumassa yritykseen, sitten maistelemassa tuotteita ja sen jälkeen ostoksilla.


Karkkeja ja suklaata pystyi syömään aika vähän, koska maistiaishuoneessa ei ollut vettä saatavilla ja kun suklaata on syönyt ensin riittävästi, tulee kova jano. Onneksi kaupasta sai hyvät kokoelmat erilaista suklaata. Jouluaatoksi on luvassa hyvä valikoima joulupuurosta mantelin löytäjälle herkkuja. Joululounaan söimme Sälinkään kartanolla. Jouluruoka on siellä aina ollut tosimaukasta ja hyvää. Saa nähdä osaanko meillä laittaa yhtä hyvää.

Lauantaina kuluikin aamupäivä tiiviisti keittiössä. Pakastimessa on kaikki pikkuleivät jotka kuuluvat jouluun: taatelileivät, Maaritin mantelileivät ja Hanna-tädin kakut. Kakkujakin syntyi. Illalla olimme Mikaelin 60-vuotispäivillä Ahlrotheilla Kauniaisissa Paikalla oli neljä polvea: Mikaeliin 84-vuotias isä, vanhin tytär Linda ja hänen kaksi pikkupoikaansa alle 2-vuotias Sampo ja alle 1-vuotias Lenni.

                                     
                                 Annoimme Mikelle lahjaksi Toikan itsenäisyys-linnun

Tänään on sitten pyryssä ja pakkasessa päässyt tekemään lumitöitä. On ollut samanlainen ilma kun oli 46 vuotta sitten, kun Maarit syntyi. Olin ollut elokuvissa ja yöllä kun heräsin ymmärsin että on lähdettävä sairaalaan, kun lapsivesi huljahti lattialle. Ensimmäinen taksi ei päässyt Tanotorventielle Kannelmäkeen, toinen pystyi ajamaan läpi kinosten. Oli sunnuntai-ilta ja siitä syystä tuli varmaan asia mieleeni - Maaritin syntymäpäivään on aikaa kolme päivää. Sitä ennen pääsen onnittelemaan nuorinta tytärtäni.

Elisa suunnitteli viettävänsä päivän ilman tietokonetta. Kun olen kaksi päivää avaamatta koneen, onkin sitten edessä roskapostiviestien siivoaminen ja asiallisiin viesteihin vastaaminen. Nyt kun pystyn IPhonesta lukemaan viestit, ei tietokonetta tarvitse niin usein avata. Etenkin kun en enää jaksa innostua Facebookista ollenkaan.

Uutisetkin pystyy lukemaan puhelimesta. Matiaskin totesi tänään että hänestä on tullut vanha, kun hän odottaessaan minua tovin autossa luki uutisia eikä pelannut. Piti kutsua teekkari syömään, kun poika oli ilman lounasta vielä kahden jälkeen. Tosin ilmeni että oli herännyt aika hiljattain. Tunteepahan mummi olevansa tarpellinen, kun saa ruokkia muitakin miehiä kuin Enskaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti