Saako mummilaan mennä?
Tyttärentyttärellä on ollut pari kesää haave pyöräillä mummilaan. Matkaa yhteen suuntaan kertyy vajaat 20 kilometriä. Suunnitelma matkaan lähdöstä oli jo pitkällä, kun 12-vuotias yllättäen kysyi äidiltään: ”Saako mummilaan mennä?” Hän oli jo ollut mökkilomalla mummin kanssa, mutta mummin kotona hän oli käynyt helmikuussa. Nyt vihdoin ja viimein sai mennä. Leivoimme, leikimme ja pelasimme. Mummi sai olla yleisönä, kun tyttö esitti pari tanssia, jotka alun perin oli ollut tarkoitus esittää tanssikoulun kevätnäytöksessä. Mummila ja molemminpuolinen tunne mukavasta yhdessäolosta oli entinen. Jokainen kohtaaminen ja jokainen vierailu tuntuu pitkän tauon jälkeen ylelliseltä. Vierailut museoissa, taidenäyttelyissä, kauppakeskuksissa, joka ruokakaupassa arveluttavat jälkikäteen. Oliko sittenkään viisasta ja turvallista lähteä. Mutta enää en halua ”kököttää” kotona, siivota kaappeja, setviä papereita, katsoa tv:tä, lukea, kutoa, leipoa. Kotitekemistä oli pakko kehittää, kun aluksi sallittua