Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2014.

Se yksi päivä viikossa

Hesari tiesi kertoa amerikkalaiseen tutkimukseen nojaten että isoäiti joka hoitaa lastenlasteen yhtenä päivänä viikossa välttää dementoitumisen verrattuna mummuun joka ei hoida lastenlapsiaan ollenkaan. Mutta jos hoitaa vaikkapa viitenä päivänä viikossa, siitä ei hyvää seuraa.

En tiedä mihin lasketaan kun mummi istuu katsomassa sirkuskoulun, tanssikoulun tai chearleading-ryhmän kevätesityksiä. Niitä kun sattui samalle viikolle kaksi kappaletta. Kulttuurin harrastaminenhan lisää elinvuosia ja hyvinvointia. Tämäkin on tieteellisesti tutkittu ja todettu. Joten minulla on hyvät edellytykset välttää isän puolen suvun dementia-riski.

Tyttöjen esitykset ja näytökset ovat olleet hauskoja. Karlan, 10 esityksissä katsojakin oli kieli keskellä suuta. Välillä tyttö oli pyramidin huipulla, välillä taiteili korkealla olevalla renkaalla. Ja parasta kaikesta oli tietysti kun olin katsomassa Kaisun Bollywood-esitystä. Eli ovat esiintyneet lapsi ja lastenlapsi.


 Olin Pitäjänmäen Eläkkeensaajien kanssa …

Missä asun vanhana

Viimeisimmän tiedon mukaan kestää yli kymmenen vuotta ennen kuin minusta tulee vanha. Nykykäsityksen mukaan vanhoja ollaan sitten kun on täytetty 85 vuotta. Raja varmaan myös siirtyy ennen kuin 15 vuotta on kulunut. Siis minun edukseni.
Olen jo aika kauan tiennyt että meidän ikäihmisten kuuluu asua kotona. Ihannekansalainen on hoidettavana sairaalassa vain pari viikkoa ennen kuolemaansa. Maahan on saatu uusi vanhuspalvelulaki ja sen tavoitteen mukaan yli 75-vuotiaista 92 prosenttia asuu omassa kodissaan. Tätä nykyä tuo prosenttiluku 87. Eli kirittävää on.
Mutta millainen sitten on vanhan ihmisen hyvä koti. Tuskinpa sellainen missä nyt moni lehtemmekin varttuneempi lukija asuu. Talossa ei ole hissiä ja koti neljännessä kerroksessa. Vaikka olisi hissi tai koti ensimmäisessä kerroksessa, on ensin selviydyttävä ainakin 15 portaasta. Kodissa on kaksi kerrosta ja pesutilat vain yhdessä kerroksessa. Tilaakin on turhan paljon, on tehtävä lumitöitä ja puutarhakin kaipaa jatkuvaa huoltoa.
Muotia…

Kenen lauluja laulat, sen leipää syöt

Olen päättänyt ryhtyä rohkeaksi vanhaksi naiseksi. Mielestäni olen niin vanha että voin sanoa suoraan mitä ajattelen. Voin kehua vaikka ketä - ei synny minkäänlaisia taka-ajatuksia ja voin myös moittia jos siihen on aihetta.

Jokin aika sitten näin keskustelun, jossa kummasteltiin minkä takia me kerromme Facebookissa vain siitä miten hienosti meillä menee, miten kivaa oli teatterissa, konsertissa tai miten hauskoja juttuja olemme netistä löytäneet ja haluamme jakaa ne muillekin. Kukaan ei kerro että on riidellyt jonkun kanssa, pahoittanut mielensä esimiehen puheista, polttanut pohjaan tomaattikeiton, unohtanut pyykit kolmeksi päiväksi pesukoneeseen, joutunut osallistumaan yt-neuvotteluihin ja pelkää työpaikkansa menettämistä.

Minun rohkeuteni sai kolauksen. Jo pitkään minua on harmittanut kuntosali, missä käyn yhdistysstovereitteni kanssa. Jo alunperin kun sovimme että ryhdymme käymään siellä, meille kerrottiin ja näytettiin, että laitteet ovat perinteisiä ja käytössä pitkään olleita,…

Nro 9:ssä numero 34

Kevään teatterikausi päättyi hienosti. Suomen Kansallisteatterin Willensaunassa näimme ystävättäreni Lisan kanssa Kultaisen lohikäärmeen. Saksalaisen Roland Schimmelpfennigin 2009 ilmestynyt näytelmä on hämmentävä sekoitus eurooppalaista ja aasialaista kulttuuria. Ohjaaja Mika Lehtisen käsissä siitä on kehittynyt hieno sekoitus absurdia ja modernia teatteria.
Kultainen lohikäärme on ravintola, jossa tarjoillaan kiinalais-vietnamilais-thaimaalaista ruokaa. Näimme millaisissa olosuhteissa ruokaa valmistetaan. Opimme näytelmän aikana monta eri numerolla varustettua ruokalajia ja ennen kaikkea niiden sisältämät ruoka-aineet. Opimme miten vähän toisen ihmisen henki merkitsee aasialaiselle ja miten valmiita me eurooppalaiset olemme toisia sortamaan. Tutustuimme moniin typeriin eurooppalaisiin ihmisiin ja välinpitämättömiin aasialaisiinkin.
Näytelmässä esiintyneet viisi näyttelijää (Harri Nousiainen, Pirjo Luoma-aho, Anna-Riikka Rajanen, Olli Ikonen ja Jani Karvinen) esittivät monia eri roolej…

Lenkkeilen, kudon. käytän oliiviäljyä, kahmin virikkeitä

Ihan vähän aikaa luulin, että elämäni muuttuu täysin. Sain käsiiniJean Carperin kirjoittaman kirjan 100 yksinkertaista tapaa torjua Alzheimerin tauti ja vanhenemiseen liittyvää muistin heikkenemistä (Art House 2014, suom. Marja Luoma).

Jokin aika sitten olin omaksunut jostain tiedon että kun tekee käsitöitä, ei sairastu minkäälaiseen dementoivaan sairauteen. Niinpä kutomistahtini vain kiihtyi. Onneksi olin valinnut pitsineuleen jossa pitää olla koko ajan tarkkana ettei tee virhettä. Jos tulee virhe, puran ja harmittelen ja puran. Viisikymmentä vuotta sitten hämmästelin miksi Alli-täti purki aina käsityöt jos niissä oli pienikin virhe. Pakko ne on purkaa - ei niitä virheitä kestä millään.


Otan sitten selfien kun pusero on valmis. Ei enää puutu kuin molemmista hihoista yläosat. Taas pitäisi dementian olla kauempana.

Kirjan ohjeisiin: mene naimisiin, ole rento ja opitimistinen, nauti liikunnasta, kahmi virikkeitä, tarkistuta silmäsi, pidä yllä laajoja sosiaalisia ympyröitä, juo teetä, sy…