Siirry pääsisältöön

Nro 9:ssä numero 34

Kevään teatterikausi päättyi hienosti. Suomen Kansallisteatterin Willensaunassa näimme ystävättäreni Lisan kanssa Kultaisen lohikäärmeen. Saksalaisen Roland Schimmelpfennigin 2009 ilmestynyt näytelmä on hämmentävä sekoitus eurooppalaista ja aasialaista kulttuuria. Ohjaaja Mika Lehtisen käsissä siitä on kehittynyt hieno sekoitus absurdia ja modernia teatteria.

Kultainen lohikäärme on ravintola, jossa tarjoillaan kiinalais-vietnamilais-thaimaalaista ruokaa. Näimme millaisissa olosuhteissa ruokaa valmistetaan. Opimme näytelmän aikana monta eri numerolla varustettua ruokalajia ja ennen kaikkea niiden sisältämät ruoka-aineet. Opimme miten vähän toisen ihmisen henki merkitsee aasialaiselle ja miten valmiita me eurooppalaiset olemme toisia sortamaan. Tutustuimme moniin typeriin eurooppalaisiin ihmisiin ja välinpitämättömiin aasialaisiinkin.

Näytelmässä esiintyneet viisi näyttelijää (Harri Nousiainen, Pirjo Luoma-aho, Anna-Riikka Rajanen, Olli Ikonen ja Jani Karvinen) esittivät monia eri rooleja. Pääsääntöisesti miehet olivat naisia ja naiset miehiä. Olli Jalonen rakastuneena nuorena tyttönä !!!!! Heidän ansiostaan esitys oli puhutteleva, viihdyttävä ja mieliinpainuva.   

Olen syönyt kiinalaista ruokaa Pekingissä ja sen ympäristössä, thaimaalaista ja kiinalaista ruokaa Thaimaassa. Vietnamissa en ole käynyt. Molemmissa maissa ruoka oli hyvää, mutta pakko oli kieltäytyä ajattelemasta millä tahdilla ja millaisissa olosuhteissa useimmissa ravintoloissa sitä tehdään. Puhumattakaan että olisin uskaltanut miettiä mitä työntekijät saavat työstään palkkaa.

Me olemme voimattomia ihmiskaupan edessä. Meille todistetaan että Helsingissä kerjäävät vanhat tai nuoret naiset eivät ole rikollisliigojen palveluksessa tai ihmiskaupan uhreja. He tulevat tänne koska kotimaassa ei ole mitään mahdollisuuksia saada elantoaan yhtään mistään. Ja kuitenkin askarruttaa miksi tänne ja minkä takia kukaan on sellaisessa asemassa että joutuu pakkasellakin istumaan kadulla ja kerjäämään.

Kultainen lohikäärme on juuri sellaista teatteria mitä tarvitsemme. Mutta tyhjiä paikkoja oli pienessä teatterisalissa hyvin monta. Teatteriin mennään viihtymään ja rentoutumaan. Miksi on niin vaikea kohdata todellisuutta?

Varmaan yhtä vaikeaa kuin minun että ostamani harvinaiset pinkin väriset kerrotut petuniat joutuvat nyt elämään olohuoneemme lattialla eikä verannalla. Siellä niillä olisi liian kylmä. Mutta ei romanialais-naisilla, jotka istuvat Helsingin kaduilla ja yrittävät saada mieltäni heltymään, jotta antaisin muutaman lantin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…