Siirry pääsisältöön

Nro 9:ssä numero 34

Kevään teatterikausi päättyi hienosti. Suomen Kansallisteatterin Willensaunassa näimme ystävättäreni Lisan kanssa Kultaisen lohikäärmeen. Saksalaisen Roland Schimmelpfennigin 2009 ilmestynyt näytelmä on hämmentävä sekoitus eurooppalaista ja aasialaista kulttuuria. Ohjaaja Mika Lehtisen käsissä siitä on kehittynyt hieno sekoitus absurdia ja modernia teatteria.

Kultainen lohikäärme on ravintola, jossa tarjoillaan kiinalais-vietnamilais-thaimaalaista ruokaa. Näimme millaisissa olosuhteissa ruokaa valmistetaan. Opimme näytelmän aikana monta eri numerolla varustettua ruokalajia ja ennen kaikkea niiden sisältämät ruoka-aineet. Opimme miten vähän toisen ihmisen henki merkitsee aasialaiselle ja miten valmiita me eurooppalaiset olemme toisia sortamaan. Tutustuimme moniin typeriin eurooppalaisiin ihmisiin ja välinpitämättömiin aasialaisiinkin.

Näytelmässä esiintyneet viisi näyttelijää (Harri Nousiainen, Pirjo Luoma-aho, Anna-Riikka Rajanen, Olli Ikonen ja Jani Karvinen) esittivät monia eri rooleja. Pääsääntöisesti miehet olivat naisia ja naiset miehiä. Olli Jalonen rakastuneena nuorena tyttönä !!!!! Heidän ansiostaan esitys oli puhutteleva, viihdyttävä ja mieliinpainuva.   

Olen syönyt kiinalaista ruokaa Pekingissä ja sen ympäristössä, thaimaalaista ja kiinalaista ruokaa Thaimaassa. Vietnamissa en ole käynyt. Molemmissa maissa ruoka oli hyvää, mutta pakko oli kieltäytyä ajattelemasta millä tahdilla ja millaisissa olosuhteissa useimmissa ravintoloissa sitä tehdään. Puhumattakaan että olisin uskaltanut miettiä mitä työntekijät saavat työstään palkkaa.

Me olemme voimattomia ihmiskaupan edessä. Meille todistetaan että Helsingissä kerjäävät vanhat tai nuoret naiset eivät ole rikollisliigojen palveluksessa tai ihmiskaupan uhreja. He tulevat tänne koska kotimaassa ei ole mitään mahdollisuuksia saada elantoaan yhtään mistään. Ja kuitenkin askarruttaa miksi tänne ja minkä takia kukaan on sellaisessa asemassa että joutuu pakkasellakin istumaan kadulla ja kerjäämään.

Kultainen lohikäärme on juuri sellaista teatteria mitä tarvitsemme. Mutta tyhjiä paikkoja oli pienessä teatterisalissa hyvin monta. Teatteriin mennään viihtymään ja rentoutumaan. Miksi on niin vaikea kohdata todellisuutta?

Varmaan yhtä vaikeaa kuin minun että ostamani harvinaiset pinkin väriset kerrotut petuniat joutuvat nyt elämään olohuoneemme lattialla eikä verannalla. Siellä niillä olisi liian kylmä. Mutta ei romanialais-naisilla, jotka istuvat Helsingin kaduilla ja yrittävät saada mieltäni heltymään, jotta antaisin muutaman lantin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…