Siirry pääsisältöön

Missä asun vanhana

Viimeisimmän tiedon mukaan kestää yli kymmenen vuotta ennen kuin minusta tulee vanha. Nykykäsityksen mukaan vanhoja ollaan sitten kun on täytetty 85 vuotta. Raja varmaan myös siirtyy ennen kuin 15 vuotta on kulunut. Siis minun edukseni.

Olen jo aika kauan tiennyt että meidän ikäihmisten kuuluu asua kotona. Ihannekansalainen on hoidettavana sairaalassa vain pari viikkoa ennen kuolemaansa. Maahan on saatu uusi vanhuspalvelulaki ja sen tavoitteen mukaan yli 75-vuotiaista 92 prosenttia asuu omassa kodissaan. Tätä nykyä tuo prosenttiluku 87. Eli kirittävää on.

Mutta millainen sitten on vanhan ihmisen hyvä koti. Tuskinpa sellainen missä nyt moni lehtemmekin varttuneempi lukija asuu. Talossa ei ole hissiä ja koti neljännessä kerroksessa. Vaikka olisi hissi tai koti ensimmäisessä kerroksessa, on ensin selviydyttävä ainakin 15 portaasta. Kodissa on kaksi kerrosta ja pesutilat vain yhdessä kerroksessa. Tilaakin on turhan paljon, on tehtävä lumitöitä ja puutarhakin kaipaa jatkuvaa huoltoa.

Muotia on muuttaa senioritaloon. Siis sellaiseen missä asuu vain yli 55- tai 60-vuotiaita. Parhaassa tapauksessa talossa on yhteinen oleskelutila tai jopa pieni kuntosali. Jos kyseessä on uudisrakennus, luvassa on kaikenlaista yhteisöllistä toimintaa. Sitä mitä asukkaat järjestävät.

Mutta minä en halua asua paikassa missä näkisi vain vanhoja ihmisiä. Palvelut on useimmiten hankittava omalla rahalla erikseen eikä sen takia tarvitse asua vanhusten ghetossa. Kevään tupsahtaessa keskuuteemme yllättäen, on ollut hauska seurata miten naapuruston lapset ­­­­­­­­pomppivat trampoliinilla, hurjastelevat pyörillään, potkivat palloa, hyppivät hyppynarua, nauttivat leikeistään ja toistensa seurasta.

Olin Eläkkeensaajien Keskusliiton valtuuston kokouksessa. Professori Erkki Vauramo kertoi meille millainen olisi vanhojen ihmisten ihanteellinen asumisympäristö. Olisi asunnot ja palvelut lähekkäin. Ruotsin Göteborgissa vanhusten palvelukeskuksen oleskelutilat ovat koko korttelien asujamiston oleskeluhuone. Saman kadun varrella missä on asunnot on myös kuntosali, fysikaalinen hoitolaitos, kirjasto, koulu, kauppa, kampaaja, jalkojenhoitaja, sosiaalitoimiston väen toimipiste, apteekkikin. Lääkärille on matkattava vähän kauemmaksi. Kuka uskaltaisi oikeasti ryhtyä suunnittelemaan uudenlaista asuinympäristöä meille ja vielä lisäksi toteuttamaan sitä.

Onhan palvelutaloja nytkin jo olemassa, mutta ne ovat suljettuja yhteisöjä. Kun talossa on kyltti palvelukeskus, ei työikäiselle edes juolahda mieleen poiketa paikan kahvilaan, vaikka sellaisen kyltti kadulla olisikin. Yhtä paljon kun tarvitaan konkreettisesti erilaisia rakenneratkaisuja, tarvitaan asenteiden muuttamista ja ennakkoluulojen purkamista

Mutta jos sitkeästi haluan asua omassa kodissani, voisimme ryhtyä muutostöihin. Isoon asuntoon mahtuisi asumaan useampikin ikäihminen. Sitten kun arki ei enää suju omin voimin, olisi autettavia paikalla useampi ja hoito ja hoiva hoituisi samalla kertaa useammalle. Eli harrastettaisiin ryhmäasumista.


Kirjoitukseni Tanotorvessa 5/2014 
Sain samaisessa lehdettä nimimerkiltä Kirsi K. niin mieltä lämmittävää palautetta että havoin olen saanut sellaista vuosikymmeniä kestäneen toimittajan taipaleeni varrella.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…