Siirry pääsisältöön

Lenkkeilen, kudon. käytän oliiviäljyä, kahmin virikkeitä

Ihan vähän aikaa luulin, että elämäni muuttuu täysin. Sain käsiiniJean Carperin kirjoittaman kirjan 100 yksinkertaista tapaa torjua Alzheimerin tauti ja vanhenemiseen liittyvää muistin heikkenemistä (Art House 2014, suom. Marja Luoma).

Jokin aika sitten olin omaksunut jostain tiedon että kun tekee käsitöitä, ei sairastu minkäälaiseen dementoivaan sairauteen. Niinpä kutomistahtini vain kiihtyi. Onneksi olin valinnut pitsineuleen jossa pitää olla koko ajan tarkkana ettei tee virhettä. Jos tulee virhe, puran ja harmittelen ja puran. Viisikymmentä vuotta sitten hämmästelin miksi Alli-täti purki aina käsityöt jos niissä oli pienikin virhe. Pakko ne on purkaa - ei niitä virheitä kestä millään.


Otan sitten selfien kun pusero on valmis. Ei enää puutu kuin molemmista hihoista yläosat. Taas pitäisi dementian olla kauempana.

Kirjan ohjeisiin: mene naimisiin, ole rento ja opitimistinen, nauti liikunnasta, kahmi virikkeitä, tarkistuta silmäsi, pidä yllä laajoja sosiaalisia ympyröitä, juo teetä, syö D-vitamiinia, ole tunnollinen, hemmottele itseäsi suklaalla, tykästy kaneliin (laitan sitä nyt puuroon aamulla), googleta, vältä velttoitua ja sen lisäksi kaikki muut ohjeet.

Hyvällä tiellä olen. Melkein kaikkea teen jo nyt. Isäni ja isoäitini olivat vankasti kirjan kirjoittajan tiellä. Molemmat sairaustuivat dementiaan. Kun aikanaan kysyin sisareltani, joka on asian asiantuntija, miksi dementiaa on niin paljon, hän katsoi minua hämmentyneenä. Koska ihmiset elävät niin vanhaksi, se oli hänen selityksensä. Sitä ei kirjassa neuvota.

Välillä mietin onko mitään järkeä elää yli 90-vuotiaaksi, mutta sitten havahdun ja mietin olisinko valmis luopumaan elämästäni lähiaikoina. Raivoisa vastaus on ei. Totta kai tiedän että jäljellä ei ole monia vuosia. Elämän päättymisestä ei puhuta. Toteamme kun läheisemme sairastuu, johonkihan sitä meistä jokainen kuolee.  

Kuulin tarinan miehestä joka meni hautaustoimistoon ja sopi yksityiskohtaisesti miten hänen hautajaisensa järjestetään. Viikon kuluttua hän tuli uudestaan ja kävi läpi asiat. Kahden viikon kuluttua hän tuli taas ja tarkisti tilanteen. Kolmannella kerralla hautaustoimiston omistaja kysyi miksi asiakas tulee aina uudestaan ja uudestaan. Mies sanoi että tämä on ainoa paikka jossa saan puhua kuolemastani. Vaikka tuttavat ja ystävät tietävät että olen parantumattomasti sairas, he vain puhuvat tulevasta kesästä ja vakuuttavat että kyllä sinä vielä paranet.

Näinhän minäkin teen. Ympärilläni on monia syöpää sairastavia ja heille jokaiselle yrittää vakuuttaa ettei tässä mitään hätää ole. Vaikka olisikin.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…