Siirry pääsisältöön

Kenen lauluja laulat, sen leipää syöt

Olen päättänyt ryhtyä rohkeaksi vanhaksi naiseksi. Mielestäni olen niin vanha että voin sanoa suoraan mitä ajattelen. Voin kehua vaikka ketä - ei synny minkäänlaisia taka-ajatuksia ja voin myös moittia jos siihen on aihetta.

Jokin aika sitten näin keskustelun, jossa kummasteltiin minkä takia me kerromme Facebookissa vain siitä miten hienosti meillä menee, miten kivaa oli teatterissa, konsertissa tai miten hauskoja juttuja olemme netistä löytäneet ja haluamme jakaa ne muillekin. Kukaan ei kerro että on riidellyt jonkun kanssa, pahoittanut mielensä esimiehen puheista, polttanut pohjaan tomaattikeiton, unohtanut pyykit kolmeksi päiväksi pesukoneeseen, joutunut osallistumaan yt-neuvotteluihin ja pelkää työpaikkansa menettämistä.

Minun rohkeuteni sai kolauksen. Jo pitkään minua on harmittanut kuntosali, missä käyn yhdistysstovereitteni kanssa. Jo alunperin kun sovimme että ryhdymme käymään siellä, meille kerrottiin ja näytettiin, että laitteet ovat perinteisiä ja käytössä pitkään olleita, tila on pieni ja täynnä tavaraa. Olen vain vähitellen alkanut ihmetellä mihin kaikkea käytetään. Yhdistyksemme ei joudu maksamaan mitään huikeita vuokria, joten osallistumismaksumme on hyvin kohtuullinen.

Paikan johtaja-omistaja oli kuullut narinani ja kun hän näki minut, hän halusi selittää että kaikkia tavaroita tarvitaan, ovat heidän työvälineitään. Tuli tunne minä olin arvostelussani täysin väärässä. Olin tietämätön ja kiittämätön. Olin siis paha ja huono ihminen, kun en osaa arvostaa toisen osapuolen myötämielisyyttä ja avokätisyyttä. Näinkin varmaan on. Mutta minkähän tähden piti olla oikein vihainen minulle.

Mutta aionko ryhtyä kiltiksi tytöksi, joka pahimmankin vastoinkäymisen kohdatessa, vain hymyilee ja poistaa takavasemmalle. En ole tehnyt sitä nuorempana enkä aio tehdä nytkään.

Täytyy toki myöntää, että olen itsekin aika huono kestämään arvostelua, mutta se onkin jo toinen juttu. Ja huono olen myös rehellisesti vastaamaan ettei tässä niin kamalan hyvin mene, kun joku kyselee kuulumisia eikä mene hyvin.

   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…