Siirry pääsisältöön

Kenen lauluja laulat, sen leipää syöt

Olen päättänyt ryhtyä rohkeaksi vanhaksi naiseksi. Mielestäni olen niin vanha että voin sanoa suoraan mitä ajattelen. Voin kehua vaikka ketä - ei synny minkäänlaisia taka-ajatuksia ja voin myös moittia jos siihen on aihetta.

Jokin aika sitten näin keskustelun, jossa kummasteltiin minkä takia me kerromme Facebookissa vain siitä miten hienosti meillä menee, miten kivaa oli teatterissa, konsertissa tai miten hauskoja juttuja olemme netistä löytäneet ja haluamme jakaa ne muillekin. Kukaan ei kerro että on riidellyt jonkun kanssa, pahoittanut mielensä esimiehen puheista, polttanut pohjaan tomaattikeiton, unohtanut pyykit kolmeksi päiväksi pesukoneeseen, joutunut osallistumaan yt-neuvotteluihin ja pelkää työpaikkansa menettämistä.

Minun rohkeuteni sai kolauksen. Jo pitkään minua on harmittanut kuntosali, missä käyn yhdistysstovereitteni kanssa. Jo alunperin kun sovimme että ryhdymme käymään siellä, meille kerrottiin ja näytettiin, että laitteet ovat perinteisiä ja käytössä pitkään olleita, tila on pieni ja täynnä tavaraa. Olen vain vähitellen alkanut ihmetellä mihin kaikkea käytetään. Yhdistyksemme ei joudu maksamaan mitään huikeita vuokria, joten osallistumismaksumme on hyvin kohtuullinen.

Paikan johtaja-omistaja oli kuullut narinani ja kun hän näki minut, hän halusi selittää että kaikkia tavaroita tarvitaan, ovat heidän työvälineitään. Tuli tunne minä olin arvostelussani täysin väärässä. Olin tietämätön ja kiittämätön. Olin siis paha ja huono ihminen, kun en osaa arvostaa toisen osapuolen myötämielisyyttä ja avokätisyyttä. Näinkin varmaan on. Mutta minkähän tähden piti olla oikein vihainen minulle.

Mutta aionko ryhtyä kiltiksi tytöksi, joka pahimmankin vastoinkäymisen kohdatessa, vain hymyilee ja poistaa takavasemmalle. En ole tehnyt sitä nuorempana enkä aio tehdä nytkään.

Täytyy toki myöntää, että olen itsekin aika huono kestämään arvostelua, mutta se onkin jo toinen juttu. Ja huono olen myös rehellisesti vastaamaan ettei tässä niin kamalan hyvin mene, kun joku kyselee kuulumisia eikä mene hyvin.

   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…