LM-Mummin maailma

                                         Katja  Küttner ja Martti Suosalo                                                                                                         Kuva Robert Seger Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä saa ihailla Martti Suosalon näyttelijäntaitoja. Pasi Lampelan kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Turvamies on vain kaksi näyttelijää: turvamies (Katja Küttner) ja turvattava (Martti Suosalo). Martti Suosalo on rikkaan perheen kuuskymppinen raikulipoika, joka on lähdössä viettämään viikonloppua, tähtäimessä hänen elämänsä nainen. Mutta suunnitelmat muuttuvat kun paikalle tupsahtaa isä-ukon palkkaamaa turvamies. Perhettä on uhattu ja saattaa olla, että pojankin turvallisuus tai jopa henki on uhattuna. Jotta mies malttaisi mielensä eikä livahtaisi pakoon, tarvitaan turvamiehen perusteluja ja välillä jopa fyysistäkin yliotetta. Eli asetelma on herkullinen: rikkaan suvun perillinen ja tavallinen hyvinkääläinen duunariperheen kasvatti. Mutta n

Ensikosketus Kom-teattterin näytelmään Lou Salomè on hätkähdyttävä. Katsomoon mennään puna-seinäisen tunnelin läpi ja kun kääntää katseensa näyttämölle on tarjolla ylipursuava yksityiskohtien runsaus. Värit häikäisevät ja pakostakin alkaa pohtia miten kaikki liittyy runoilija, filosofi, psykoanalyytikko Lou Andreas- Salomèn elämään. Ja kaikki liittyy. Salomè (s. 1861 Pietari, k. 1937 Göttingen) uhmasi koko elämänsä ajan niitä rajoja, joita naisille oli asetettu. Siihen Janne Vasaman lavastus on ainut oikea. Salomèn lahjakuudesta, rohkeudesta ja omaperäisyydestä huolimatta hän jäänyt oman aikansa miesten varjoon. Hän ei antanut aikakautensa käsitysten eikä normien koskettaa itseään. Naisen paikka oli hänen mielestään ihan muualla kuin kotilieden äärellä. Hän arvosti ja rakasti tietoa, oppi ja opiskeli uutta koko elämänsä ajan. Sovinnaisuus ei kuulunut hänen elinpiiriinsä. Näytelmän – käsikirjoitus Aina Bergrothin ja ohjaus Riikka Oksasen – miesgalleria on herkullinen: Friedrich Niet

 Kaikki alkaa kepeästi; kahden naisen ja yhden miehen välienselvittelyä luvaten. Mutta Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön Lapset on paljon muutakin. Lucy Kirkwood on palkittu ja arvostettu brittiläinen näytelmäkirjailija. Lapset on esitetty ensimmäisen kerran 2016. Ohjaaja Johanna Freundlichin loihtimassa esityksessä Rose (Jaana Saarinen) saapuu yllättäen ystäviensä Hazelin (Aino Seppo) ja Robinin (Jukka-Pekka Palo) luokse 38 vuoden tauon jälkeen. Kaikki kolme ovat ydinfyysikoita. Hazelin ja Robinin kodin lähellä on ydinvoimalassa tapahtunut onnettomuus. Hazel on huolissaan ydinvoimalan lähellä laiduntaneista lehmistä, ei ihmisistä, joita onnettomuus kohtaa. Kun ensin saatu selville mikä on kolmikon suhde toisiinsa ja valotettu millaisia ihmisiä nämä eläköityneet ydinvoimalassa työskennelleet naiset ja mies ovat, päästään kohti sitä miksi Rose on tullut paikalle. Joudutaan elämän peruskysymysten äärelle. Kenen elämä on tärkeää, mitä me välitämme läheisistämme ja kanssaih

Tunnit, viikot, kuukaudet Kansallisteatterin suurella näyttämöllä on hieno kunnianosoitus 37-vuotiaana aivokasvaimeen kuolleelle ohjaaja, kirjailija Reko Lundánille. Lundánin viimeinen ohjaustyö oli Kansallisteatterissa esitetty Kutsumattomia vieraita (2006). Nyt lavalla on kaksi näyttelijää, vaimo ja mies, Petra Karjalainen ja Timo Tuominen. Ja sairaus, joka raastaa ja vie voimat ja jolle ei ole pätevää hoitokeinoa. Kati Kaartisen käsikirjoittama ja Jussi Tuurnan säveltämä teos perustuu Reko ja Tina Lundánin romaaniin Viikko, kuukausia (2006) ja Tina Lundánin romaaniin Ensimmäinen kesä (2008). Jussi Tuurna on säveltänyt kymmenen laulua, joihin sanat on tehnyt Kaartinen ja joiden avulla tarina vyöryy eteenpäin. Lavalla ovat myös soittajat: Jussi Tuurna (piano), Tommi Asplund (viulu), Esko Grundström (kontrabasso, folkharppu, kantele) ja Ville Leppilahti (koskettimet, laulu). Lauluissa on esityksen voima ja viehätys. Sekä Tuominen että Karjalainen ovat loistavia laulajia. Musiikki o