Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2015.

Peukalolla on käyttöä

Tuntuma siihen että oikean käden peukaloa voi käyttää moneen eri tarkoitukseen alkaa vähitellen palautua. Sen avulla voi kuoria mandariinin, jota tarvitaan rahka-hedelmä-juoman valmistukseen. Sitä tarvitaan kun pesee oikealla kädellä uunin puhtaaksi tai kun jynssää hammasharjan ja vanupuikkojen avulla pesuhuoneen lattiakaivon kauniin hopeanvärisen, mutta lokeroita täynnä olevan kannen puhtaaksi. Perunoiden kuoriminen ei onnistu ilman oikean käden peukaloa. Langan pujottminen silmäneulaan on hankalaa jos oikeakätisen pitää tehdä se vasemman käden turvin. Kaiken voi tehdä vasemmalla kädellä, mutta tekemiseen pitää keskittyä ja se vie aikaa. Ja sehän minulle hätähousulle on vaikeaa.


Kaikesta huolimatta kirjoituspöydälläni on pieni korillinen peukalon "hoitamisessa" tarvittavaa välineistöä. Kertakäyttöhansikas-laatikko on keittiössä ja desifiointiainepullo pesuhuoneessa. Kuljen nykyisin useimmiten valkoinen puuvillahanska kädessä. Niitä saa apteekistä, niistä voi kätevästi leika…

Kulkemisen tolkuton raskaus

Välillä oli ilmassa merkkejä liikenteen vähenemisestä. Aamulla eivät autot ajaneet katkeamattomana virtana Konalantietä pitkin Turuntielle ja siitä Espooseen. Nyt virta on taas niin paha että muutamissa kohdissa ei pääse aamulla ruuhka-aikaan edes kadun yli. Vihdintiellä jonotetaan oikein kunnolla ja kehä I idästä länteen on tukossa. Bensan hinta on halpaa ja omalla autolla ajetaan ihan entiseen malliin.
Jännityksellä seuraan miten uusi länsi-metro vaikuttaa espoolaisten liikkumiseen. Meidän nurkillamme metro ei varmaan vaikuta juuri mitään. Pohdin toisinaan miten tulisimme toimeen ilman kännyköitä, monia tv-kanavia, liukuesteitä, sauvakävelysauvoja tai vesijumppa-tunteja. Mutta miten tulisimme toimeen ilman bussilinjaa 550?.
Kyseisellä bussilla matkaisin Herttoniemen sairaalaankin hoidattamaan lapsena telomaani peukaloa käsikirurgiselle osastolle. Taas täytyy kehua miten hienosti kaikki erikoissairaanhoidossa toimi. Otti tietysti aikansa ennen kuin vaivani oli siinä mallissa että pääd…

Eläkkeensaajien pitää ostaa kartano

Helsinkiläisten eläkeläisyhdistysten on pikimiten ryhdyttävä kiinteistönomistajiksi. Sen jälkeen anotaan kaupungilta avustusta jäsenten virkistystoimintaan. Omissa tiloissa on helpompi järjestää kaikenlaista toimintaa.
Helsingin kaupunginhallitus (Helsingin Sanomat kertoo 10.2.2015) on myöntänyt Helsingin kaupungin työntekijöitä edustaville ammattiliitoille yli 200 000 euroa vapaa-ajan toimintaan. Suurimman tuen saajat käyttävät rahat kartanon ja lomakeskuksen ylläpitoon. Eläkeläisjärjestöt saivat vuosikausia kaupungilta avustusta virkistystoimintaan. Muutos astui voimaan viime vuonna. Rahaa ei tipu virkistystoimintaan, ei koulutukseen, ei kokous- ja tarjoilukuluihin, ei retkiin eikä matkoihin.
Jos naamioisimme toimintamme projektiksi, jolla ehkäistään vanhusten syrjäytymistä ja yksinäisyyttä, rahaa tulisi. Projekti tarvitsee suunnitelman ja vetäjän. Ilman näitä kumpaakaan yhdistyksissä moni löytää uuden ystävän. Sairastuneesta huolehditaan, viedään lääkärille, kysellään miten voit, Kä…

Kadonneitten paperien metsästys

Pidin koulussa historiasta. Historian opetuksemme käsitteli asioita jotka olivat tapahtuneet tosi tosi kauan sitten. Katselin vanhoja muistiinpanoja ja ne päättyivät toisen maailmansodan alkamiseen. Ei ksäitelty sellaisia ikäviä asioita kuin keskitysleirit, Leningradin piiritys, Normandian. Isälläni oli usein tapahana todeta että etköhän ole ehtinyt saada asioista selvää sitten myöhemminkin.

Loukkasin 7-vuotiaana sormeni ja jouduin odottamaan kouluun pääsyä 8-vuotiaaksi. Opin lukemaan vasta koulussa. Etkö ole ehtinyt siitä huolimatta lukea tarpeeksi, ihmetteli isä monta kertaa. Totta - olen ehtinyt lukea tarpeeksi vaikka yhden vuoden lukemiset jäivätkin väliin.

Emme arvaa kuinka tärkeätä kaikenlaiset paperit, valokuvat, muistiinpanot, liput ja laput ovat kun yrittää muutamankin vuoden päästä selvittää mitä oikein aikanaan tapahtui. Olen yrittänyt saada kasaan tarinoita kaikesta mitä Pitäjänmäen Eläkkeensaajissa on vuosien varrella tapahtunut. Siihen asti eli vuoteen 2005 kun minusta t…

Valittamisen vaikerrus

Nykyisin on pidettävä puolensa joka paikassa. On vaadittava palvelua niin yksityisellä sektorilla kuin julkisellakin puolella. Hoitoa ja hoivaa saa vain se joka osaa sitä vaatia. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat vanhukset joiden puolesta ei kukaan hoida asioita.

Näitä jankutetaan koko ajan. Ja näinhän se. Mutta samaa sitkeyttä ja keksiliäisyyttä tarvitaan valittamisessakin. Mieheni keksi että valitus anestesialääkärin käyttäytymisestä sormileikkauksessani pitää osoittaa HUS;n henkilöstöhallintoon. Sinne sitten selostus lähti. En vaatinut mitään kerroin vain mitä oli tapahtunut. Ystävällisen hyväntahtoisesti toimitusjohtaja kertoi että olenpa kääntänyt kirjeenne osastonhoitajalle - hän jopa sattuu olemaan kaimani.

Mutta satunpa tietämään, että osastonhoitajalla ei hallinnollisesti ole sairaalan hierarkiassa mitään tekememistä lääkärien käyttäytymisen kanssa. Kirjoitin uudestaan toimitusjohtajalle ja kerroin näkökantani. Kului tunti kun sain kirjeen anestesi-asioiden ylimmältä lääkär…