Tampereen Työväen Teatterin Saituri - Ihana raha

Tampereen Työväen Teatterissa hurmaa katsojia näytelmä Saituri, alaotsikolla ”Ihana raha”. Lisänimi on enne. Näytelmä on ihana, mutta se on myös riemastuttava, säkenöivä, sitä mitä voi nimittää teatterin juhlaksi.

Moliéren kirjoittama komedia Saituri nähtiin ensimmäisen kerran Pariisissa vuonna 1658.  Eli melkein neljä sataa vuotta katsojat ovat kerääntyneet teattereihin katsomaan mitä tapahtuu kun rikas ja vanha saituri Harpagon yrittää saada vaimokseen nuoren ja kauniin Mariannen. Marianne on rakastunut Harpagonin poikaan ja Harpagonin tytär on rakastunut Valére-nimiseen nuorukaiseen. Harpagon ei tyttärensä puuhia hyväksy. Hän haluaa naittaa tyttärensä rikkaalle, mutta vanhalle herra Anselmille.

Tässä ainekset minun tämän syksyn ehdottomalle suosikilleni. On tapana sanoa että joku loihtii hienon esityksen taikasauvallaan. Tampereella sitä on heiluttanut teatterinjohtaja Otso Kautto. Ja hyvin on heiluttanutkin. Hänellä on ollut oivallisena tukena toimittaja Juha-Pekka Raeste.

Näytelmän kieli on kiehtovaa. Se on samalla kertaa runomittaista ja suoraa kerrontaa.

Voima, joka minua ajaa, on mitä suloisin,

enkä edes osaa toivoa toisin.

Mutta jos ihan totta puhutaan, niin onneni on vajaa,

olen levoton; taidan rakastaa jo enemmän kuin soisin.   

Näytelmässä ei eletä vain 1600-luvun Ranskassa. Rahan tekemiseen ja rahan turmiollisuuteen pureudutaan näytelmässä neljän asiantuntijan avulla tämän päivän näkövinkkelistä. Samuli Muje, Riikka Papunen, Pihla Pohjolainen ja Eriikka Väliahde huolehtivat näytelmän ”Ihana raha” -osuudesta napakasti sulkapalloa pelaten. Eihän rahan tekemisessäkään voi taukoa pitää vaan pelin on jatkuttava aina vaan.

 Näytelmän lavastus- ja pukusuunnittelu on Pirjo Liiri-Majavan käsialaa. Etenkin puvut ovat häikäisevän hienoja. Raha-asiantuntijoilla hienostuneesti erilaiset, kaikilla naisilla kuitenkin kahisevat helmat.

 Saituri on Auvo Vihron juhlaa. Punaisten korkokenkiensä kärkeä myöten hän on vastenmielinen, omaa erinomaisuuttaan uhkuva itsekäs vanhus, mutta kuitenkin aika rakastettava. Taiturimaisesti huolehtivat rooleissaan Harpagonin tytär Eine Koskinen ja poika Hiski Vihertörmä omien näkemystensä läpiviemisestä. Pihla Pohjolainen oli oman arvonsa tunteva ”köyhä”, kaunis Marianne. Jari Pohjola oli palvelijaksi naamioitunut perijä-nuorukainen ja Suvi-Sini Peltola säätäjä, oman aikansa neuvonantaja.  

 Ajankohtaisia rahoitusneuvoja saa myös Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa Okko Leon näytelmässä Ape Army. Esitys on niin ajassa kiinni että etukäteen oli perehdyttävä näytelmässä käytettävään sanastoon. Siinä missä Saiturissa pelataan perityllä rahalla, Ape Army on oppitunti siitä miten tässä ja nyt rikastutaan ja välillä saatetaan myös köyhtyä. Naimakaupoilla ei kukaan Ape Armyn maailmassa rikastu, vaan omalla kyvykkyydellä ja häikäilemättömyydellä.  

                                                 Auvo Vihro Saiturina

                                                   Kuva Kari Sunnari