Suomen Kansallisteatterin Omapohjan Talo

Kansallisteatterin Omapohjan näyttämöllä on näytelmässä Talo kaksi taloa ja kaksi henkilöä: mainetta niittänyt näyttelijä ja lapsuudenkodissaan koko ikänsä asunut isäntä. Näyttelijä (Pirjo Luoma-aho) haluaa ostaa vaarinsa rakentaman talon ja vetäytyä sinne rauhaan – itse asiassa sairastamaan. Taisto (Petri Liski) on tukahtua yksinäisyyteensä ja kaiken polkemiseen paikallaan.

Taina West on kirjoittanut ystävyyttä ja ennakkoluulottomuutta ”julistavan” näytelmän, josta Laura Jäntti on ohjannut koskettavan ja karhean hauskan esityksen. On myönnettävä, että henkilöt ovat aika kliseisiä, mutta niinhän me ihmiset olemme. Usein tarvitaan joku tuuppaamaan eteenpäin ja kertomaan mitä toinen ihan oikeasti voisi tehdä.

Tarina on täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka kertovat enemmän kuin suuresti julistettavat asiat. Riikka ei muista naapurin häntä neljä vuotta nuorempaa pikkupoikaa. Vasta kun Taisto näyttää Riikalle vanhan valokuvan, muistuu Riikan mieleen pikkupoika, joka seurasi häntä kaikkialle. Taisto myöntää olleensa umpirakastunut vanhempaan kaupunkilaistyttöön.

Nyt on aika heidän kummankin auttaa toistaan. Toinen pystyy kertomaan sairaudestaan ja toinen yksinäisyydestään ja kumppanin kaipaamisesta. Sairauden ohella näyttelijällä on pohdittavanaan myönteinenkin asia: ryhtyisikö hän kirjoittamaan muistelmiaan. Hänestä tuntuu, että hänen elämäänsä liittyvät tarinat ovat mielenkiinnottomia ja liian tavanomaisia.

Näytelmän tunnelma oli kahden ammattitaitoisen näyttelijän tasapainoista ja punnittua työtä.



                                                  Kuvassa Pirjo Luoma-aho ja Petri Liski
                                                            Kuva Stefan Bremer  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Täydelliset häät Krapin kesäteatterissa

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Peukalon virittäminen