lauantai 26. tammikuuta 2013

Eteisen matto

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä että Matias tarvitsee kotiinsa eteiseen maton. Onneksi on lähestymässä sekä nuoren miehen syntymäpäivä ja nimipäivä. Siis kohti Ikeaa. Mukaan otettiin myös Karla, joka oli eilen iltapäivän ja sitten loppujen lopuksi koko illan ja yönkin meillä.


Mattoahan ei voi ostaa ellei ole kokeillut muita tarjolla olevia tuotteita ja syönyt Ikean kuuluisia lihapullia - onneksi Matias söi ne minunkin puolestani. Minä sain kotona itse tehtyjä.


Minä sain uuden roskakorin. Samanlaisen kuin Enskalla, Matiaksella ja Karlalla ja varmaan aika monella suomalaisella.

Karlan kanssa kävimme myös lankakaupassa. Hän halusi uuden pehmeän huivin ja minä tarvitsin muita lankoja. Tänään Karla oppi virkkaamaan. Eilen illalla hän teki ketjusilmukoita - taitoa oli jo ennestään. Hieman suren kun kenelläkään perheemme naisista ei ole innostusta kutomiseen. Vaikka en minäkään sukkia ja lapasia halua kutoa. Onneksi on Martta ystäväni - 87 vuotias - joka jaksaa kutoa sukkia vaikka kuinka paljon. Karla sai kotiin vietäväksi kaksi pari sukkia, valkoiset kauniit rannekkeet ja lapaset.

Hiihtolenkki sujui tänään tosi vauhdikkaasti. Ehkäpä eilinen kuntosaliharjoittelu siivitti menoa. Innolla odotan huomista. Maarit on tulossa työmatkalle Suomeen. Intian viisumit eli passimme aion hakea maanantaina.

 

3 kommenttia:

  1. Karla on jatkanut virkkaamista kotonakin elu ehkä hänen suhteen on vielä toivoa! Neulominenhan on nykyisin tosi trendikäastä ja Viikissäkin on kivoja (naisten) neulontaporukoita, jotka kokoontuvat rupattelemaan ja neulomaan. Mua ei kyllä kertaakaan ole houkuttanut kirjan sijaan tarttua puikkoihin, ehkä sitten eläkkeellä....

    VastaaPoista
  2. Kutomista voi harrastaa milloin vain, samalla kun tekee jotain muuta. Mikä olen kutonut jutellesani kaverin tai perheen kanssa puhelimessa, autossa istuessani, telkkariakatsoessani ja

    VastaaPoista
  3. Ihan muuten vaan. Nuorena sain aikaiseksi muutaman villapuseron ja vauvan nutun. Kerran kudoin kaulahuivin tunnin mittaisella lentomatkalla. Ja kudoin monta apupupua. Viimeksi kudoin kaksi pipoa viime talvena Kiinassa ja sitten piti antaa periksi nivelrikolle. Mutta tuskin tervekätisenäkään kutoisin. Villapuseron kutominen tuntuu valtaisalta työltä.

    VastaaPoista