Siirry pääsisältöön

Tavallinen viikko

Ensin maanantaina aamupäivällä joogassa, sitten iltapäivä yleistä orientoitumista kaikenlaiseen ja eritoten tarinaan jota yritän kirjoittaa isäni suvusta. On ihanaa selata digitoituja kirkonkirjoja. Tunnissa ei välttämättä löydä yhtään mitään. Mutta joka kerta kun sukulaisen nimi näkyy vanhoissa asiakirjoissa, tuntuu hämmentävältä. Hän on todella ollut olemassa.

Aika tuskaista ja vaikeaa on kehittää tarinaa kun ei oikeasti tiedä mitä ihmiset ovat tehneet ja miten ylipäätään eläneet. Onko aina talvella ollut kylmä, ruokaa liian vähän ja ympärillä vain pimeyttä. Välillä ahdistaa kun miettii miten isoisäni äiti on 1800-luvun lopulla elättänyt kolme aviotonta poikaansa piian töillä. Ei voi kuin ihailla Anna Loviisaa. Kaksospojat olivat 11-vuotiaina kun heidän äitinsä meni naimisiin ja synnytti vielä tyttären. Tuskinpa työmies Jooseppi Rissasen ilmaantuminen muutti elämää perusteellisesti. En myöskään tiedä yhtään mitään millainen oli isäni lapsuus, mitä hän teki, puhumattakaan mitä hän ajatteli ja mitä toivoi elämältä.

Omista toiveista muistan miten 15 - 16 vuotiaana halusin että saan opiskella yliopistolla, minulla on mielenkiintoinen ja hyväpalkkainen työ, rakastava mies ja lapsia, ihana asunto ja vaikka mitä. Hienointa on että olen saanut kaiken mitä halusin.

Kun on hiihtänyt aurinkoisessa säässä puolitoista tuntia ja saanut muutaman kappaleen tekstiä sukutarinaan ja ihastellut tyttärentyttären Elisan aikaansaannoksia, ei voi muuta kuin todeta että elämä on aika ihanaa.

Eilen olin Kentin kanssa Kansallisteatterissa katsomassa Frankensteinia, hienosti ylös pantua ja hyvin merkillistä tarinaa. Mutta samanlaisia olioitahan me oikeastaan yritämme loihtia maahanmuuttajista ja muistakin vähän oudoista ihmisistä, mitä Frankenstein yritti saada aikaan.

Huomenne menemme Kertun kanssa katsomaan Kansallisteatteriin näytelmää, jonka nimi on Lunta. Minusta on jännittävää mennä Kertun kanssa isoon teatteriin. Karlan kanssa on tiedossa ensimmäinen teatterikeikka vasta huhtikuussa.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…