Siirry pääsisältöön

Perukirja ja hiihtoretkiä

Kummallista miten tyttärieni tyttärien elämä on mennyt tanssiksi. Karla, 9  tanssi torstaina vanhaa hans-vili-vili hans-lai-lai piirileikkiä. Kun kerroin että minäkin olen tanssinut sitä, hän kyseli oliko se minusta hauskaa. Koulussa saimme juhlissa tanssia vain piirileikkejä lukioon asti.

Elisa, 16 harjoittelee Tanskassa hienoja hovitansseja. Niitä näkee elokuvissa ja tv-ohjelmissa. Emme me päässeet aikanaan tanssimaan niitä edes lukiolaisten vanhojen tansseissa - sellaisia ei ollut olemassakaan. Tanssit ovat monimutkaisia, joten niissä on aikamoinen oppiminen.

En tiedä kumpi on hankalampaa oppia hienoja monimutkaisia vanhoja tansseja, vai kirjoittaa perukirjaa kun tätimme ainoaa poikaa ei löydy mistään. Maistraatin virkailija purskahti melkein nauruun, kun kävi ilmi ettei kyselemälläni miehellä ole osoitetta. Vähän se minua harmitti, mutta nyt olen päättänyt lopettaa etsimisen.

Jotain hyvää on lumen paljoudessa. Olen ollut tänään ja eilen hiihtämässä Talin golf-kentällä. On hauska katsella maisemia erilaisesta perspektiivistä. Tänään oli luistava keli. Arvelen että tein kolmen ja puolen kilometrin pituisen lenkin kiertämisennätyksen ensimmäisellä kierroksella.

Ilma oli sumuisen suhrumainen, mutta siitä huolimatta miellyttävä. Seitsemän asteen pakkanen tuntui leppoisalta. Eilen oli 13 astetta, mutta onneksi on hyvät varusteet.

Tämän viikonvaihteen ilon aiheita oli vierailu Vireneillä Riihimäellä. Enska sai sydämensä kyllyydestä haukkua poliitikkoja. Anja kun oli pitkälti samoilla linjoilla.

Sekin on iloinen asia, että maaliskuun Intian matkaa varten on viisupaperit valmiina. Menen viemään ne tiistaina Hitsaajankadulle. Intian lähetystö on ulkoistanut viisumiasiat asiaan vihkiytyneelle toimistolle. Modernia - toivotaan myös että tehokkaampaa kuin Kiinan lähetystön pitkät jonot.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Tarvitsemme monen maan kansalaisia

Etiopia, Tunisia, Irak, Viro, Venäjä, Filippiinit, Thaimaa, Ghana, Somalia. Ja jokin muukin maa vielä lisää. Nämä ovat heidän kotimaitaan. He ovat tulleet Suomeen monesta eri syystä. He ovat opiskelleet täällä, saaneet itselleen ammatin. Sillä mitä he ovat olleet kotimaassaan, ei ole enää kovin paljoa merkitystä. He ovat opiskelleet myös suomen kieltä ja saaneet työpaikan. Moni on jo saanut Suomen kansalaisuudenkin.
He ovat töissä Palvelukodissa, missä vierailen läheiseni luona usein. Kun ovea on avaamassa joku heistä, saan ystävällisen vastaanoton, minulta saatetaan kysyä mitä minulle kuuluu ja sitten vaihdetaan yhteiset kuulumiset eli hoitaja kertoo mitä läheiselleni kuuluu. Usein jopa tulee minun kanssani tervehtimään häntä.
Ja näitä ihmisiä, näitä sairaanhoitajia ja lähihoitajia on viikkokausia parjattu ja moitittu. Poliitikot väittävät, että he eivät ole ratkaisu vanhusten hoidon hoitajapulaan. Heidän työnsä laatua on moitittu – vaikka heti kohta selitetään, että kansainvälinen ho…

Me Rosvolat Tikkurilan teatterissa

Kerttu ja Rosvoloiden auto 

Tikkurilan teatterin esitykset syntyvät suotuisten tähtien alla. Vieläkin jaksan kehua talvella näkemääni Adalmiinan helmeä. Nyt voin siirtää kehumiset teatterin kesänäytelmään Me Rosvolaan. Sini Kolun kirjasarjasta Selja Ahava on dramatisoinut ja Carita Välitalo ohjannut vauhdikkaan ja hauskan esityksen.
Näytelmä on tulvillaan esittämisen riemua ja iloa. Tikkurilan Teatteri- ja Sirkuskoulu on toiminut Vantaalla 25 vuotta. Ja Kotiseututalo Påkaksen pihapiirissä on näytelty kesäisin vuodesta 1998. Me Rosvoloissa on mukana monta teatterikoululaista isoissa rooleissa, muutamat monessa eri roolissa.
Rosvolan perhe on melkein kuin minkä tahansa asuntovaunulla kesäisin paikasta toiseen liikkuva perhekunta. Heidän tapansa ovat ihan vähän erilaisia kuin tavallisille perheillä, kuten Vainiston perheellä, jonka isä kuntoilee kaiken aikaa, äiti hienostelee ja lapset ovat vallattomia veijareita. Rosvolat menevät karavaanareitten kesätapaamiseenkin. Aika usein he rosvoi…