Perukirja ja hiihtoretkiä

Kummallista miten tyttärieni tyttärien elämä on mennyt tanssiksi. Karla, 9  tanssi torstaina vanhaa hans-vili-vili hans-lai-lai piirileikkiä. Kun kerroin että minäkin olen tanssinut sitä, hän kyseli oliko se minusta hauskaa. Koulussa saimme juhlissa tanssia vain piirileikkejä lukioon asti.

Elisa, 16 harjoittelee Tanskassa hienoja hovitansseja. Niitä näkee elokuvissa ja tv-ohjelmissa. Emme me päässeet aikanaan tanssimaan niitä edes lukiolaisten vanhojen tansseissa - sellaisia ei ollut olemassakaan. Tanssit ovat monimutkaisia, joten niissä on aikamoinen oppiminen.

En tiedä kumpi on hankalampaa oppia hienoja monimutkaisia vanhoja tansseja, vai kirjoittaa perukirjaa kun tätimme ainoaa poikaa ei löydy mistään. Maistraatin virkailija purskahti melkein nauruun, kun kävi ilmi ettei kyselemälläni miehellä ole osoitetta. Vähän se minua harmitti, mutta nyt olen päättänyt lopettaa etsimisen.

Jotain hyvää on lumen paljoudessa. Olen ollut tänään ja eilen hiihtämässä Talin golf-kentällä. On hauska katsella maisemia erilaisesta perspektiivistä. Tänään oli luistava keli. Arvelen että tein kolmen ja puolen kilometrin pituisen lenkin kiertämisennätyksen ensimmäisellä kierroksella.

Ilma oli sumuisen suhrumainen, mutta siitä huolimatta miellyttävä. Seitsemän asteen pakkanen tuntui leppoisalta. Eilen oli 13 astetta, mutta onneksi on hyvät varusteet.

Tämän viikonvaihteen ilon aiheita oli vierailu Vireneillä Riihimäellä. Enska sai sydämensä kyllyydestä haukkua poliitikkoja. Anja kun oli pitkälti samoilla linjoilla.

Sekin on iloinen asia, että maaliskuun Intian matkaa varten on viisupaperit valmiina. Menen viemään ne tiistaina Hitsaajankadulle. Intian lähetystö on ulkoistanut viisumiasiat asiaan vihkiytyneelle toimistolle. Modernia - toivotaan myös että tehokkaampaa kuin Kiinan lähetystön pitkät jonot.