Siirry pääsisältöön

Kun flunssa sekoittaa kaiken

Olen nyt melkein mielensäpahoittaja. Minun piti niin tehdä menneellä viikolla vaalityötä Arto Antturille eli käydä jakamassa hänen mainoksiaan kauppojen edessä. Tiistaina kun kävelin kotiin Pitäjänmäen Eläkkeensaajien syksyn ensimmäisestä jäsentapaamisesta, havahduin että minullahan on kurkku kipeä. Koska olin luvannut viedä Kertun uimaan keskiviikkona, menimme ja tauti ei tainnut siitä oikein pitää. Podin torstaina sängyn pohjalla ja oleilin kotihommissa perjantain. Olo ei ole vieläkään kaksinen.

Minua jännittää miten kirkkoherran vaaleissa käy. Arto Antturi on kiertänyt "kansan keskuudessa" kuten tuttu rouva eilen tilannetta lounnehti. Ensimmäisellä ehdokassijalla olevan papin kannattajat ovat ottaneet kovat panokset käyttöön ja mainoksia on jaettu vielä tänäänkin ja panetteluakin on kuulema ilmassa. En osaa sanoa asiasta sen tarkempaa kuin lastenvaunu-asiantuntija-kansanedustajakaan maahanmuuttajien menopeleistä.

Mutta on onneksi mielessä muutakin. Mistähän Sari Helin - joka paikassa kirjoittava ja bloggaava Petri Sarvamaan puoliso - väittää että vanukset ovat kadonneet. Emme me mihinkään ole kadonneet. Eikä vanhuutta pääse pakoon ei yksilötasolla eikä yleiselläkään. Mikään ihmevoimd on poista ryppyjäni ja hiuskan harmautta en edes yritä kätkeä. En vaikka taannoin kuuntelemaan huomautusta harmaista hiuksista kiusaantumiseen asti.

Kun olin taannoin - 11 vuotta sitten - töissä, luulin että Pitäjänmäellä asuu tosi vähän vanhoja ihmisiä eikä pienten lasten perheitäkään juuri ole. En nähnyt rollaattoreita enkä lasten vaunuja kun illalla poikkesin ruokakaupassa parin viimeisen kaupan aukiolotunnin aikana. Eikä niitä näkynyt vaikka olisin kiiruhtanut iltalenkille seitsemän maissa. Mutta alkoipa näkyä vaikka mitä kun jäin eläkkeelle. Hämmästelin että asuuko täällä tosiaan näin paljon muitakin kuin työssä kävviä.

Aiomme lähteä Enskan kanssa illalla Bulevardille Arto Antturin "vaalivalvojaisiin".

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…