Siirry pääsisältöön

Kun flunssa sekoittaa kaiken

Olen nyt melkein mielensäpahoittaja. Minun piti niin tehdä menneellä viikolla vaalityötä Arto Antturille eli käydä jakamassa hänen mainoksiaan kauppojen edessä. Tiistaina kun kävelin kotiin Pitäjänmäen Eläkkeensaajien syksyn ensimmäisestä jäsentapaamisesta, havahduin että minullahan on kurkku kipeä. Koska olin luvannut viedä Kertun uimaan keskiviikkona, menimme ja tauti ei tainnut siitä oikein pitää. Podin torstaina sängyn pohjalla ja oleilin kotihommissa perjantain. Olo ei ole vieläkään kaksinen.

Minua jännittää miten kirkkoherran vaaleissa käy. Arto Antturi on kiertänyt "kansan keskuudessa" kuten tuttu rouva eilen tilannetta lounnehti. Ensimmäisellä ehdokassijalla olevan papin kannattajat ovat ottaneet kovat panokset käyttöön ja mainoksia on jaettu vielä tänäänkin ja panetteluakin on kuulema ilmassa. En osaa sanoa asiasta sen tarkempaa kuin lastenvaunu-asiantuntija-kansanedustajakaan maahanmuuttajien menopeleistä.

Mutta on onneksi mielessä muutakin. Mistähän Sari Helin - joka paikassa kirjoittava ja bloggaava Petri Sarvamaan puoliso - väittää että vanukset ovat kadonneet. Emme me mihinkään ole kadonneet. Eikä vanhuutta pääse pakoon ei yksilötasolla eikä yleiselläkään. Mikään ihmevoimd on poista ryppyjäni ja hiuskan harmautta en edes yritä kätkeä. En vaikka taannoin kuuntelemaan huomautusta harmaista hiuksista kiusaantumiseen asti.

Kun olin taannoin - 11 vuotta sitten - töissä, luulin että Pitäjänmäellä asuu tosi vähän vanhoja ihmisiä eikä pienten lasten perheitäkään juuri ole. En nähnyt rollaattoreita enkä lasten vaunuja kun illalla poikkesin ruokakaupassa parin viimeisen kaupan aukiolotunnin aikana. Eikä niitä näkynyt vaikka olisin kiiruhtanut iltalenkille seitsemän maissa. Mutta alkoipa näkyä vaikka mitä kun jäin eläkkeelle. Hämmästelin että asuuko täällä tosiaan näin paljon muitakin kuin työssä kävviä.

Aiomme lähteä Enskan kanssa illalla Bulevardille Arto Antturin "vaalivalvojaisiin".

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…