Siirry pääsisältöön

Syyssonaatti ja Suomen hauskin mies


Teatterikevät etenee kohinalla

Tampereen 1918 -aiheisten näytelmien jälkeen ensin oli tarjolla muutakin aikakautta, kunnes muutaman päivän jälkeen oli taas aika palata vuoteen 1918. 

Espoon Syyssonaatti 

Espoon Kaupunginteatterin Syysonaatti on yhtä mukaansa tempaava ja ilmapiiriltään ahdistava kuin esikuvansa Ingmar Bergmanin elokuva.Menestynyt konserttipianisto (uhkea Satu Silvo) tulee tyttärensä luokse vierailulle tyttären kutsumana. Äiti ja tytär eivät ole tavanneet seitsemään vuoteen. Liioin äiti ei ole nähnyt sairasta tytärtään, joka myös asuu pappilassa. 

Välittömästi äidin saavuttua alkaa välien selvittely. Tytär Eva (loistava Leena Pöysti) ei ole etukäteen ymmärtänyt minkä tunteiden vyöryn äidin tapaaminen aiheuttaa. Eva on kertonut miehelleen (ehkä liiankin jyhkeänloinen Carl-Kristian Rundman) ettei hän rakasta tätä.

Rakkaudettomuus on malli äidiltä. Eva on aina janonnut äidin rakkautta ja arvostusta, saamatta sitä koskaan. Syyssonaatti etsii vastausta siihen miksi emme osaa antaa rakkautta ja miksi emme osaa ottaa sitä vastaan. Onko äidillä oikeus panostaa vain omaan uraansa ja hylätä lapsensa. Ja mitä hylkääminen milloinkin on.

Näytelmässä Charlotta-äidin toinen tytär sairas (Ulla Raitio) Helena jää taka-alalle. Äiti ei kestä tämän todellista kohtaamista.

Pasi Lampelan ohjaama näytelmä vaatii ja antaa katsojalleen paljon. Jos vain suostuu siihen. Markus Tsokkisen lavastus on oivallinen. Keskellä on puolueeton tila, molemmilla sivuilla vuoteet. Toisessa makaa Charlotten sairas tytär ja toisella hän itse. 

Näytelmä on kahden naisen vuoropuhelu - vanhan ja nuoren. Satu Silvo on uhkea ja räiskyvä. Enemmän pidin Leena Pöystin antaumuksellisesta suorituksesta. Pienilläkin eleillä ja ilmeillä hän sai kerrottua paljon. 



Se Suomen hauskin mies 

Kun näytelmän pääosassa on Martti Suosalo on katsomon täyttöaste vääjäämättä sata prosenttia. Niinpä onnistuin vasta nyt näkemään marraskuussa ensi-iltansa saaneen Suomen hauskimman miehen Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. 

Mikko Reitala ja Heikki Kujanpää kertovat näytelmällään mitä vankileireillä tapahtui kesällä 1918. Heikki Kujanpää on ohjannut näytelmän ja Mikko Reitala näyttelee siinä. Käsiohjelmasta selviää että vankileirillä eri puolilla maata oli monien työväen näyttämöiden näyttelijöitä. Mjölön (nyk. Isosaari) saarella oli leirille koottu näyttelijäseurue, jonka jäsenistä osa oli hyvin katkeria heidän johtajalleen näyttelijä Toivo Pariakalle (Martti Suosalo). Tämä oli vetänyt heidät mukaan myös sisällissodan melskeisiin. 

Saarella on myös omahyväinen vankileirin komentaja (Rauno Ahonen) opettaja-vaimoineen (Vappu Nalbantoglu). On vartijoita ja sotaväessä palvelusteen suorittavia nuorukaisia ja jääkäriluutnantti (Heikki Ranta).

Näytelmän lavastus on moni-ilmeinen ja esitystä tukeava. Pekka Korpiniityn oivaltaa työtä. Sari Salmelan puvustus täydensi hyvin kaikkea. Oli helppo aistia miltä likaisten repaleisten vaatteiden sisällä tuntui.  

Helsingin Sanomat on jossain arvostelussaan julistanut Parikan Suomen hauskimmaksi mieheksi. Saarella on tulossa vierailulle P.E. Svinhufvud ja tälle on järjestettävä hienoa ja hauskaa ohjelmaa. Niinpä näyttelijäseurue saa elämälleen jatkoaikaa. Kommendantti haluaa heiltä hauskan esityksen. 

Näytelmä on samalla kertaa hauska ja hyvin traaginen. Mielivaltaiset tuomiot ja elämän rajallisuus ovat läsnä kaiken aikaa. Mutta tästä huolimatta huumori on mukana monessa. Ei voi kuin jäädä miettimään mikä elämännälkä ihmisellä on mahdottomissakin olosuhteissa. Valkoisten mielivallalla ei ollut sodan juuri päätyttyä mitään rajoja.     

Katsomo on täynnä syystäkin. Hieno ja hallittu esitys. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…