Siirry pääsisältöön

Syyssonaatti ja Suomen hauskin mies


Teatterikevät etenee kohinalla

Tampereen 1918 -aiheisten näytelmien jälkeen ensin oli tarjolla muutakin aikakautta, kunnes muutaman päivän jälkeen oli taas aika palata vuoteen 1918. 

Espoon Syyssonaatti 

Espoon Kaupunginteatterin Syysonaatti on yhtä mukaansa tempaava ja ilmapiiriltään ahdistava kuin esikuvansa Ingmar Bergmanin elokuva.Menestynyt konserttipianisto (uhkea Satu Silvo) tulee tyttärensä luokse vierailulle tyttären kutsumana. Äiti ja tytär eivät ole tavanneet seitsemään vuoteen. Liioin äiti ei ole nähnyt sairasta tytärtään, joka myös asuu pappilassa. 

Välittömästi äidin saavuttua alkaa välien selvittely. Tytär Eva (loistava Leena Pöysti) ei ole etukäteen ymmärtänyt minkä tunteiden vyöryn äidin tapaaminen aiheuttaa. Eva on kertonut miehelleen (ehkä liiankin jyhkeänloinen Carl-Kristian Rundman) ettei hän rakasta tätä.

Rakkaudettomuus on malli äidiltä. Eva on aina janonnut äidin rakkautta ja arvostusta, saamatta sitä koskaan. Syyssonaatti etsii vastausta siihen miksi emme osaa antaa rakkautta ja miksi emme osaa ottaa sitä vastaan. Onko äidillä oikeus panostaa vain omaan uraansa ja hylätä lapsensa. Ja mitä hylkääminen milloinkin on.

Näytelmässä Charlotta-äidin toinen tytär sairas (Ulla Raitio) Helena jää taka-alalle. Äiti ei kestä tämän todellista kohtaamista.

Pasi Lampelan ohjaama näytelmä vaatii ja antaa katsojalleen paljon. Jos vain suostuu siihen. Markus Tsokkisen lavastus on oivallinen. Keskellä on puolueeton tila, molemmilla sivuilla vuoteet. Toisessa makaa Charlotten sairas tytär ja toisella hän itse. 

Näytelmä on kahden naisen vuoropuhelu - vanhan ja nuoren. Satu Silvo on uhkea ja räiskyvä. Enemmän pidin Leena Pöystin antaumuksellisesta suorituksesta. Pienilläkin eleillä ja ilmeillä hän sai kerrottua paljon. 



Se Suomen hauskin mies 

Kun näytelmän pääosassa on Martti Suosalo on katsomon täyttöaste vääjäämättä sata prosenttia. Niinpä onnistuin vasta nyt näkemään marraskuussa ensi-iltansa saaneen Suomen hauskimman miehen Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. 

Mikko Reitala ja Heikki Kujanpää kertovat näytelmällään mitä vankileireillä tapahtui kesällä 1918. Heikki Kujanpää on ohjannut näytelmän ja Mikko Reitala näyttelee siinä. Käsiohjelmasta selviää että vankileirillä eri puolilla maata oli monien työväen näyttämöiden näyttelijöitä. Mjölön (nyk. Isosaari) saarella oli leirille koottu näyttelijäseurue, jonka jäsenistä osa oli hyvin katkeria heidän johtajalleen näyttelijä Toivo Pariakalle (Martti Suosalo). Tämä oli vetänyt heidät mukaan myös sisällissodan melskeisiin. 

Saarella on myös omahyväinen vankileirin komentaja (Rauno Ahonen) opettaja-vaimoineen (Vappu Nalbantoglu). On vartijoita ja sotaväessä palvelusteen suorittavia nuorukaisia ja jääkäriluutnantti (Heikki Ranta).

Näytelmän lavastus on moni-ilmeinen ja esitystä tukeava. Pekka Korpiniityn oivaltaa työtä. Sari Salmelan puvustus täydensi hyvin kaikkea. Oli helppo aistia miltä likaisten repaleisten vaatteiden sisällä tuntui.  

Helsingin Sanomat on jossain arvostelussaan julistanut Parikan Suomen hauskimmaksi mieheksi. Saarella on tulossa vierailulle P.E. Svinhufvud ja tälle on järjestettävä hienoa ja hauskaa ohjelmaa. Niinpä näyttelijäseurue saa elämälleen jatkoaikaa. Kommendantti haluaa heiltä hauskan esityksen. 

Näytelmä on samalla kertaa hauska ja hyvin traaginen. Mielivaltaiset tuomiot ja elämän rajallisuus ovat läsnä kaiken aikaa. Mutta tästä huolimatta huumori on mukana monessa. Ei voi kuin jäädä miettimään mikä elämännälkä ihmisellä on mahdottomissakin olosuhteissa. Valkoisten mielivallalla ei ollut sodan juuri päätyttyä mitään rajoja.     

Katsomo on täynnä syystäkin. Hieno ja hallittu esitys. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…