Siirry pääsisältöön

Sairaalapotilaan omaisen osan pimeämpi puoli



PAREMPI HEITTEILLÄ LÄHEINEN KUIN POTILAS

Vanhan miehen vaimolle tai vanhan naisen miehelle on luvassa kaksi roolia. Joko hänestä tulee puolisonsa omaishoitaja tai läheinen, joka käy katsomassa/hoitamassa puolisoaan hoitolaitoksessa. Omaishoitaja hoitaa tehtäväänsä 24/7. Läheisen roolissa ollaan vain pari kolme tuntia päivässä.

Omaishoitajan tukena kodissa saattaa käydä useammankin kerran päivässä kotihoidon henkilökuntaa. Yksin asuvaan vanhukseen verrattuna omaishoitajan kanssa asuva hoidettava on vahvoilla, koska kotihoidon hoitoa valvoo ja tukee myös toinen silmäpari.
Läheinen joutuu hoitokodissa tai sairaalassa kasvokkain lukuisien hoitohenkilökuntaan kuuluvien kanssa. Nykyisin kaikilla hoitolaitoksilla on toimintansa tukena hienot visiot ja strategiat. Omaisiakaan ei näissä julistuksissa ole unohdettu. Useimmiten kerrotaan, että arvostamme läheisten osallistumista hoitoon ja hoivaan.

Olen saanut läheiskokemusta viimeisten kuukausien aikana useammasta hoitopaikasta. Yhdessäkään – oli sitten yliopistollista, kunnallista tai yksityistä – en ole päässyt perille mikä oikeasti on läheisen rooli. Alan vähitellen uskoa että se on häiritsijän eikä tukijan. Haluaisin tietää miten läheiseni voi, mutta en oikein tiedä keneltä kysyä.

Kun kysyn, minulle kerrotaan, että olen juuri tullut vuoroon, en ole ehtinyt lukea raporttia, olen täällä vain keikalla, en hoida häntä tänään. Hämmästyttää ettei henkilökunnalla ole nimilappuja, kaikki eivät edes osastolla vierailijaa tervehdi.     

Sisäpiiritietona on korviini kantautunut mielipide; kyllähän potilaat hoidettaisiin, mutta kun nuo läheiset. Läheisetkin varmaan oppisivat käyttäytymään oikealla tavalla, jos he saisivat tietoa niin potilaan voinnista kuin hoitopaikan yleisestä elämänmenosta. Ja joku ihan oikeasti kantaisi huolta myös läheisen jaksamisesta.

Kaiken hämmästelyn keskellä olen onneksi tavannut hoitajia, jotka kestävät myös läheisen utelut ja kysymykset, ovat päivästä toiseen hyväntuulisia, ovat perehtyneet hoidettavansa asioihin ja jaksavat vaikka mitä.

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen hienoista terveydenhoidon ja sosiaalitoimen systeemeistä, mitä meillä on. Tosin siinä viidakossa tarvitaan malttia ja taitoa. On osattava täyttää hakemuksia ja hoitaa monenlaista asiaa hoidettavan puolesta.

Mieltäni suuresti askarruttava asia on miten yksinäiset vanhukset kaikesta selviytyvät. Ovatko he niitä jotka todella jätetään heitteille. Vaikea on käsittää miksi niin monen asian hoitaminen on niin vaikeaa.

Vaikeaa se oli metron rakentaminenkin. Hämmentävää on kokea, että seutulipun maksettuaan on Helsingin Kampista nopeammin metrolla ja bussilla 550 Pitäjänmäen aseman pysäkillä kuin kävelemällä Kampista rautatieasemalla ja matkaamalla Pitskuun bussilla tai jopa junalla.

Kirjoitus on julkaistu Tanotorven vuoden 2018 ensimmäisessä numerossa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…