Siirry pääsisältöön

Ihana kevät ja tottelematon pilvi

Kotipiha alkaa olla aika kaunis. Etenkin kun naapurin omenapuut ja sireenipensaat kukkivat parin päivän päästä täydellä teholla. En osaa edes blogia kirjoittaa jollen saa mukaan valokuvia. Jo monta päivää puhelimeni ja tietokoneeni eivät ole seurustelleet keskenään. Valokuvat eivät suostuneet siirtymään automaattisesti tietokoneen uumeniin. Tuntien tuskailun jälkeen se vihdoin ja viimein onnistui. Välillä halveksin itseäni ja samalla hämmästelenkin miten riippuvainen tekniikasta ja teknologiasta minunkin elämäni on.




Ja kun vielä lenkillä voi ihastella kukkivia tuomia ja tuoda kotiin tuomisina kielokimpun, ei voi kuin ihastella.


Meitä aikuisia syytetään usein siitä että annamme peleissä lasten voittaa. Lauantaina pelasimme Kertun kanssa kaksi kimble -peliä niin että molemmilla oli hallittavanaan kahdet nappulat. Kun Kertulla oli kotona kaikki 8 nappulaa, minulla oli vasta 1. Toisessa pelissä sain kaksi kotiin.




Lohdutukseksi sain nauttia keijun kevättanssista. Hieno tanssiesitys oli Karlallakin Helsingin Tanssiopiston parin viikon takaisessa kevätnäytöksessä. Täytyy ihastella miten suurisuuntaista toimintaa Tanssiopistolla on. Näytöksiä oli viisi ja niissä jokaisessa kymmeniä ryhmiä.

Eilen oli Pitäjänmäen Eläkkeensaajien kevätjuhla. Tiedossa on vielä ennen juhannusta pari retkeä ja sitten on kaikenlaisessa toiminnassa kesätauko. Jooga oli eilen viimeisen kerran ja kuntosali huomenna. Kolmen kuukauden tauko liikunnassa on ainakin minulle liian pitkä. Täytyy yrittää kotona jumpata ja yritän mennä katsomaan Kannelmäen Voimistelijoiden ja Leppävaaran Sisun ulkojumppaan pysynkö vielä menossa mukana. Viime kesänä se vielä onnistui. Ei siellä joukossa kovin montaa yli 60-vuotiasta ole. Ja kohtahan minun on pakko myöntää että minun kohdallani puhutaan 70-vuotiaasta, aikaa synttäreihin on vain muutama kuukausi.

Kesäteattereita odottaessa olen innolla lukenut. Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat jatkaa kirjailijan suosittujen Leijapojan ja Tuhat loistavaa aurinko linjaa. Tällä kerralla liikutaan Afganistanin lisäksi myös Kaliforniassa,  Pariisissa ja Kreikassa. Hieman tuntuu että kirjailijan ote on herpaantunut. Henkilöitä ja kohtaloita ja niiden yhtymäkohtia on oikeastaan liikaa. On vaikea uskoa että kaikki olisi oikeasti voinut tapahtua.

Olen myös kahlannut kaksi Katherine Pancolin kirjaa Krokotiilin keltaiset silmät ja Kilpikonnien hidas valssi. Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin odottaa lukemista. Jokaisessa kirjassa on yli 700 sivua. Toisaalta ihan hömppää ja harmitonta kuvausta ranskalaisten elämästä mutta samalla kiehtovaa ja koukuttavaa. Koukkuun olen jäänyt myös Mad Maniin. Hankin halvalla kaikki saatavissa olevat tuotantokaudet ja nyt välillä vain haluaisin katsoa amerikkalaisen mainosmaailman miesten ja naisten elämää. Ihastuttavinta ovat sarjan naisten vaatteet. Ja pakostakin muistuu mieleen miten Enskakin istui ruokapöydässä valkoisessa paidassa kravatt kaulassa. Aterian jälkeen paloi tupakka sisätiloissa. Eikä siinä ollut mitään hämmästelemistä.

Vielä pahemmin olen koukussa Vallan linnakkeeseen. Suosittu tanskalainen sarja on niin hyvä että sanat eivät riitä sitä kuvaamaan. Käsikirjoittaja on osannut tehdä monipolvisen ja yllättävän tarinan politiikan kiemuroista. Tänä iltana joudun valitsemaan katsonko fiktiivistä politiikan tekoa vai faktapohjaista. Eli Borgen tulee tv5:sta ja TV1:ssä puolueiden johtajat keskustelevat hallituksemme aikaansaannoksista. Nauhoitusmahdollisuuksista huolimatta fakta vienee voiton.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…