Siirry pääsisältöön

Ihana kevät ja tottelematon pilvi

Kotipiha alkaa olla aika kaunis. Etenkin kun naapurin omenapuut ja sireenipensaat kukkivat parin päivän päästä täydellä teholla. En osaa edes blogia kirjoittaa jollen saa mukaan valokuvia. Jo monta päivää puhelimeni ja tietokoneeni eivät ole seurustelleet keskenään. Valokuvat eivät suostuneet siirtymään automaattisesti tietokoneen uumeniin. Tuntien tuskailun jälkeen se vihdoin ja viimein onnistui. Välillä halveksin itseäni ja samalla hämmästelenkin miten riippuvainen tekniikasta ja teknologiasta minunkin elämäni on.




Ja kun vielä lenkillä voi ihastella kukkivia tuomia ja tuoda kotiin tuomisina kielokimpun, ei voi kuin ihastella.


Meitä aikuisia syytetään usein siitä että annamme peleissä lasten voittaa. Lauantaina pelasimme Kertun kanssa kaksi kimble -peliä niin että molemmilla oli hallittavanaan kahdet nappulat. Kun Kertulla oli kotona kaikki 8 nappulaa, minulla oli vasta 1. Toisessa pelissä sain kaksi kotiin.




Lohdutukseksi sain nauttia keijun kevättanssista. Hieno tanssiesitys oli Karlallakin Helsingin Tanssiopiston parin viikon takaisessa kevätnäytöksessä. Täytyy ihastella miten suurisuuntaista toimintaa Tanssiopistolla on. Näytöksiä oli viisi ja niissä jokaisessa kymmeniä ryhmiä.

Eilen oli Pitäjänmäen Eläkkeensaajien kevätjuhla. Tiedossa on vielä ennen juhannusta pari retkeä ja sitten on kaikenlaisessa toiminnassa kesätauko. Jooga oli eilen viimeisen kerran ja kuntosali huomenna. Kolmen kuukauden tauko liikunnassa on ainakin minulle liian pitkä. Täytyy yrittää kotona jumpata ja yritän mennä katsomaan Kannelmäen Voimistelijoiden ja Leppävaaran Sisun ulkojumppaan pysynkö vielä menossa mukana. Viime kesänä se vielä onnistui. Ei siellä joukossa kovin montaa yli 60-vuotiasta ole. Ja kohtahan minun on pakko myöntää että minun kohdallani puhutaan 70-vuotiaasta, aikaa synttäreihin on vain muutama kuukausi.

Kesäteattereita odottaessa olen innolla lukenut. Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat jatkaa kirjailijan suosittujen Leijapojan ja Tuhat loistavaa aurinko linjaa. Tällä kerralla liikutaan Afganistanin lisäksi myös Kaliforniassa,  Pariisissa ja Kreikassa. Hieman tuntuu että kirjailijan ote on herpaantunut. Henkilöitä ja kohtaloita ja niiden yhtymäkohtia on oikeastaan liikaa. On vaikea uskoa että kaikki olisi oikeasti voinut tapahtua.

Olen myös kahlannut kaksi Katherine Pancolin kirjaa Krokotiilin keltaiset silmät ja Kilpikonnien hidas valssi. Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin odottaa lukemista. Jokaisessa kirjassa on yli 700 sivua. Toisaalta ihan hömppää ja harmitonta kuvausta ranskalaisten elämästä mutta samalla kiehtovaa ja koukuttavaa. Koukkuun olen jäänyt myös Mad Maniin. Hankin halvalla kaikki saatavissa olevat tuotantokaudet ja nyt välillä vain haluaisin katsoa amerikkalaisen mainosmaailman miesten ja naisten elämää. Ihastuttavinta ovat sarjan naisten vaatteet. Ja pakostakin muistuu mieleen miten Enskakin istui ruokapöydässä valkoisessa paidassa kravatt kaulassa. Aterian jälkeen paloi tupakka sisätiloissa. Eikä siinä ollut mitään hämmästelemistä.

Vielä pahemmin olen koukussa Vallan linnakkeeseen. Suosittu tanskalainen sarja on niin hyvä että sanat eivät riitä sitä kuvaamaan. Käsikirjoittaja on osannut tehdä monipolvisen ja yllättävän tarinan politiikan kiemuroista. Tänä iltana joudun valitsemaan katsonko fiktiivistä politiikan tekoa vai faktapohjaista. Eli Borgen tulee tv5:sta ja TV1:ssä puolueiden johtajat keskustelevat hallituksemme aikaansaannoksista. Nauhoitusmahdollisuuksista huolimatta fakta vienee voiton.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…