maanantai 11. syyskuuta 2017

Kangastus 38 ja Arvoituksellisia muunnelmia

Hyvin on teatterisyksy alkanut Helsingissäkin. Kjell Westö on tämän syksyn kuuma nimi niin teatterissa kuin kirjallisuudessakin. Uusi romaani Rikinkeltainen taivas on ilmestynyt hiljattain ja Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä on katsottavana tyylikäs ja taidokas esitys Westön romaanista Kangastus 38.

Kangastuksessa eletään vuotta 1938, tapahtumapaikkana helsinkiläinen asianajotoimisto. Näytelmän kertoja asianajaja Timo Tuominen kokoontuu ystäviensä kanssa keskustelemaan ajankohtaisista asioista ja samalla myös herrat saavat oivallisen tilaisuuden nauttia hyvistä väkijuomista. Usein paikalla on myös konttoristi rouva Wiik.

Siinä missä asianajaja Klabbenin ystävät ovat selkeitä niin taustaltaan kuin mielipiteiltään, on rouva Wiik hyvin arvoituksellinen. Näytelmässä rouva Wiikkkiä esittää kolme näyttelijää: Nora Dadu, Edith Holmström ja Cécile Orblin. He kuvastavat rouva Wiikin erilaisia persoonallisuuksia. Näytelmään on sen kautta saatu hienovaraista arvoituksellisuutta upealla tavalla. Vähitellen ratkeaa mikä rouva Wiikin tausta on. Oppikoulua käynyt työläisperheen tytär on mukana punakapinassa ja päätyy vankileirille. Siellä koetut kauheudet palaavat mieleen konkreettisesti kun miesjoukossa on tytön raiskaaja ja hyväksikäyttäjä. Mies ei naista tunnista.


Näytelmän kertoja Claes Thune (Timo Tuominen) on westömäinen helsinkiläismies, hieman ahdistunut, itseensä tyytymätön, vaimo on jättänyt hänet rakastuttuaan miehensä parhaaseen ystävään. Herraklubissa on Thunen lisäksi kaksi lääkäriä (Antti Pääkkönen ja Esa-Matti Long) ja liikemies (Petri Liski) sekä mielenterveysongelmista kärsivä juutalaissyntyinen runoilija-näyttelijä (Kristo Salminen) on Thune heistä se joka parhaiten ymmärtää sairastunutta runoilijaa ja kannattaa pan-eurooppalaista rauhanaatette. Muille miehille Saksa kaikkine ilmiöineen on jonkinlainen ihannepaikka.

Kangas on Timo Tuomisen  taidonnäyte, mutta se on ohjaaja Mikaela Hasánin ansiosta hieno kokonaisyys, tyylikäs ja älykäs näytelmä. Se on myös ansiokas kertaus maamme lähihistorian tapahtumista.  



Arvoituksellisia muunnelmia

Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa paneudutaan siihen mitä tapahtuu kun toimittaja tulee haastattelemaan Nobel-palkinnolla palkittua kirjailijaa, joka elää erakkomaisesti omalla saarellaan. Kirjailijalta on juuri ilmestynyt kirjeromaani. Mies ja nainen ovat kirjoittaneet kirjeitä toisilleen viisitoista vuotta. Rakastavat toisiaan, mutta elävät erillään.

Toimittaja (Ilkka Heiskanen) pääsee melkein hengestään kun kirjailija (Heikki Kinnunen) leikittelee ja ampuu tervetuliaiseksi melkein tulijaa kohti. Miehet eivät aluksi pääse yhteisymmärrykseen siitä tehdäänkö haastattelua vai ei.

Hetki hetkeltä selviää lisää siitä mikä näiden kahden miehen suhde on. Vaikka Eric-Emmanuel Schmittin käsikirjoitus ei ole vaikeaselkoinen, ei häiritse vaikka katsoja aavistaakin miten tarina kehittyy ja miten salaisuudet paljastuvat. Onneksi kaikki ei ole valmiiksi pureskeltua.

Arvoituksellisia ajatuksia jää jäljelle senkin jälkeen kun asiat on puitu ja kummankin perimmäinen tarkoitus ja menettelytapa on purettu. Jälleen joutuu toteamaan: rakkaus on merkillinen asia.

Näytelmä on tehty monen teatterin yhteistyöntä. Ohjaaja on Sakari Kirjavainen, lavastaja Juha Mäkipää ja puvustaja Elina Kolehmainen.

Arvoituksellisia muunnelmia nähdään Helsingin lisäksi Hämeenlinnan teatterissa, Kuopion kaupunginteatterissa, Turun Logomossa ja Riihimäen teatterissa.
   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti