lauantai 30. syyskuuta 2017

HAM:ssa ja KOM:ssa

Hätkähdyttävä ja hullunhauska

Teatteriviikossani kohtasi kaksi ääripäätä. Keskellä viikkoa nautin suunnattomasti viisaista sanoista ja ajatuksista upeiden näyttelijöiden esittämänä. Perjantaina nauroin hulvattomasti kaikelle sille mitä nykyajan nuoret neropatit voivat yrityksissään kehittää ja tehdä.

Viisaat ajatukset soljuivat katsojien ajatuksiin HAM:ssa eli Helsingin taidemuseossa.
Lavalla istui kolme valkopartaista miestä: filosofi ja kirjailija (Hannu-Pekka Björkman), musiikkikriitikko (Markku Maalismaa) ja Wienin taidehistoriallisen museon Borbonne-salin vahtimestari (Hannu Kivioja). Musiikkikriitikko on vuosikymmenet istunut Borbonne-salissa katselemassa Tintoretton kuuluisaa maalausta Valkopartainen mies. Kriitikkoa on tarkkaillut  filosofi, jota tarkkailee vahtimestari.

Miehet esittivät Thomas Bernhardin (suomennos Tarja Roinila) romaanista Vanhat mestarit ohjaaja Minna Leinon ja dramaturgien Jukka-Pekka Pajusen ja Eva Buchwaldin aikaan saadun näytelmän.

Ennen näytelmää olin mukana teoksen esittelyssä. Siitä olivat kertomassa ohjaaja Minna Leino, teoksen suomentaja Tarja Roinila ja dramaturgi Jukka-Pekka Pajunen. He kertoivat teoksesta ja sen muuntumisesta näytelmäksi mukaansatempaavaksi. Uteliaisuus heräsi mestariteokseen ja odotukset esityksestä olivat korkealla.

Odotukset täyttyivät täysin. Esitys oli huikea. Näyttelijöiden yhteistyö oli saumatonta. Jokainen liike ja ele oli selkeästi etukäteen suunniteltu. Kaikella oli oma merkityksensä. Taidemuseo loi näytelmälle hienot puitteet. Tuli vääjäämättä tunne: tämä esitys on ainutlaatuinen. Miten hienoa että voin olla mukana näkemässä sen. Taide on merkillinen ja moniselitteinen asia – sen opin näytelmästä.

Hannu Kivioja (vas.), Markku Maalismaa ja Hannu-Pekka Björkman


Melkein mahdollinen idea

Kom-teatterissa kehitettiin nykyajan sturtup-yrityksessä uutta ideaa. Firmassa on palvelumuotoilujohtaja, sisältösuunnittelun johtaja, developer ja konseptisuunnittelija, osake-enemmistön haltija, käyttäjäkokemusjohtaja ja käytettävyyssuunnittelija.

Meno on hektistä. Uusia palveluja ja tuotteita pitää kehittää koko ajan. Tavoitteena että  kaikki pystyvät ylittämään oman kykynsä ja taitonsa jatkuvasti. Kun 41-vuotias palvelumuotoilujohtaja pohtii haluaako hän olla äiti vai ei, tulevat työtoverit apuun. Kehitetään yhdessä uusi applikaatio My baby.

Jotta tuote olisi mahdollisimman hyvä ja toimiva, tarvitaan siihen koko yrityksen henkilöstö, mitä nyt avuksi joudutaan ottamaan työtön näyttelijä. Siinä sitten koko Kom-teatterin väki yhdessä mytyssä harjoittelee babyna olemista vaippoineen kaikkineen.

Näytelmän ovat kirjoittaneet Salla Viikka ja Hilkka-Liisa Iivanainen, joka myös on ohjannut näytelmän. Näyttämöllä Eeva Soivio, Emmi Parviainen, Juho Milonoff, Johannes Holopainen, Vilma Melasniemi ja Niko Saarela viihdyttävät ja kiihdyttävät luontevasti ja hauskasti. Kaikki hupsuimmatkin ”kakkakohtaukset” hoidetaan tyylillä ja taidolla ja oivaltaen.

Milja Ahon lavastus ja Tomi Suovankosken valo- ja videosuunnittelu täydensivät kaiken.   



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti