Siirry pääsisältöön

Kerrostalossako kurjaa

                                  
Olen pitkän elämäni (72 vuotta) aikana asunut kerrostalossa vain 11 vuotta. Mitään epämiellyttäviä kokemuksia ei ole. Pikemminkin päinvastoin. Muutimme 1962 kahden perheen omakotitalosta kerrostaloon Tampereen keskustan tuntumaan Pyynikille. Meillä oli kaksio, jossa asui kuusi-henkinen perheemme. Äidin kanssa ihmettelimme miten täällä riittää tekemistä kun on lämmin vesi, kylpyamme, sauna talon yläkerrassa, pesutupa, kuivaushuone, sähköhella ja -uuni.

Siihen asti ruoka oli laitettu ja paistettu puulämmitteisessä hellassa, sisälle tuli kylmä vesi, pyykki pestiin pesutuvassa, jossa oli pata pyykin keittämistä varten ja hanasta tuli sinnekin vain kylmää vettä. Puut oli kannettava liiteristä (sitä ennen ne oli tietysti pilkottu) jotta sai tulen hellaan. Saunaan oli oma vuoro, jokainen perhe lämmitti saunan omalla vuorollaan.

Monta vuotta olen ollut vakaasti sitä mieltä, että kerrostaloasunto ei ole minun juttuni. Mutta nyt on. Ääniä ei kuulu yhtään mistään. Ikkunat ovat niin tiiviit että kaukainenkaan liikenteen kumu ei kuulu sisälle ja kun avaa ikkunat linnut siellä sirkuttavat.

Työhuoneeni – kuten kaikista muistakin – ikkunasta näkee Komendantinmäkeen. Metsä ja mäki on täynnä erilaisia puita ja ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnoitukset näkyvät ikkunoista.

Onhan täällä opettelemista: missä asioissa voi kutsua huoltomiehen, miten nopeasti heidän kuuluu tulla paikalle, mitä naapureille kuuluu puhua. Kaikki tervehtivät, mutta en millään pysy mukana kuka mahtaa olla kuka. Asuntoja 8-kerroksissa talossamme, jossa on vain yksi rappu, on 39. Aika monta jo erotan ja tiedän heidän nimensä.

Ylellistä on että kaikki on uutta ja modernia kolme vuotta vanhassa talossa. Olihan 30 vuotta vanha talollemmekin kelvollinen, mutta uusi on aina uusi.

     

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…