Siirry pääsisältöön

Jaksan aina vaan


MIKÄ SIINÄ ON NIIN VAIKEAA

Olin vesijuoksemassa espoolaisen ystäväni uintiystävänä. Hänellä oli seniorikortti, joka oikeutti hänelle ilmaisen sisäänpääsyn espoolaiseen uimahalliin. Sama etu koskee myös mukana olevaa seuralaista. Lapsia ei etu koske.

Samalla kortilla Espoossa pääsee ilmaiseksi kuntosalille, jumppiin ja monenmoiseen muuhunkin järjestettyyn liikuntaan. Ikärajana on 68 vuotta. Vantaalla pitää olla 70-vuotias.

Helsingissä on tehty lukuisia aloitteita vastaavista liikuntaeduista. Vastaus ehdotuksiin on vuosikaudet ollut ehdoton ei. Kaupungissa on muka jo nyt tarjolla niin paljon liikuntaa eläkeikäisille edullisilla kaupungin hinnoilla. On missä on!

Ei Pitäjänmäeltä, Konalasta tai Kannelmäestä niin vain tule lähdetty liikuntarientoihin Liikuntamyllyyn Mellunmäkeen tai uimahallille Pirkkolaan. Totta kai noihin liikuntapakkoihin ja moniin muihinkin pääsee HSL:n kulkuvälineillä, mutta kotinurkilla harrastaminen on helpompaa kuin jokin tapahtuma tai aktiviteetti työlään matkan takana.  

Niinpä moni yhdistys on organisoinut liikuntaa ikäihmisille. Mutta kaupunki kiristää eli vähentää tukeaan puuhalle ja samaa tekevät myös eri sivistysjärjestöt, jotka ovat pystyneet tukemaan ikäihmisten liikuntaa ja kuntoilua.

Joka kevät ja syksy yhdistyksissä joudutaan jännäämään tuleeko kaupungilta vuokra-avustusta tai saadaanko tukea ohjaajan palkkioihin sivistysjärjestöltä tai joltain muulta taholta. On aika vaikea etukäteen tietää miten paljon kuntosaliharjoittelusta, tasapainokoulusta, joogasta, vesijumpasta tai senioritanssista pitää periä osanottomaksua.  

Ymmärrän hyvin, että kaupunki joutuu tarkentamaan ohjeitaan ja määräyksiään, mutta miksi muuttaa ohjeita joka vuosi. Monesti ohjekirjeet ovat niin vaikeaselkoisia ettei niistä oikein selviä mitä on tekeillä.

Totta kai ilmainen uintilippu on vähemmän tärkeä etu kuin ilmainen käynti terveysasemalle. Mutta terveysaseman käyntejä tarvitaan vähemmän kun on liikuttu ja kuntoiltu. Asiasta on runsaasti tutkittua tietoa. Jopa yli 80-vuotiaiden lihaskunto kohenee kummasti, jos harjoittelee kuntosalilla muutaman kerran viikossa.    


Ikäihmisten liikuntamahdollisuuksien lisääminen ei missään tapauksessa saa vähentää lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia. Mutta tosiasia on että tekonurmikenttä,  kuplahalli ja jäähalli tarvitsevat huomattavasti enemmän ylläpitorahaa, mitä mummujen ja vaarien uimahallit ja kuntosalit. Me kaikki mahdumme liikuntapaikkoihin ja me kaikki hyödymme toimintamme kohtuullisesta tukemisesta. 

Näin kirjoitin toukokuun Tanotorveen. Asiaa on vatvottu varmaan kohta 20 vuotta. Jossain vaiheessa oli sellaista mielialaa ilmassa että nykyisin virassa olevan liikuntatoimen johtaja olisi kantona kaskessa. Kohta koripalloilija jää eläkkeelle, joten jospa sitten...



Kun flunssa hellittää niin sitten lähden tutustumaan Leppävaaran uuteen maauimalaan. Vielä en tiedä pääseekö ikäväki sinnekin ilmaiseksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…