Jos en someta syrjäydynkö?

Tätä kaikkea pohdin syksyn ensimmäisen tanotorven kolumnissani. 

Minun ei välttämättä enää tarvitse poistua kotoa yhtään mihinkään. Silti teidän kuka on menossa mielenosoitukseen, kuka vastustaa uusinta kansalaisaloitetta, kuka on ollut mustikassa, kuka kirpputorilla, kuka on lukenut tänä aamuna Aamulehteä tai eilen illalla Apua. Tiedän kuka saarnaa sunnuntaina Pitskun kirkossa ja parhaassa tapauksessa voin lukea saarnan kaikessa rauhassa kotona muutaman tunnin kuluttua siitä kun se on pidetty. Tiedän senkin mihin kannattaisi lähteä ruokaostoksille, jos haluan tuoretta lohta tai grillipihvejä edullisesti.  

Tätä kaikkea ja paljon muuta saan tietää kun seikkailen Facebookissa. Twirtter tuntuu minusta hieman oudolta. Eli en tiedä mitä ministeri Stubb ajattelee juuri nyt. Mielipiteitä, muitten ajatuksia ja tekemisiä voin loputtomasti lukea blogeista tai katsoa Youtuben videoista mihin kynnet saa lakattua ja kuvioitua trendikkäästi, miten seinän saa maalattua siististi tai kannon kaivettua pois talon nurkalta.

Jos ystävien tai perheenjäsenten kanssa tulee kinaa siitä mikä oli Urho Kekkosen korkeushyppyennätys tai Lasse Virenin aika Moskovan 10 000 metrillä, asia ratkaistaan googlaamalla.

Hotellit varataan netistä, sieltä ostetaan juna- ja bussiliput ja muutkin liput, maksetaan laskut ja tehdä kaikenlaisia ostoksia. Jopa radio-ohjelmissa neuvotaan että lisätietoja saa ohjelman nettisivuilta.

  

Tämä kaikki edellyttää että omistaa tietokoneen ja monta ohjelmaa sen sisään. Etua on myös jos omistaa älypuhelimen ja/tai tabletin. Ja pelkkien koneiden varassa ei mikään aukene. On maksettava tele-operaattorille. Ja kun haluaa Spotifysta musiikkia, ei muuta kuin maksamaan.

Tv-ohjelmien katseleminen on myös vanhanaikaista. Jos ei ohjelma löydy ilmaiseksi Yle Areenasta, voi sen ostaa maksullisista arkistoista. Netflixin avulla voi katsoa elokuvia tai erilaisia sarjoja. Mutta taas pitää maksaa. Urheilufriikki löytää vaikka mitä katsottavaa ja koettavaa lukuisilta maksullisilta kanavilta. Yhdellä maksu-kanavalla ei pärjää jos haluaa katsoa jääkiekkoa, pesäpalloa, Formulaa, tennistä ja yleisurheilun huippukisoja.

Aikanaan kauhistelimme kun puhelinlaskuihin meni muutama kymppi joka kuukausi, nyt käytämme erilaisiin teknologia-kuluihin kymmeniä euroja kuukaudessa. Uusi puhelin, tietokone tai tabletti maksaa aina vain enemmän ja enemmän.

Totta kai sähköpostiaan voi käydä lukemassa kirjaston koneelta ilmaiseksi ja käyttää sitä muuhunkin, mutta se vaatii melkoista viitseliäisyyttä.

Kaikkien rahkeet eivät riitä mukana olemiseen. Raha on yksi este ja usein myös ikä ja asenne. Vieläkin muistelen lämmöllä Pitäjänmäen Muistipiirin perustajajäsentä, joka yli 80-vuotiaana ovela ilme kasvoillaan kysyi kun tapasimme ”kylillä”, haluanko hänen sähköpostiosoitteensa. Hän oli hankkinut tietokoneen ja nyt oli osoite jaossa. Totta kai halusin ja sitten alkoi posti kulkea.

Hämmentynein mielin pohdin miten ystäväni, jotka eivät ole voineet tai halunneet hankkia taitoja tietokoneen ja älypuhelimen käyttämiseen, selviytyvät.

Ja mikä minun on selviytyessä kun mikrotukihenkilöni on taas lähietäisyydellä. Eipä silti mummin ongelmia joutui tyttärenpoika ratkomaan varusmiespalvelunkin aikana. Ensimmäiset ongelmat tulivat kolmen päivän päästä siitä kun poika oli matkannut Kouvolan taakse, mutta onneksi oli puhelimet ja ilta vapaata. 

Kun yhteydet ovat kunnossa, havahdun lähes joka päivä hämmästelemään sitä miten paljon aikaa käytän Facebookissa roikkumiseen, kaiken maailman asioiden googlaamiseen ja jopa välillä pelaamiseenkin. Pou on minun kaverini ja harjoittelem minä Sudokunkin täyttämistä, tosin vain niiden helppojen. Mikään matikkanero kun en ole.