Siirry pääsisältöön

Kun suru kätketään


Kuva on isoäitini Aleksandra Kivisen hautajaisista Nokialla huhtikuussa 1939. Aleksandra oli kuollessaan 47-vuotias. Vasemmalla on hänen kaksi sisartaan ja sen jälkeen tyttäret Sirkka, Kerttu, Maija ja Alli sekä kaksi veljeä. Nuorin tyttäristä Maija on vasta 14-vuotias, äitini Sirkka 19-vuotias. Naisilla on kasvoillaan musta huntu, joka siirrettiin pään taakse hautajaisten jälkeen.

Lähiomaiset pitivät mustia vaatteita ja suruhuntua useampia viikkoja. Näin läheiset tiesivät että perheessä on joku kuollut. Miehillä oli takissaan surunapit vielä minun nuoruudessani.

Nyt emme paljon kuolemista keskustele. Tapaan tuttuja ja he kysyvät mitä kuuluu. Vastaan että ihan hyvää. Tapoihin ei vain enää kuulu kertoa että veljeni ja kuollut ja hänen hautajaisensa ovat parin viikon päästä.

Sairauksista keskustelemme - liikaakin. Moni kertoo että he tapaavat nuoruuden ystävien tai koulutovereiden kanssa ehdolla että sairauksista kertominen on kiellettyä. Muuten ei parin tunnin tapaamisen aikana ehtisi muuta kuullakaan kuin toistensa sairaskertomukset. Siihen saakka sairauksista kertominen on ajanvietettä kun itse ei sairasta.

En vaadi takaisin suruhuntuja enkä mustia vaatteitakaan - etenkin kun olen päätynyt siihen että musta ei ole vaatteiteni väri, mutta jonkinlaista rehellistä otetta elämään. Aina kuuluu kaiken olla niin hienosti ja auvoisasti.

Rohkenenpa jopa epäillä että tämä kaikkinainen some-elämää vain lisää sitä. Harmistumisiaan voi ohimennen purkaa. Ei kai kukaan halua julkisesti valitella ja harmitella ongelmiaan, mutta pitääkö kaikki silti pukea "meillä on kivaa" kaapuun.

 
Kun seppeleet oli laskettu Aleksandran haudalle. Nyt on omaksuttu tyylikäs tapa laskea arkulle yksi  ruusu. Etenkin jos vainaja poltetaan, on ruusu paikallaan. Seppeleet ovat kadonneet samalla tavalla kuin suruharsot ja koko loppuelämänsä mustissa vaatteissa, huivi tai hattu päässä kulkeneet lesket.

Heikin muistolle äitimme opettama iltarukous.
Levolle laske Luojani, armias ole suojani. Sijailtan jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…