tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kun suru kätketään


Kuva on isoäitini Aleksandra Kivisen hautajaisista Nokialla huhtikuussa 1939. Aleksandra oli kuollessaan 47-vuotias. Vasemmalla on hänen kaksi sisartaan ja sen jälkeen tyttäret Sirkka, Kerttu, Maija ja Alli sekä kaksi veljeä. Nuorin tyttäristä Maija on vasta 14-vuotias, äitini Sirkka 19-vuotias. Naisilla on kasvoillaan musta huntu, joka siirrettiin pään taakse hautajaisten jälkeen.

Lähiomaiset pitivät mustia vaatteita ja suruhuntua useampia viikkoja. Näin läheiset tiesivät että perheessä on joku kuollut. Miehillä oli takissaan surunapit vielä minun nuoruudessani.

Nyt emme paljon kuolemista keskustele. Tapaan tuttuja ja he kysyvät mitä kuuluu. Vastaan että ihan hyvää. Tapoihin ei vain enää kuulu kertoa että veljeni ja kuollut ja hänen hautajaisensa ovat parin viikon päästä.

Sairauksista keskustelemme - liikaakin. Moni kertoo että he tapaavat nuoruuden ystävien tai koulutovereiden kanssa ehdolla että sairauksista kertominen on kiellettyä. Muuten ei parin tunnin tapaamisen aikana ehtisi muuta kuullakaan kuin toistensa sairaskertomukset. Siihen saakka sairauksista kertominen on ajanvietettä kun itse ei sairasta.

En vaadi takaisin suruhuntuja enkä mustia vaatteitakaan - etenkin kun olen päätynyt siihen että musta ei ole vaatteiteni väri, mutta jonkinlaista rehellistä otetta elämään. Aina kuuluu kaiken olla niin hienosti ja auvoisasti.

Rohkenenpa jopa epäillä että tämä kaikkinainen some-elämää vain lisää sitä. Harmistumisiaan voi ohimennen purkaa. Ei kai kukaan halua julkisesti valitella ja harmitella ongelmiaan, mutta pitääkö kaikki silti pukea "meillä on kivaa" kaapuun.

 
Kun seppeleet oli laskettu Aleksandran haudalle. Nyt on omaksuttu tyylikäs tapa laskea arkulle yksi  ruusu. Etenkin jos vainaja poltetaan, on ruusu paikallaan. Seppeleet ovat kadonneet samalla tavalla kuin suruharsot ja koko loppuelämänsä mustissa vaatteissa, huivi tai hattu päässä kulkeneet lesket.

Heikin muistolle äitimme opettama iltarukous.
Levolle laske Luojani, armias ole suojani. Sijailtan jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti