keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Tämä on ihanaa

Kun takatalvi saapui Helsingin Pitäjänmäkeen, minä monien muiden mukana oli hieman harmissani ja hämmentynyt. Olin jo ollut liikkeellä uusissa kiiltävissä herrainkengissä - matalakantaisissa nauhakengissä. Nyt piti sitten lähteä Neulekerhoonkiin saappaat jalassa.

Lunta tuli vain lisää ja lisää. Kotitiemme oli minun mielestäni niin tukossa että en kuvitellut edes yrittäväni 65 metrin matkan ylittämistä autolla, jossa on kesärenkaat.

MUTTA ONNEKSI tiistaina aamupäivällä


aura tuli ja nujersi lumet eli siirsi ne kasaan pihatiemme perukoille - tosiasiassa kotirappustemme lähelle. Kameran kanssa ehdin paikalle vasta kun aura oli tulossa tekemään jälkitöitä.

Viime talvena jolloin lunta ei satanut juuri lainkaan, sukulaistyttö oli vakaasti sitä mieltä että lumen vähyys johtui siitä että olimme jo marraskuussa maksaneet urakkahinnan talven lumitöistä huoltoyhtiölle. Silloin heille riitti kaksi keikkaa. Tänä talvena on samalla rahalla saanut jo 7 keikkaa. Ilo siitä ettei tarvitse huolehtia lumitöistä on suuri. Kesti vuosikausia ennen kuin löysimme yrityksen joka tulee erilliselle pihalle tekemään lumityöt.

Lumisesta takapihasta oli tavattomasti iloa kun leikimme siellä Kertun, 7 v. kanssa. Rakensimme teitä. Niihin tarvittiin lunta ja rännistä tippuvaa vettä. Leivoimme myös margariinipullia. Kun kahlasimme räntäisessä lumessa ja lätäköissä, huokaisi Kerttu, että tämä on IHANAA!

Margariinipallojk 

Kolme tietä jaksoimme rakentaa 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti