Siirry pääsisältöön

Mummilan keittiössä


Sirkan baari menee puolen tunnin kuluttua kiinni. Kun tämä ilmoitus oli kuultu, siirtyi viimeinenkin keskustelija tai tv:n katsoja, ruokapöytään. Äitini oli pitänyt baariaan auki klo 12:sta asti. Väki = isä, lapset, heidän puolisonsa, poika- ja tyttöystävät, setä, täti ja yksi lapsenlapsi olivat valuneet sunnuntaina paikalle riennoistaan vähitellen, mutta nälkäisinä. 
Kotonahan asuivat vain isäni ja äitini.

Puolelta päivin tuli aina syömään äitini sisaren leskeksi jäänyt puoliso. Taskussa oli pihlajamarja-karkkipussi. Sen sai paikalla ollut nuorimmainen. Monta vuotta hän oli pikkusiskomme, kunnes karkkipussin saajaksi tulin vanhin tyttäreni. Muut tulivat paikalle sitten kun kavereitten luota ehti, suunnistuskilpailut olivat päättyneet, treenit ohi tai non-stop-elokuvat nähty.

Erityisesti kaikki pitivät äitini paistamista pienistä lätyistä (tamperelaisittan). Oli siinä paistamista kun syöjiä oli pitkälti toistakymmentä. Nyt minä olen tämä isoäiti joka ruokkii väkeä. Onneksi pidän ruoan laittamisesta ja minulla on käytössäni muitakin ohjeita kuin Kotikokki –kirjan ohjeet.

Paljon on ruokakulttuuri elinaikani muuttunut. Nyt syödään muutakin kuin jauheliha- tai ruskeaa kastiketta sipulinpaloilla höystettynä, silakkalaatikkoa on perheissä varmaan harvoin tarjolla, enää ei syödä makaroonivelliä eikä läskisoosia. Kaupassa käytiin välillä montakin kertaa päivässä. Ei ollut jääkaappia, joten maitoa saatettiin hakea vasta illan suussa. Maanantai oli aamuista paras, koska silloin ei tarvinnut syödä kaurapuuroa, kun ei ollut tuoretta maitoa – tämä vain lämpimillä säillä.

Pikkukauppoja kaipaan. Ei siitäkään kun kotikulmillani oli ruokakauppa ole kuin vajaat kaksikymmentä vuotta. Kaupassa oli tili, joten lapsillakaan ei ollut kauppareissulla oltava rahaa mukana. Pölläsen kaupassa palveltiin asiakkaita tosissaan. Pääsiäisen ja joulun alla lihapuolen hoitaja tarkisti, mitä perheessämme oli syöty edellisenä vuonna ja sen mukaan hän laittoi lammaspaistin tai kinkun valmiiksi.   

Nyt ruoalla fiilistellään ja samaan aikaan ostetaan sieltä mistä saadaan edullisimmin. Nämä kaikki asiaa eivät välttämättä sovi yhteen, mutta mielikuvillahan niin monessa asiassa pelataan.

Ihan niin kuin rakkaassa teatterissanikin. Parisuhdeasiat ovat ruodittavina Helsingin Kaupunginteatterissa. Studio Pasilassa Riitta Havukainen ja Sixten Lundberg puivat suhdettaan italialisten Dario Fon ja Franca Ramen kirjoittamassa Avoimessa liitossa. Ohjaaja Pekka Strang on saanut näyttelijöiden kanssa esityksestä loistavan sanailuleikin. Vakavien asioiden kimppuun käydään myös leikkimielellä.
Ihan yhtä lailla tosissaan ollaan Pengerkadulla ranskalaisen Èric Assousin Ihanissa naisissa. Kari Heiskanen on ohjannut kolmen miehen – Heiskasen lisäksi lavalla ovat Pertti Sveholm ja näytelmän suomentanut Timo Torikka – naisasioihin liittyvistä vaikeuksista napakan ja hauskankin esityksen. Kolme taitavaa näyttelijää tarjoavat katsojille nautinnollisen teatteri-illan.

Sitä ja paljon muutakin on Suomen Kansallisteatterin huikaiseva Slava! Kunnia. Moneen kertaan on kerrottu että Pirkko Saisio kirjoitti näytelmänsä valmiiksi ennen kuin Venäjän tilanne oli muuttunut nykyiseksi. Viiltävällä tarkkasilmäisyydellä kirjailija on vaistonnut mitä on tulossa. Ohjaaja Laura Jäntti ja koko esiintyjäkaarti yltää upeaan suoritukseen. Jussi Tuurnan musiikki vie kuoron ja näyttelijöiden laulujen avulla esitystä hienosti eteenpäin. Puntti Valtonen, Juha Muje ja Timo Tuominen loistavat puhumattakaan Katariina Kaituesta.  
Kevään helmiä teatteriesitysten joukossa on Kansallisteatterin Willensaunan Aamu. Michael Baran on kirjoittanut ja ohjannut maailmankuulun pianistiäidin ja hänen kahden tyttärensä suhdekiemuroista raikkaan esityksen. Seela Sella, Terhi Panula ja Cecile Coblin ovat loistavia. Hieman helpotusta viiltävään välien selvittelyyn tuo sattumalta konserttisalin lämpiöön eksyvä putkimies – sopivalla tavalla rempseä, runoja kirjoittava Heikki Pitkänen.


Ruoasta piti kirjoittaa, mutta kun missään näytelmässä ei juuri syödä. Mitä nyt Ihanissa naisissa tilataan pitsaa ja ahmitaan sitä.   

Näin Tanotorven huhtikuun numerossa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…