Siirry pääsisältöön

Tyhjenevää Suomea, mansikoita ja opiskelupaikka

On nähty Liisa ihmemaassa Suomenlinnan kesäteatterissa, poimittu kahteen otteeseen mansikoita Kartanon Marjan mailla Espoon Kauklahdessa, käyty Varkaudessa ja Outokummussa ja Ikeassa.

Liisa ihmemaassa oli aika uskollinen Caroll Lewisin tarinalla. Näytelmän ohjaaja Juha Kukkonen saanut lisukkeiksi upotettua mukaan Peter Pania ja Ozin ihmemaata ja tätä meidän omaa aikaammekin. Ryhmäteatterin väellä on taito luoda Suomenlinnan muurien sisään taianomaista tunnelmaa. Tekniikka auttaa siinä kummasti. Liisan roolissa Anna-Riikka Rajanen oli valloittava. Oli helppo uskoa että itseensä uskova tyttö kykenee mihin vain.

On hauska käydä teatterissa 10-vuotiaan kanssa. Toisaalta hän on kriittinen, mutta toisaalta myös vastaanottavaisempi kuin minä. Meillä oli kaikenkaikkieen super-teatteri-ilta. Pisteenä i:n päällä hyvät eväät: karjalanpiirakoita, jääteetä, hedelmäsalaattia, herneitä ja mansikoita. Loput eväät Karla söi kotimatkalla autossa.

Keskustassa auton parkkeeraaminen maksaa nykyisin jo niin paljon että väkisinkin aina pohtii kannattaako autolla mennä. Illalla on joka tapauksessa ylellistä päästä heti suoraan omalla autolla kotiin.

Ihanassa Ikeassa

Auto tarvittiin mansikoiden poimimisretkillekin. Rossin tilalla Bembölessä ei marjoja riittänmyt ainakaan perjantaina iltapäivällä itsepoimijoille. Meidät neuvottiin Kauklahteen ja sieltä löytyikin pieniä, mutta kypsiä marjoja. Ilmeisesti alkukesän kylmyys on jättänyt valtaosan mansikoista pieneksi.


Pieniä olivat nekin mansikat joita olin Kauklahdessa poimimassa maanantaina. Suomeen muuttanut Elisa halusi ehdottomasti päästä mansikan poimisretkelle. Hyvää oli smoofiekin mitä tein. Ohjeessa neuvottiin laittamaan joukkoon kauraleseitä ja hyvin sopivat joukkoon.

Koska olimme lähellä Ikeaa, oli sinne pakko poiketa. Elisa sai hankittua kotiinsa monta tarpeellista tavaraa. Sohvapöydänkin ostimme. Pariin kertaa Elisa huokaili, miten ihana Ikea on! Kun olimme Ikean ravintolassa, kysyin Elisalta milloin saa tietää opiskelupaikastasi. Ja niinpä tyttö ryhtyi heti selaamaan Aalto-yliopiston sivuja ja löytyihän sieltä Elisankin nimi hyväksyttyjen joukosta.

Ennen vanhaan - eli minun nuoruudessani vanhemmat eivät koskaan saaneet kehua omia lapsiaan. Onneksi isovanhemmat saivat varmaan silloinkin kehua ja saavat nytkin. Elisa on tehnyt upean työn käymällä koulua neljässä eri maassa niin hyvin tuloksin, että napppasi opiskelupaikan itselleen 18-vuotiaana. Pakko vähän muistella että taitaa tulla äitiinsä. Osa meistä lähipiiriläisistä kuuluu kanssani siihen joukkoon, joka on aloittanut väähän myöhemmin ja opiskellut pitkään ja hartaasti.

Mihin katosivat työpaikat?

Mansikoiden ja Ikean välissä kävimme Enskan kanssa Varkaudessa ja Outokummussa. Varkaudessa olen asunut 1945 - 1947. Enemmänkin muistan kesästä 1959, jolloin 15-vuotiaana olin Elvi-tädin kaupassa Taulumäellä töissä. Emme ehtineet koluta Taulumäkeä sen kummemmin. Könönpellossa, jossa asuimme sodan jälkeen, kävimme kääntymässä. Mutta lauantain pitkällä kävelyretkellä löysimme Taipaleen kanavan rakentajille pystytetyn muistomerkin.

Kanavan rakennstöissä 1868 - nälkävuonna - menehtyi melkein kolme sataa  työntekijöitä. Heidän hautapaikalleen on Varkauden seurakunta pystyttänyt 1936 muistomerkin. Pakko oli hämmästellä miksi hautausmaa on monen kilometrin päässä kanavalta. Enska muisteli että nälkävuodet johtuivat kadon ja kylmien ilmojen lisäksi, myös siitä että maailmalla saatavissa olevaa viljaa ei ajoissa tilattu Suomeen. Ehkäpä herrojen omaatuntoa kolkutti Varkaudessa vähemmän kun kanavanrakentajien haudat olivat poissa kulkijoiden silmistä. Mikä kiire kanavaa oli rakentaa juuri silloin kuin väki oli heikoilla!!!




Varkaudessa vallitsi aika alakuloinen tunnelma. Kaupungilla oli hyvin hiljaista. Lehti-ilmoitusten mukaan asunto heltiäisi 800 - 1000 neliöhinnalla. Kun ei ole työtä, ei ole mitään mieltä asua koko paikkakunnalla.

Samantapainen ilmapiiri vallitsi Outokummussakin, mutta ei synttäreillä joihin olimme iloksemme saaneet kutsut. On hienoa kun sankarin sisarusten lapset puolisoineen olivat tulleet paikalle runsaslukuisesti. Vaikka ei tätä sukulaispappaa kenenkään tarvitse hävetä.

Tavoitetta itse kullekin löytyy oheisesta kuvasta. Siinä poseeraa juuri 80 vuotta täyttänyt ystävämme ja kohta saman iän saavuttava Enska.

 
        


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…