Siirry pääsisältöön

Kesäapulaisen hymy

Varsin monissa kaupoissa on Suomessa otettu käyttöön "hyvää päivän jatkoa" tai "hyvää viikonloppua" toivotus. Eli kassahenkilöt on koulutettu sanomaan toivotus asiakkaille. Kun kassalla on latonut tavarat hihnalle mahdollisimman nopeasti, yrittänyt haalia ne kasseihinsa, maksaa nopeasti - vaikka kaikkien korttien kaivaminen rahapussin kätköistä on hankalaa-, laittaa kortit ja kuitti takaisin lompakkoon, joka pitää sujauttaa jonnekin turvalliseen talteen, pakata loput tavarat ja hymyillä kassahenkilölle kiitokset toivotuksesta, tuntee itsensä lähinnä hölmöksi. Kaikki on pahimmassa tapauksessa tapahtunut syvän hiljaisuuden vallitessa. Tuntuu kummalliselta että tuntematon henkilö toivottaa minulle hyvää illan jatkoa.

Kaikki on toisin kun kassan kanssa on vaihdettu muutama ajatus ja ikäänkuin tultu tutuiksi jos ei sitä jo olla etukäteen. Monissa liikkeissä on niin vähän myyjiä, etteivät he yksinkertaisesti ehdi paneutua asikkaiden asioihin.

Kummallista oli että Lontoossa myyjiä oli paljon kaupoissa ja ravitsemusliikkeissä työntekijöitä melkein liiankin monta. He ehtivät auttaa kun sitä halusi ja olivat ystävällisiä. Lontoossa oli aluksi sopeutumisongelmia kun tuntemattomat katsoivat silmiin ja puhuivat suoraan. Ei meillä vaan. Mutta ei ole Tanskassakaan.

Hämmästelen mistä suomalaisten mieleen on iskostunut ajatus että tanskalaiset ovat niin hauskoja ja niin ystävällisiä. Eivät ole, vaan pääsääntöisesti ihan samanlaisia mörököllejä kuin mekin.

Tässä vaiheessa täytyy myöntää että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Onhan niin että jos itse olen ystävällinen ja hymyilen ja puhun myönteisessä hengessä, kohdellaan minua useimmiten samalla tavalla.

Sen opin Tammelan torilla Tampereella, että pitää kahviloissa tarkasti katsoa keneltä uskaltaa pyytää ylimääräistä tuolia lainaksi. Kun tuhti ikäiseni täti väittää ettei niitä tuoleja saa ottaa kun on tulossa lisää väkeä, eikä ketään tule 20 minuutissa, pohtii pakostakin minäkö käyttäydyin huonosti. Toisessa pöydässä istuva pariskunta ei ylimääräisiä tuoleja tarvinnut.

Onneksi Tammelan torilta sai ostaa hyvää Tapolan mustaa makkaraa, Jaakkolan Siikli -perunoita, makeita mansikoita, raikkaita porkkanoita ja punajuuria. Ei siinä jäänyt suremaan tuoleistaan kiinni pitäviä matameja.




Ensin on tehtävä matka. Sitten hankittava papereita, niittejä, nappeja, liimanauhaa ja vaikka mitä. Valittava valokuvat ja tilattava niistä paperiversiot. Kun Ifilorista saapuu latikkollinen valokuvia, alkaa näpertäminen. Olohuoneen iso pöytä on tavaraa pullollaan monta, monta päivää, mutta kaiken päätteeksi kertyy isoon kansioon muutama sivullinen tarinaa tehdystä matkasta, tapahtumasta ja muuten vaina muistelemisen arvoisesta asiasta tai hetkestä.

Nyt on alkukesä ja Lontoo kansissa. Tanskan kuvat ovat tulossa postissa, joten skräppäily jatkuu vielä muutaman tovin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…