maanantai 21. heinäkuuta 2014

Muumimaailman lumo säilyy

Meidän = Kerttu,6 v. ja minä 70 v. oli pakko ihan ensimmäiseksi nähdä Naantalin Muumimaailmassa Alisa, noidan tyttärentytär. Luvassa oli lorutuokio noidan mökillä. Olimme siellä ja olimme monessa muussakin Muumimaailman paikassa ja vaikka kuinka monessa esityksessä. Kerttu muisti paikat hyvin kahden vuoden takaa. Olen ollut Muumimaailmassa ja Väskin seikkailusaarella niin monta kertaa etten enää osaa edes laskea.

Muumimaailma on mukava paikka. Hieman sitä ihmettelen että siellä on niin paljon pieniä taaperoita. En usko että 1-vuotias rattaissaan loikoileva pieni tyttö tai poika saa kovin paljon irti vierailustaan Kailon saarella. Mutta saattaahan olla että isä tai äiti on oikeasti se henkilö jonka on ehdottomasti päästävä Muumimaailmaan. Minä kävin aikoinaan Muumimaailmassa ensimmäisen kerran yksinäni.



Alisa poskessa 

Alisa ja noita 

Suora yhteys Kultarantaan

Huilipaikassa 

Iso halaus 

Tavoillemme uskollisena kävimme myös kesäteatterissa Vartiovuorella. Ohjelmassa oli Timo Parvelen Ella ja presidentti. Pressa tuli Niinistön autolla ja oli melkein esikuvansa näköinen. Näytelmän jälkeen alkoi esityksen ruodinta. Vaikka meitä oli vain kolme kriitikkoa, mielipiteitä oli paljon. Kukaan meistä ei oikein ollut innostunut esityksestä. Olen lukenut Karlalle kaikki Ella-kirjat ääneen. Pidän niistä tavattomasti, mutta Ella ja Sampan urotyöt ei ole meidän kummankaan suosikki - pikemminkin päinvastoin.

On aikalailla katsojien aliarvioimista kun toisluokkalaisia esittävät keski-iän paremmalla puolella olevat näyttelijät. Vaikea oli hyväksyä sitäkään että opettaja puhui epäselvästi ja merkillistä murretta. Ei ollut hyvää teatteria.

Ruissalo ei petä kävijäänsä koskaan. Olimme Saaroistenniemessä uimassa ja nauttimassa kauniista kesäpäivästä. Lounas sujui sutjakkaasti Koulussa. Kävimme myös Kerttu-ravintolassa. Suomen Kuvalehdestä luin kotiin palattuani että paikka on Turun vasemmistonuorten kantapaikka. Ei huono!

Kaksi Kerttua

Hauska oli käydä Turun torilla ja törmätä siellä pitäjänmäkeläisten tuttujen sukulaismieheen, jolta ostimme Laitilassa kasvatettuja perunoita - mainitsin että perunat matkaavat Helsinkiin. Myyjä kertoi että hänellä on siellä sukulaisia ja minä tietysti kysyin missä päin Helsinkiä. Ja ihan kotikulmillahan hänen sukulaisensa asuvat.

Jos on Turussa kivoja paikkoja, on niitä Helsingissäkin. Aamupäivän vesijuoksutunti Uimastadionilla on yksi kesän mukavia asioita. Väkeä ei yhdeksän jälkeen ollut vielä tungokseen asti. Tänään on päivä kulunut muuttopuuhissa. Veimme Elisan kanssa vanhat kiukaan kivet ja vähän muutakin tavaraa Sortti-asemalle ja Elisan kotiin siirtyi monenlaista tarpeellista.

Ilahduin kovasti kun Elisa halusi ottaa vuonna 1964 lahjaksi saamani Arabian ruokakaluston käyttöön. Tuntuu hienolta että astiat saavat uuden elämän lojuttuaan monta vuotta kellarissa laatikossa. Minä olen tyytyväinen kun saan tilaa kellarin hyllyille ja Elisa puolestaan kun saa täytettä astikaappiinsa.

Alokaskin oli lomilla. Nyt niitä lomia sitten alkaakin ilmeisesti olla joka viikonloppu. Onneksi alokas oli hyvin innoissaan kaikesta siitä mitä on tarjolla. "Aina on kiire odottamaan", totesi nuori mies ja samaan mieltä oli 60 vuotta asevelvollisuuttaan suorittamassa ollut ukkikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti