maanantai 28. huhtikuuta 2014

Tuolijoogaa mummuille

Maanantai alkoi tuttuun tapaan Pitäjänmäen Nuorisotalolla seniorijoogalla. Merja Valve - pidetty ja pitkäaikainen ohjaajamme ehdotti syksyllä varovasti, että ottaisimmeko joku kerta ohjelmaan tuolijoogan. Hän oli tähystellyt ja nähnyt että Nuorisotalolla on sopivia tuoleja riittävästi. Meitähän on ryhmään ilmoittautunut 28, mutta harvoin kaikki ovat paikalla.

Suhtauduin ajatukseen hieman hämmentyneenä. Seniorijoogaa. Tuolijoogaa. Alkaa kuullostaa mummujoogalta. Mutta eipä olekaan. Tänäänkin oli niin tehokasta joogaa alaselälle ja lapaluiden alueelle, ettei paremmasta osaa edes haaveilla. Liikkeet ovat näennäisesti helppoja ja mukavia,, mutta niin tehokkaita.

Sain taas tänään melkoisen piristysruiskeen joogasta. En voi muuta kuin olla iloinen että aikanaan pidin sitkeästi kiinni 17-vuotiaana saamastani päähänpiintymästä että minusta tulee toimittaja. Nyt yli 50 vuotta myöhemmin voin edelleen tehdä toimittajan töitä.

Olen viimeistellyt Eläkkeensaaja -lehden juttuja. Kirjastossa jutun sain kokonaan valmiiksi ja yhden varsinaisen jutunkin. Aloitin myös kesäteattereiden ohjelmistosta kertovan jutun kirjoittamisen. Sain valmiiksi Tiedottamalla tutuksi -tiedotuskurssin viimeisen osion aineiston sekä kurssin palautuslomakkeen. Kurssi on käynnissä netissä. Emme vielä ottaneet käyttöön erityistä opetusalustaa, koska Eläkkeensaajien Keskusliitto tekee yhteistyötä Työväen Sivistysliiton kanssa ja heillä on tänä keväänä poistumassa käytöstä vanha ohjelma ja uusi tulee vasta syksyllä.

Nyt olen lähettänyt sähköpostina aineiston ja tehtävät opiskelijoille ja pitävät yhteyttä sähköpostilla. On ollut ilahduttavaa että muutama opiskelija on kirjoitellut moneen kertaan ja kertonut oman yhdistyksensä toiminnasta ja tiedottamisen kipupisteistäkin. Opiskelijoita on viisi - ihan riittävästi pilottihankkeeseen.

Tehtävät ovat kaiketi olleet aikalailla odotettuja. Jännityksellä odotan palautetta. Mikään helppo tapa opiskella nettikurssi ei ole. Onneksi olin pitämässä tiedotuskurssia Rajaniemessä Virroilla maaliskuun alussa. Sain sieltä moneen asiaan varmistusta ja monta asiaa jouduin tekstissäni korjaamaan ja täydentämään.

Taloudellisesti puuhani eivät ole kovin tuottoisia, mutta pienikin palkkio saa aikaan sen että välillä osaa tehdä ihan oikeita töitä. Vaikka kyllä oikeita töitä on ikkunoiden peseminen, silittäminen, ruoan laitto, leipominen.

Eilen oli erilainen päivä. Ensimmäistä kertaa kapusimme tänä keväänä Enskan kanssa Malminkartanon mäelle. Hitaasti mutta varmasti pääsimme huipulle.

Jäätäkin nähtiin matkan varrella 

Elämäni ensimmäinen selfie 
     

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti