sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Ihanat neljäsluokkalaiset

Minulla oli ilo olla haastateltavana Helsingin yiliopiston Viikin normaalikoulun neljännen B-luokan äidinkielen tunnilla. Oppilaat tekevät luokkalehteä ja opettaja Tuija oli kysynyt Karlalta onko mummisi toimittaja ja niin päädyin perjantaina tentittäväksi. Onneksi Karla oli vihjaissut että joku oppilaista kysyy mikä on oudointa mitä minulle on toimittajana tapahtanut. Kysyttiin kuinka montaa henkilöä olen haastatellut ja miten monta juttua kirjoittanut. Arvelin nopealla laskutavalla että olen haastatellut reilusti yli tuhatta ihmistä. Juttujen määrää en edes osaa laskea.

Oli oltava skarppina neljännen B:n edessä. Edellisviikolla olin nähnyt heidän tekemän näytelmän ja nauttinut erilaisista musiikkiesityksistä.

Hieman lapset olivat pettyneitä kun en ole haastatellut julkkiksia joita he tietävät. On aika hauska miettiä kuka on ollut oman aikani julkkis eri vuosikymmenillä. Olihan minullakin 10-vuotiaana omat idolini. Niitä löytyi Elokuva-Aitasta ja Ajan Sävelestä. Filmitähdet olivat julkkis-listalla hyvin suosittuja.

Jos ei muuten tunne olevansa vanha huomaa sen siitä mitä asioita museoissa esitellään. Kaapelitehtaan ruokamuseossa on esillä 1980-luvun ruokakulttuuria - onko siinä nyt niin mitään ihmeellistä juolahti mieleeni kun kuulin siitä. Tänään Hesarissa kerrottiin 1980-luvun ravintola-elämästä ja Espoon Lelumuseossa on esillä venäläisiä leluja. Olin Espoon museossa kahden 6-vuotiaan ja yhden mummin kanssa. Eivät naapurimaan lelut kovin suurta vaikutusta tehneet. Paljon mielenkiintoisempia olivat eri vuosikymmen oman maan lelut. Enemmän oletin että museossa olisi ollut leikkimahdollisuuksia. Muutama vuosi sitten barbi-näyttelyssä riitti vaikka minkälaista tekemistä.  

Tänä aamuna tarjosin aamiaiselle pekoni-muna-muffinsseja. Olivat aika hyviä - hieman olisi saanut taikina olla löysempää - seuraavalla kerralla sitten.


Lauantaina oli Pitäjänmäen Eläkkeensaajien myyjäiset. Myytävää oli taas niin paljon että taloudellinen lopputulos oli hyvä niin kuin edellisinäkin vuosina. Ei myyjäisten loppusummalla tietenkään ole mitään kattoa. Nyt tuotto on entistäkin tärkeämpi kun kaupunki on vetänyt avustuksensa pois.



Myyjäisistä  löytyivät nämä ihastuttavat kananmunanlämmittimet jotka nyt koristavat keittiön pöytää. Minulla on iso laatikollinen - siis kenkälaatikollinen - pääsiäiskoristeita eikä niitä voi oikein laittaa esille kun vasta pääsiäisviikolla. Eli niiden käyttöaika on hyvin lyhyt - ei neljää viittä viikkoa niin kuin joulukoristeilla.

Edessä on kummallinen viikko. Viikin väki on päiväkoti Sotkankodon kanssa Lapissa ja Matias Pariisissa - tulee tiistaina. Eli ei ole tyttöjen hoitoa. Elisa tulee perjantai-iltana viikonlopuksi Suomeen ja Kerttu ja Karla kotiin sunnuntai-aamuna.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti