Siirry pääsisältöön

Osaanko nauraa itselleni

Kaksi päivää olen pohtinut sitä osaanko ja kykenenk nauramaan itselleni. Helsingin Kaupunginteatterissa Vielä ehtii näytelmässä oli pakko heittää tämä kysymys itselleen. Nuorta yleisöä huvitti ja nauratti tavattomasti vanhojen ihmisten törmäily ja kohelointi. Ja itse asiassa se oli juuri sellaista mitä meidän vanhojen ihmisten touhuilu on. Tosin ylettömästi ylinäyteltyä.

En ymmärtänyt miksi miehenkipeä Riitta Havukainen istui jalat harallaan ja kiemurteli kävellessään. Miksi Leena Uotila dementoituvana tähtitoimittajana kohelsi koko ajan ja puhui näytelmän roolihenkilön mukaan niin että tahtoessaan kaikelle sille mitä hän sanoi saattoi nauraa. Miehensä mielivallan elävä Ulla Tapanainen oli merkillisen takakireä koko ajan. Parhaiten leskimies-roolinsa veti Vesa Vierikko.

Puoliajan jälkeen vanhat alkoivat sitten näyttää mihin kaikkeen he korkeasta iästä huolimatta kykenevät: ottamaan avioeron, tulemaan kaapista ulos, muuttamaan yhden koti kommuuniksi, polttamaan pilveä jne. Ihan niin kuiin 65+ ei enää tekisi yhtään mitään repäisevää. Teemme ja ihan ilman kiemurteluja ja hössötyksiä.

Vielä yhtii näytelmästä on veikattu uutta Kvartettia. Minusta ei ainakaan vielä ole tullut Kvartetinkaan vankkumatonta ihailijaa. Olenko muuttumassa tosikoksi! Minua harmittaa ja välillä jopa raivostuttaa kun vanhat ihmiset kiedotaan kummalliseen kaapuun - kaikki te olette samanlaisia muottiin. Ei kukaan tee näytelmää siitä miten 30-kymppiset it-nörtit törmäilevät ja muuttavat elämänsä suunnan yhtäkkiä. Heille se on muka tavallista, mutta meille ei.

Huomenna repäisen niin kuin 70-vuotiaan vaimon kuuluukin ja lähden mieheni kanssa muutamaksi päiväksi kylpylään Viroon. Menemme varmuuden vuoksi Viimsiin kun olemme olleet siellä aikaisemminkin. Katsotaan millaiseen repäisyyn kykenen kylpylämatkalla!!!!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…