tiistai 18. kesäkuuta 2013

Teatteria piisaa

Viikon sisällä neljä kertaa kesäteatterissa. Tänään ensimmäistä kertaa ei tarvinnut palella, ei tarvinnut laittaa huivia kaulaan, ei istuinalustaa pepun alle, ei käsineitä, ei ylimääräistä takkia.

Heinolan kesäteatterin Diivat nähtiin näin suotuisissa olosuhteissa. Olimme Pitäjänmäen Eläkkeensaajien kanssa varmaan viidettä kertaa kesäteatterissa Heinolassa. Jaakko Saariluoma oli loihtinut näyttämöllä vauhdikkaan ja rempseän näytelmän. Vaikka Puntti Valtonen ja Esa Saarinen joutuivat aina välillä esiintymään naisina, ei se tahtia haitannut. Juoni eteni yllätyksettömästi, mutta näyttelijät tekivät rooleissaan niin pikkutarkkaa työtä, että mikään ei tuntunut ennen nähdyltä ja liian kepeältä. Välillä "hömppänäytelmää" katsoessa miettii aliarvioidaanko meitä katsojia, mutta aika matalatasoiseen suurin osa tv:n katsojista katsomisensa kanssa tyytyy.

Aivan toisenlaista oli tarjolla Krapin kesäteatterissa Hyrylässä ja Suomenlinnan kesäteatterissa. Keski-Uudenmaan teatteri tarjosi Aleksis Kiven Nummisuutareissa ennen kokematonta ja näkemätöntä Kivi-tulkintaa. Ohjaaja Juha Hurme luotti taitavien näyttelijöidensä kykyihin tehdä kaikki eri lailla mitä yleensä Nummisuutareissa nähdään. Koko Eskon naimareissu sai aivan uusia ulottuvuuksia. Tomi Alatalo Eskona oli loppujen lopuksi melkein joka anopin unelmavävy. Fyysisesti koko näyttelijäjoukko on taidokas. Liikunnallinen anti on huikeaa ja tukee esitystä loistavasti.

Krapin kesäteatteri toimii upeassa ympäristössä ja sateisella ilmalla tuikitärkeä katoskin on. Jos  suinkin mahdollista, niin lähde katsomaan ja kokemaan tuulahdus raikkaasti ja railakkaasta esittämisestä ja asiaan paneutumisesta.

Kiittävät sanat uhkaavat loppua kun pitäisi kertoa Suomenlinnan Rodin Hoodin sydämestä. David Farrin kirjoittama näytelmä on uudenlainen tulkinta tutusta tarinasta. Vaikka Robin väittää varastavansa vain rikkailta ei hän pysty poistamaan ympäröivän maailman epäoikeudenmukaisuuksia. Robin joukkoineen on itse asiassa hyvin häikäilemätön ja omaa etuaan etusijalla pitävä rosvojoukko. Vasta kun Robin joutuu kasvokkain "oikeasti" hyvän ihmisen kanssa, alkaa hän muuttua. Rakkaus metsään paenneeseen aatelisneitoon muuttaa kaiken. Omat juonenkäänteensä muutos vaatii. Raikas ja ravistelevat esitys.

Onneksi Karla ei päässyt Kaisun ja minun kanssa Suomenlinnaan. Piti ottaa Matias mukaan ja tarina sopikin paremmin 19- kuin 9-vuotiaalle - vaikka ikäraja on virallisesti 7 vuotta. Esitys oli raju ja kuolema oli mukana monella tavalla. Raakalaismaiset teot eivät metsässä eläville ja heidän kanssaan vallasta taisteleville eivät ole vieraita. Kummallisesti mielen pohjalla kaihertaa ahdistus siitä miten mikään ei tässä maailmassa muutu.

Seuraavaksi lähden selvittämään miten Robin Hoodin tarina kerrotaan Tanskassa kuninkaallisissa metsästysmaisemissa.    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti